Norminpurkutalkoot http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/145547/all Fri, 12 Jan 2018 09:32:36 +0200 fi Norminpurku toimii http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249010-norminpurku-toimii <p>Normien purkaminen on yksi hallituksen kärkihankkeista ja ylisääntelystä&nbsp;pyritään&nbsp;pääsemään eroon askel kerrallaan. Monet rajoitteista on luotu vuosikymmenten aikana, eivätkä ne enää toimi nyky-yhteiskunnassa. Byrokratia ja liiat normit&nbsp;ovat haitanneet&nbsp;suomalaisten arkea monella elämän osa-alueella jo pitkään. Sääntelyä vähentämällä pystytään parantamaan meidän kaikkien elämänlaatua ja tässä on&nbsp;todella onnistuttu kuluneen hallituskauden aikana.&nbsp;Lisäksi norminpurku edistää kaupunkikulttuuria sekä tekee Suomesta ja Helsingistä entistä houkuttelevamman matkakohteen.</p><p>Ensimmäiseksi vuonna 2016 voimaan astui kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen, minkä myötä Suomessakin on pystytty nauttimaan kauppojen&nbsp;aiempaa pidemmistä aukioloajoista. Tämä&nbsp;on helpottanut monen arkea merkittävästi.&nbsp;Kaupassa voi käydä illalla tai viikonloppuisin tarvitsematta sen tarkemmin&nbsp;murehtia&nbsp;sitä, onko kauppa enää&nbsp;huomenna&nbsp;auki.&nbsp;Muutos entiseen on merkittävä ja vaikutus kaupunkien henkiseen ilmapiiriin ja elävyyteen myös virka-aikojen ulkopuolella suuri.</p><p>Toisekseen&nbsp;nyt voimaan astunut alkoholilain kokonaisuudistus mahdollistaa anniskeluravintoloiden oikeuden päättää itse aukioloajoistaan. Lisäksi panimot saavat myydä omia tuotteitaan suoraan ulos, tilapäisiä anniskelulupia saa ilmoituksella&nbsp;ja festivaalien kalja-aitaukset poistuvat. Näiden mukana ravintolatoiminta helpottuu ja vapautuu selkeästi.&nbsp;Happy&nbsp;hour&nbsp;-tarjoukset katukuvassa ja ravintoloiden kevyempi sääntely luovat uutta pohjaa elävälle kaupunkikulttuurille ja vastuulliselle alkoholinkulutukselle ravintoloiden sisällä.</p><p>Kolmanneksi tänä vuonna vapautuksia ja muutoksia on luvassa myös liikennepalveluissa. Taksiliikenne vapautuu, mikä&nbsp;tarkoittaa kilpailun lisääntyessä parempaa taksien saatavuutta ja alempia hintoja.&nbsp;Juhlapyhinä taksin löytäminen tarpeeseen on nykyistä varmempaa.&nbsp;Taksit kilpailevat palveluiden laajuudessa ja laadussa, mikä monipuolistaa&nbsp;liikkumispalveluiden tarjontaa.</p><p>Suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen vapaammaksi näkyy suoraan Suomeen saapuneiden matkailijoiden kokemuksissa. Enää ei tarvitse kolkutella sulkeutuneita ravintoloita tai ihmetellä kiinni olevia kauppoja. Matkailun kasvaessa tämä tarjoaa turisteille laajempia mahdollisuuksia käyttää täkäläisiä palveluita, mikä tuo Suomeen työtä ja tuloja. Norminpurku siis toimii.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Normien purkaminen on yksi hallituksen kärkihankkeista ja ylisääntelystä pyritään pääsemään eroon askel kerrallaan. Monet rajoitteista on luotu vuosikymmenten aikana, eivätkä ne enää toimi nyky-yhteiskunnassa. Byrokratia ja liiat normit ovat haitanneet suomalaisten arkea monella elämän osa-alueella jo pitkään. Sääntelyä vähentämällä pystytään parantamaan meidän kaikkien elämänlaatua ja tässä on todella onnistuttu kuluneen hallituskauden aikana. Lisäksi norminpurku edistää kaupunkikulttuuria sekä tekee Suomesta ja Helsingistä entistä houkuttelevamman matkakohteen.

Ensimmäiseksi vuonna 2016 voimaan astui kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen, minkä myötä Suomessakin on pystytty nauttimaan kauppojen aiempaa pidemmistä aukioloajoista. Tämä on helpottanut monen arkea merkittävästi. Kaupassa voi käydä illalla tai viikonloppuisin tarvitsematta sen tarkemmin murehtia sitä, onko kauppa enää huomenna auki. Muutos entiseen on merkittävä ja vaikutus kaupunkien henkiseen ilmapiiriin ja elävyyteen myös virka-aikojen ulkopuolella suuri.

Toisekseen nyt voimaan astunut alkoholilain kokonaisuudistus mahdollistaa anniskeluravintoloiden oikeuden päättää itse aukioloajoistaan. Lisäksi panimot saavat myydä omia tuotteitaan suoraan ulos, tilapäisiä anniskelulupia saa ilmoituksella ja festivaalien kalja-aitaukset poistuvat. Näiden mukana ravintolatoiminta helpottuu ja vapautuu selkeästi. Happy hour -tarjoukset katukuvassa ja ravintoloiden kevyempi sääntely luovat uutta pohjaa elävälle kaupunkikulttuurille ja vastuulliselle alkoholinkulutukselle ravintoloiden sisällä.

Kolmanneksi tänä vuonna vapautuksia ja muutoksia on luvassa myös liikennepalveluissa. Taksiliikenne vapautuu, mikä tarkoittaa kilpailun lisääntyessä parempaa taksien saatavuutta ja alempia hintoja. Juhlapyhinä taksin löytäminen tarpeeseen on nykyistä varmempaa. Taksit kilpailevat palveluiden laajuudessa ja laadussa, mikä monipuolistaa liikkumispalveluiden tarjontaa.

Suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen vapaammaksi näkyy suoraan Suomeen saapuneiden matkailijoiden kokemuksissa. Enää ei tarvitse kolkutella sulkeutuneita ravintoloita tai ihmetellä kiinni olevia kauppoja. Matkailun kasvaessa tämä tarjoaa turisteille laajempia mahdollisuuksia käyttää täkäläisiä palveluita, mikä tuo Suomeen työtä ja tuloja. Norminpurku siis toimii. 

 

 

]]>
31 http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249010-norminpurku-toimii#comments Alkoholilainsäädäntö Norminpurkutalkoot Taksiliikenteen vapauttaminen Fri, 12 Jan 2018 07:32:36 +0000 Jaana Pelkonen http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249010-norminpurku-toimii
Koiravero historiaan http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246270-koiravero-historiaan <p>Koiraveron kerääminen perustuu koiraverolakiin (29.6.1979/590), jonka mukaan kunnanvaltuusto voi päättää, että kunnassa ei ole suoritettava koiraveroa. Kunnanvaltuusto voi tällöin myös päättää, että koiranomistaja ei ole velvollinen tekemään lain 5 ja 6 &sect;:ssä tarkoitettuja ilmoituksia ja ettei koirasta ole kirjoitettava 7 &sect;:ssä tarkoitettua valvontalippua. Laki koiraverosta on peräisin 1800-luvulta, jolloin lain avulla pyrittiin estämään rabieksen eli vesikauhun leviäminen. Koiraverosta on vapautettu opaskoirat ja maanpuolustustehtävissä olevat koirat.&nbsp;</p><p>Koiraveron periminen tuli kunnille vapaaehtoiseksi vuonna 1991, minkä myötä suurin osa kunnista luopui verosta. Vuonna 2017 viimeiset koiraveroa perivät kunnat, Helsinki ja Tampere päättivät luopua verosta. &nbsp;Koiraveron suorittamisaste on jäänyt molemmissa kaupungeissa hyvin matalaksi ja koiraverosta on muodostunut lähes vapaaehtoismaksu. Esimerkiksi Helsingissä vain joka neljäs koiranomistaja on maksanut koiraveroa, jolloin verosta saadut tulot ovat olleet niin pienet, ettei sen takia ole ollut kannattavaa suorittaa erillisiä koiraverotarkastuksia. Koiravero on ollut tehoton, surkeasti valvottu ja tuottanut mitättömän verokertymän suhteessa veron aiheuttamaan työhön.</p><p>Nyt kun yksikään kunta ei enää kerää koiraveroa, on hallituksella oivallinen tilaisuus laajentaa norminpurkutalkoita koiraverolakiin. Koiraverolain kumoaminen selkeyttäisi verolainsäädäntöä ja helpottaisi viranomaistyötä. Nykymalli on käytännössä ollut niin toimimaton, että sitä ei voi yhdellekään kunnalle enää tulevaisuudessa suositella. Jätin asiasta vastaavalle ministerille aiheeseen liittyvän kirjallisen kysymyksen hiljattain.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koiraveron kerääminen perustuu koiraverolakiin (29.6.1979/590), jonka mukaan kunnanvaltuusto voi päättää, että kunnassa ei ole suoritettava koiraveroa. Kunnanvaltuusto voi tällöin myös päättää, että koiranomistaja ei ole velvollinen tekemään lain 5 ja 6 §:ssä tarkoitettuja ilmoituksia ja ettei koirasta ole kirjoitettava 7 §:ssä tarkoitettua valvontalippua. Laki koiraverosta on peräisin 1800-luvulta, jolloin lain avulla pyrittiin estämään rabieksen eli vesikauhun leviäminen. Koiraverosta on vapautettu opaskoirat ja maanpuolustustehtävissä olevat koirat. 

Koiraveron periminen tuli kunnille vapaaehtoiseksi vuonna 1991, minkä myötä suurin osa kunnista luopui verosta. Vuonna 2017 viimeiset koiraveroa perivät kunnat, Helsinki ja Tampere päättivät luopua verosta.  Koiraveron suorittamisaste on jäänyt molemmissa kaupungeissa hyvin matalaksi ja koiraverosta on muodostunut lähes vapaaehtoismaksu. Esimerkiksi Helsingissä vain joka neljäs koiranomistaja on maksanut koiraveroa, jolloin verosta saadut tulot ovat olleet niin pienet, ettei sen takia ole ollut kannattavaa suorittaa erillisiä koiraverotarkastuksia. Koiravero on ollut tehoton, surkeasti valvottu ja tuottanut mitättömän verokertymän suhteessa veron aiheuttamaan työhön.

Nyt kun yksikään kunta ei enää kerää koiraveroa, on hallituksella oivallinen tilaisuus laajentaa norminpurkutalkoita koiraverolakiin. Koiraverolain kumoaminen selkeyttäisi verolainsäädäntöä ja helpottaisi viranomaistyötä. Nykymalli on käytännössä ollut niin toimimaton, että sitä ei voi yhdellekään kunnalle enää tulevaisuudessa suositella. Jätin asiasta vastaavalle ministerille aiheeseen liittyvän kirjallisen kysymyksen hiljattain. 

]]>
38 http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246270-koiravero-historiaan#comments Kotimaa Koiravero Norminpurkutalkoot Sat, 18 Nov 2017 18:09:15 +0000 Jaana Pelkonen http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246270-koiravero-historiaan
Talouden myytinkorjaajat luovat uusia myyttejä http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228707-talouden-myytinkorjaajat-luovat-uusia-myytteja <p>&nbsp;</p><p>Valtiosihteeri Hetemäki esittää myytiksi väitettä, että työttömyys laskee kohtuulliseksi, kunhan työn kysyntä elpyy ja uusia työpaikkoja alkaa tulla tarjolle. Tätä myös Vartiainen on esittänyt. Hetemäki perustelee asiaa sillä, että työttömyys on kasvanut nopeimmin Uudellamaalla, jossa myös avoimet työpaikat ovat lisääntyneet nopeimmin. Koko Suomesta on saatavissa tällainen näkymä, voimakkaimmin Uudeltamaalta.</p><p>Kymmenessä vuodessa työttömien työnhakijoiden määrä on todellakin kaksinkertaistunut. Samalla ulkomaalaistaustaisten määrä Uudellamaalla on kasvanut kaksinkertaisesti vuodesta 2006 (90 121) vuoteen 2016 (186 621). Mikäli tätä muuttujaa ei ota huomioon, ajattelu on puutteellista, koska kriittinen data on ohitettu. Ihmettelen, miten vakavasti otettavat toimijat eivät ota asiaa laskuissaan mitenkään huomioon.</p><p>Pääministeri Sipilä murehti A-studiossa, miten nuorisotyöttömyyteen voitaisiin vaikuttaa. Toivottavasti hän ymmärtää, että se ei riipu suhdanteista. Nuorilla ei ole työelämään vaadittavia normeja. Kun menin ensi kerran kesätöihin 14-vuotiaana, sain moottorisahan. Mitään suojia ei ollut. Ei se ollut oikein, mutta hengissä siitä selvittiin. Olin postissa, portsarina, rakennusapumiehenä, vartijana, merimiehenä ja vaikka minä paitsi aidanvitsaksena. Nyt suosittelen nuorille, jotka haluavat hakea vaihtelevia töitä, että kannattaa hommata ainakin hygieniapassi, sen päälle hommattava kahden vuoden kokemus ja tehtävä anniskelutesti, työturvallisuuskortti on ehdoton, sosiaali- ja terveydenhuollon turvakortti saatava totta kai, tulityökortti ei olisi pahitteeksi, erikseen käytävä kattotulityökurssi, sähköturvallisuuskoulutus on hankittava, märkätila-asentajakoulutussertifikaatti olisi poikaa, tietokoneajokortti myös, palveluja kotiin -passi ja tietysti järjestyksenvalvojakoulutus hankittava.</p><p>Suurin osa näistä on uusittava viiden vuoden välein.</p><p>Norminpurku ei etene sillä, että tehdään valtionyrityksiä, jotka tulosvastuullisesti lisäävät rahastusta normeilla. Ammattikuljettajan pätevyyskorttiin rahaa palaa 1400 eur+ alv + menetettyjä ajopäiviä kuusi kappaletta. Viiden vuoden välein. Kova isku, jos yrittäjällä on 20 ajoneuvoa kuljettajineen. Kaikki ammattilaisia.</p><p>Järkeviä sertifiointeja on, mutta osa on bisnestä. Nyt Berner kaavailee sitä lisää.</p><p>Vuosi 2016 ei ollut huono. Teollisuustuotanto kasvoi 7%. Työttömiä oli 30 000 vähemmän kuin syksyllä 2015. Sipilä puhuu oikeasta suunnasta, mutta kilpailukykysopimuksen vaikutukset alkavat vasta tänä vuonna. Taustalla ovat teollisuuden omat toimenpiteet. Totta kai investointirohkeus voi lisääntyä jatkossa. Kunpa polariteettiongelmat voitaisiin ratkaista. Ne ovat pintatason vakavia ongelmia, joita suhdanteet eivät korjaa. Tarvitaan jotain aivan muuta. Siihen ei näy olevan mitään halua.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Valtiosihteeri Hetemäki esittää myytiksi väitettä, että työttömyys laskee kohtuulliseksi, kunhan työn kysyntä elpyy ja uusia työpaikkoja alkaa tulla tarjolle. Tätä myös Vartiainen on esittänyt. Hetemäki perustelee asiaa sillä, että työttömyys on kasvanut nopeimmin Uudellamaalla, jossa myös avoimet työpaikat ovat lisääntyneet nopeimmin. Koko Suomesta on saatavissa tällainen näkymä, voimakkaimmin Uudeltamaalta.

Kymmenessä vuodessa työttömien työnhakijoiden määrä on todellakin kaksinkertaistunut. Samalla ulkomaalaistaustaisten määrä Uudellamaalla on kasvanut kaksinkertaisesti vuodesta 2006 (90 121) vuoteen 2016 (186 621). Mikäli tätä muuttujaa ei ota huomioon, ajattelu on puutteellista, koska kriittinen data on ohitettu. Ihmettelen, miten vakavasti otettavat toimijat eivät ota asiaa laskuissaan mitenkään huomioon.

Pääministeri Sipilä murehti A-studiossa, miten nuorisotyöttömyyteen voitaisiin vaikuttaa. Toivottavasti hän ymmärtää, että se ei riipu suhdanteista. Nuorilla ei ole työelämään vaadittavia normeja. Kun menin ensi kerran kesätöihin 14-vuotiaana, sain moottorisahan. Mitään suojia ei ollut. Ei se ollut oikein, mutta hengissä siitä selvittiin. Olin postissa, portsarina, rakennusapumiehenä, vartijana, merimiehenä ja vaikka minä paitsi aidanvitsaksena. Nyt suosittelen nuorille, jotka haluavat hakea vaihtelevia töitä, että kannattaa hommata ainakin hygieniapassi, sen päälle hommattava kahden vuoden kokemus ja tehtävä anniskelutesti, työturvallisuuskortti on ehdoton, sosiaali- ja terveydenhuollon turvakortti saatava totta kai, tulityökortti ei olisi pahitteeksi, erikseen käytävä kattotulityökurssi, sähköturvallisuuskoulutus on hankittava, märkätila-asentajakoulutussertifikaatti olisi poikaa, tietokoneajokortti myös, palveluja kotiin -passi ja tietysti järjestyksenvalvojakoulutus hankittava.

Suurin osa näistä on uusittava viiden vuoden välein.

Norminpurku ei etene sillä, että tehdään valtionyrityksiä, jotka tulosvastuullisesti lisäävät rahastusta normeilla. Ammattikuljettajan pätevyyskorttiin rahaa palaa 1400 eur+ alv + menetettyjä ajopäiviä kuusi kappaletta. Viiden vuoden välein. Kova isku, jos yrittäjällä on 20 ajoneuvoa kuljettajineen. Kaikki ammattilaisia.

Järkeviä sertifiointeja on, mutta osa on bisnestä. Nyt Berner kaavailee sitä lisää.

Vuosi 2016 ei ollut huono. Teollisuustuotanto kasvoi 7%. Työttömiä oli 30 000 vähemmän kuin syksyllä 2015. Sipilä puhuu oikeasta suunnasta, mutta kilpailukykysopimuksen vaikutukset alkavat vasta tänä vuonna. Taustalla ovat teollisuuden omat toimenpiteet. Totta kai investointirohkeus voi lisääntyä jatkossa. Kunpa polariteettiongelmat voitaisiin ratkaista. Ne ovat pintatason vakavia ongelmia, joita suhdanteet eivät korjaa. Tarvitaan jotain aivan muuta. Siihen ei näy olevan mitään halua.

]]>
0 http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228707-talouden-myytinkorjaajat-luovat-uusia-myytteja#comments Juha Sipilä Juhana Vartiainen Kilpailukyky Norminpurkutalkoot Sat, 31 Dec 2016 12:02:30 +0000 Väinö Kuukka http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228707-talouden-myytinkorjaajat-luovat-uusia-myytteja
Ennuste Antero Vartian apteekkialoitteen kohtalosta http://teroweckroth.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224993-ennuste-antero-vartian-apteekkialoitteen-kohtalosta <p>Kirjoitin elokuussa blogin jossa vaadin parempaa jäsentelyä apteekkien vapauttamisesta käytävään keskusteluun. Vihreiden kansanedustaja Antero Vartia on nyt tehnyt lakialoitteen joka ehdottaa apteekkien määräsäätelystä luopumista mutta jättää alan rakenteet suurilta osin muutoin ennalleen. Ehdotus on hyvin paljon linjassa sen kanssa mitä itse ehdotin aikaisemman blogini kommentointiosassa eikä se itse asiassa ole&nbsp;kovinkaan radikaali. Ennustan sille menestystä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mitä ehdotetaan muutettavaksi ja mitä ei?</strong></p><p>1 Apteekkitoiminnan luvallisuus</p><p>Apteekkitoimintaa saa harjoittaa vain Fimean myöntämän apteekkiluvan turvin. Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>2 Apteekkien yksinoikeus lääkkeiden vähittäismyyntiin</p><p>Yleisesti käytetty termi &ldquo;apteekkimonopoli&rdquo; viittaa useimmin apteekkien yksinoikeuteen harjoittaa lääkkeiden vähittäiskauppaa.&nbsp;Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>3 Apteekkien yhtiömuoto</p><p>Nykyisin apteekit ovat henkilöyhtiöitä joissa kaikki omaisuus, varasto ja velat ovat apteekkarin henkilökohtaisessa omistuksessa ja vastuulla. Osakeyhtiö tai muu juridinen henkilö ei voisi saada apteekkilupaa.&nbsp;Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>4 Apteekkien omistuspohja</p><p>Osakeyhtiömuotoisten apteekkien omistuspohja voitaisiin avata kaikille tai esimerkiksi vain lääketukkukaupoille, kaupan keskusliikkeille tai pääomasijoitusrahastoille. Mutta koska lakialoite ei muuttaisi yhtiömuotoa, ei se&nbsp;johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>5 Apteekkien lukumäärän ja sijaintien säätely</p><p>Määräsäätelyn poistaminen on ensimmäinen lakialoitteen ehdottamista tärkeistä muutoksista. Ehdotuksen mukaan apteekkilupa pitäisi myöntää proviisorille joka täyttää laissa jo nykyisin olevat vaatimukset, ilman viranomaisen tarveharkintaa uudelle apteekille.&nbsp;</p><p>Päällisin puolin lakiehdotus on hyvin odotetun kaltainen. Mutta on huomattava, että aloitteessa ei rajata mitenkään yksittäisen proviisorin omistamien apteekkitoimipisteiden määrää. Tämä johtaa, hieman yllättäen, apteekkiketjujen sallimiseen mutta vain nykyisellä omistuspohjalla. Toisin sanoen lakiehdotus saattaisi johtaa yksittäisen proviisorin nousuun varsin laajan apteekkiketjun omistajaksi nykyisellä yhtiömuodolla. Tätä osaa kohtaan on helppo ennustaa tulevan jonkin verran kritiikkiä.</p><p>&nbsp;</p><p>6 Lääketaksan sitovuus ja alennukset</p><p>Lääketaksan sitovuudesta luopuminen on toinen aloitteen ehdottamista muutoksista. Nykyisin valtioneuvoston määräämä läääketaksa määrää tarkkaan sen, kuinka paljon vähittäisportaassa laitetaan katetta tukkuhintojen päälle. Lakialoite muuttaisi lääketaksan hinnan enimmäishinnaksi jonka alapuolelle yrittäjä saa mennä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>7 Apteekkimaksu&nbsp;</p><p>Apteekkimaksulla tasataan eri kokoisten apteekkien kannattavuutta. Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>8 Lääkkeiden tukkuhintojen säätely</p><p>Lääketaksan lisäksi lääkkeiden hintoja säädellään tukkutasolla. Lääkettä valmistava lääketehdas anoo lääkkeiden hintalautakunnalta (Hila) &ldquo;kohtuullista tukkuhintaa&rdquo; jonka perusteella lääketaksajärjestelmä sitten laskee vähittäishinnan jonka Kela puolestaan korvaa.</p><p>Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>9 Lääketukkukaupan yksikanavajärjestelmä</p><p>Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>10. Muut parametrit</p><p>Muita aiemman jäsentelyn ulkopuolisia ehdotuksia lakialoitteessa ei ole.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mitä on odotettavissa?</strong></p><p>Ennustaminen on vaikeaa. Mutta ehdotuksen yllättävin seuraus olisi laajojen proviisoriomisteisteen ketjujen syntyminen. Tätä en usko alan pystyvän sulattamaan, joten uskoisin lakivalmistelussa tulevan eteen proviisorikohtaisen määräsäätelyn pysyvän voimassa. Toisin sanoen, yksittäinen proviisori voisi omistaa esim. enintään neljä apteekkia. Tällä vältettäsiin &quot;apteekkipamppujen&quot; tai &quot;kummisetien&quot; syntyminen.&nbsp;</p><p>Lisäksi huomioitavaa on, että aloite ei mitenkään sallisi lääketukkujen tai ulkomaisten ketjujen pääsyä suomalaiseen apteekkikauppaan. Tämä on poliittisesti hyvin fiksu veto ja tulee varmasti helpottamaan nimien keruuta aloitteen taakse.&nbsp;</p><p>Tästä johtuen uskoisin tämän aloitteen johtavan lakimuutokseen ja jäävän historiaan yhtenä menestyneimmistä ensimmäisen kauden oppositiokansanedustajan tekemistä aloitteista.&nbsp;</p> Kirjoitin elokuussa blogin jossa vaadin parempaa jäsentelyä apteekkien vapauttamisesta käytävään keskusteluun. Vihreiden kansanedustaja Antero Vartia on nyt tehnyt lakialoitteen joka ehdottaa apteekkien määräsäätelystä luopumista mutta jättää alan rakenteet suurilta osin muutoin ennalleen. Ehdotus on hyvin paljon linjassa sen kanssa mitä itse ehdotin aikaisemman blogini kommentointiosassa eikä se itse asiassa ole kovinkaan radikaali. Ennustan sille menestystä. 

 

Mitä ehdotetaan muutettavaksi ja mitä ei?

1 Apteekkitoiminnan luvallisuus

Apteekkitoimintaa saa harjoittaa vain Fimean myöntämän apteekkiluvan turvin. Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

2 Apteekkien yksinoikeus lääkkeiden vähittäismyyntiin

Yleisesti käytetty termi “apteekkimonopoli” viittaa useimmin apteekkien yksinoikeuteen harjoittaa lääkkeiden vähittäiskauppaa. Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

3 Apteekkien yhtiömuoto

Nykyisin apteekit ovat henkilöyhtiöitä joissa kaikki omaisuus, varasto ja velat ovat apteekkarin henkilökohtaisessa omistuksessa ja vastuulla. Osakeyhtiö tai muu juridinen henkilö ei voisi saada apteekkilupaa. Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

4 Apteekkien omistuspohja

Osakeyhtiömuotoisten apteekkien omistuspohja voitaisiin avata kaikille tai esimerkiksi vain lääketukkukaupoille, kaupan keskusliikkeille tai pääomasijoitusrahastoille. Mutta koska lakialoite ei muuttaisi yhtiömuotoa, ei se johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

5 Apteekkien lukumäärän ja sijaintien säätely

Määräsäätelyn poistaminen on ensimmäinen lakialoitteen ehdottamista tärkeistä muutoksista. Ehdotuksen mukaan apteekkilupa pitäisi myöntää proviisorille joka täyttää laissa jo nykyisin olevat vaatimukset, ilman viranomaisen tarveharkintaa uudelle apteekille. 

Päällisin puolin lakiehdotus on hyvin odotetun kaltainen. Mutta on huomattava, että aloitteessa ei rajata mitenkään yksittäisen proviisorin omistamien apteekkitoimipisteiden määrää. Tämä johtaa, hieman yllättäen, apteekkiketjujen sallimiseen mutta vain nykyisellä omistuspohjalla. Toisin sanoen lakiehdotus saattaisi johtaa yksittäisen proviisorin nousuun varsin laajan apteekkiketjun omistajaksi nykyisellä yhtiömuodolla. Tätä osaa kohtaan on helppo ennustaa tulevan jonkin verran kritiikkiä.

 

6 Lääketaksan sitovuus ja alennukset

Lääketaksan sitovuudesta luopuminen on toinen aloitteen ehdottamista muutoksista. Nykyisin valtioneuvoston määräämä läääketaksa määrää tarkkaan sen, kuinka paljon vähittäisportaassa laitetaan katetta tukkuhintojen päälle. Lakialoite muuttaisi lääketaksan hinnan enimmäishinnaksi jonka alapuolelle yrittäjä saa mennä. 

 

7 Apteekkimaksu 

Apteekkimaksulla tasataan eri kokoisten apteekkien kannattavuutta. Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

8 Lääkkeiden tukkuhintojen säätely

Lääketaksan lisäksi lääkkeiden hintoja säädellään tukkutasolla. Lääkettä valmistava lääketehdas anoo lääkkeiden hintalautakunnalta (Hila) “kohtuullista tukkuhintaa” jonka perusteella lääketaksajärjestelmä sitten laskee vähittäishinnan jonka Kela puolestaan korvaa.

Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

9 Lääketukkukaupan yksikanavajärjestelmä

Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

10. Muut parametrit

Muita aiemman jäsentelyn ulkopuolisia ehdotuksia lakialoitteessa ei ole. 

 

Mitä on odotettavissa?

Ennustaminen on vaikeaa. Mutta ehdotuksen yllättävin seuraus olisi laajojen proviisoriomisteisteen ketjujen syntyminen. Tätä en usko alan pystyvän sulattamaan, joten uskoisin lakivalmistelussa tulevan eteen proviisorikohtaisen määräsäätelyn pysyvän voimassa. Toisin sanoen, yksittäinen proviisori voisi omistaa esim. enintään neljä apteekkia. Tällä vältettäsiin "apteekkipamppujen" tai "kummisetien" syntyminen. 

Lisäksi huomioitavaa on, että aloite ei mitenkään sallisi lääketukkujen tai ulkomaisten ketjujen pääsyä suomalaiseen apteekkikauppaan. Tämä on poliittisesti hyvin fiksu veto ja tulee varmasti helpottamaan nimien keruuta aloitteen taakse. 

Tästä johtuen uskoisin tämän aloitteen johtavan lakimuutokseen ja jäävän historiaan yhtenä menestyneimmistä ensimmäisen kauden oppositiokansanedustajan tekemistä aloitteista. 

]]>
8 http://teroweckroth.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224993-ennuste-antero-vartian-apteekkialoitteen-kohtalosta#comments Kotimaa Antero Vartia Apteekit Apteekki Apteekkien vapautus Norminpurkutalkoot Tue, 25 Oct 2016 14:08:09 +0000 Tero Weckroth http://teroweckroth.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224993-ennuste-antero-vartian-apteekkialoitteen-kohtalosta
Ennuste Antero Vartian apteekkialoitteen kohtalosta http://teroweckroth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224781-ennuste-antero-vartian-apteekkialoitteen-kohtalosta <p>&nbsp;</p><p>Kirjoitin elokuussa blogin jossa vaadin parempaa jäsentelyä apteekkien vapauttamisesta käytävään keskusteluun. Vihreiden kansanedustaja Antero Vartia on nyt tehnyt lakialoitteen joka ehdottaa apteekkien määräsäätelystä luopumista mutta jättää alan rakenteet suurilta osin muutoin ennalleen. Ehdotus on hyvin paljon linjassa sen kanssa mitä itse ehdotin blogini kommentointiosassa eikä se itse asiassa ole&nbsp;kovinkaan radikaali. Ennustan sille menestystä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mitä ehdotetaan muutettavaksi ja mitä ei?</strong></p><p>1 Apteekkitoiminnan luvallisuus</p><p>Apteekkitoimintaa saa harjoittaa vain Fimean myöntämän apteekkiluvan turvin. Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>2 Apteekkien yksinoikeus lääkkeiden vähittäismyyntiin</p><p>Yleisesti käytetty termi &ldquo;apteekkimonopoli&rdquo; viittaa useimmin apteekkien yksinoikeuteen harjoittaa lääkkeiden vähittäiskauppaa.&nbsp;Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>3 Apteekkien yhtiömuoto</p><p>Nykyisin apteekit ovat henkilöyhtiöitä joissa kaikki omaisuus, varasto ja velat ovat apteekkarin henkilökohtaisessa omistuksessa ja vastuulla. Osakeyhtiö tai muu juridinen henkilö ei voisi saada apteekkilupaa.&nbsp;Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>4 Apteekkien omistuspohja</p><p>Osakeyhtiömuotoisten apteekkien omistuspohja voitaisiin avata kaikille tai esimerkiksi vain lääketukkukaupoille, kaupan keskusliikkeille tai pääomasijoitusrahastoille. Mutta koska lakialoite ei muuttaisi yhtiömuotoa, ei se&nbsp;johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>5 Apteekkien lukumäärän ja sijaintien säätely</p><p>Määräsäätelyn poistaminen on ensimmäinen lakialoitteen ehdottamista tärkeistä muutoksista. Ehdotuksen mukaan apteekkilupa pitäisi myöntää proviisorille joka täyttää laissa jo nykyisin olevat vaatimukset, ilman viranomaisen tarveharkintaa uudelle apteekille.&nbsp;</p><p>Päällisin puolin lakiehdotus on hyvin odotetun kaltainen. Mutta on huomattava, että aloitteessa ei rajata mitenkään yksittäisen proviisorin omistamien apteekkitoimipisteiden määrää. Tämä johtaa, hieman yllättäen, apteekkiketjujen sallimiseen mutta vain nykyisellä omistuspohjalla. Toisin sanoen lakiehdotus saattaisi johtaa yksittäisen proviisorin nousuun varsin laajan apteekkiketjun omistajaksi nykyisellä yhtiömuodolla. Tätä osaa kohtaan on helppo ennustaa tulevan jonkin verran kritiikkiä.</p><p>&nbsp;</p><p>6 Lääketaksan sitovuus ja alennukset</p><p>Lääketaksan sitovuudesta luopuminen on toinen aloitteen ehdottamista muutoksista. Nykyisin valtioneuvoston määräämä läääketaksa määrää tarkkaan sen, kuinka paljon vähittäisportaassa laitetaan katetta tukkuhintojen päälle. Lakialoite muuttaisi lääketaksan hinnan enimmäishinnaksi jonka alapuolelle yrittäjä saa mennä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>7 Apteekkimaksu&nbsp;</p><p>Apteekkimaksulla tasataan eri kokoisten apteekkien kannattavuutta. Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>8 Lääkkeiden tukkuhintojen säätely</p><p>Lääketaksan lisäksi lääkkeiden hintoja säädellään tukkutasolla. Lääkettä valmistava lääketehdas anoo lääkkeiden hintalautakunnalta (Hila) &ldquo;kohtuullista tukkuhintaa&rdquo; jonka perusteella lääketaksajärjestelmä sitten laskee vähittäishinnan jonka Kela puolestaan korvaa.</p><p>Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>9 Lääketukkukaupan yksikanavajärjestelmä</p><p>Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>10. Muut parametrit</p><p>Muita aiemman jäsentelyn ulkopuolisia ehdotuksia lakialoitteessa ei ole.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mitä on odotettavissa?</strong></p><p>Ennustaminen on vaikeaa. Mutta ehdotuksen yllättävin seuraus olisi laajojen proviisoriomisteisteen ketjujen syntyminen. Tätä en usko alan pystyvän sulattamaan, joten uskoisin lakivalmistelussa tulevan eteen proviisorikohtaisen määräsäätelyn pysyvän voimassa. Toisin sanoen, yksittäinen proviisori voisi omistaa esim. enintään neljä apteekkia. Tällä vältettäsiin &quot;apteekkipamppujen&quot; tai &quot;kummisetien&quot; syntyminen.&nbsp;</p><p>Lisäksi huomioitavaa on, että aloite ei mitenkään sallisi lääketukkujen tai ulkomaisten ketjujen pääsyä suomalaiseen apteekkikauppaan. Tämä on poliittisesti hyvin fiksu veto ja tulee varmasti helpottamaan nimien keruuta aloitteen taakse.&nbsp;</p><p>Tästä johtuen uskoisin tämän aloitteen johtavan lakimuutokseen ja jäävän historiaan yhtenä menestyneimmistä ensimmäisen kauden oppositiokansanedustajan tekemistä aloitteista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kirjoitin elokuussa blogin jossa vaadin parempaa jäsentelyä apteekkien vapauttamisesta käytävään keskusteluun. Vihreiden kansanedustaja Antero Vartia on nyt tehnyt lakialoitteen joka ehdottaa apteekkien määräsäätelystä luopumista mutta jättää alan rakenteet suurilta osin muutoin ennalleen. Ehdotus on hyvin paljon linjassa sen kanssa mitä itse ehdotin blogini kommentointiosassa eikä se itse asiassa ole kovinkaan radikaali. Ennustan sille menestystä. 

 

Mitä ehdotetaan muutettavaksi ja mitä ei?

1 Apteekkitoiminnan luvallisuus

Apteekkitoimintaa saa harjoittaa vain Fimean myöntämän apteekkiluvan turvin. Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

2 Apteekkien yksinoikeus lääkkeiden vähittäismyyntiin

Yleisesti käytetty termi “apteekkimonopoli” viittaa useimmin apteekkien yksinoikeuteen harjoittaa lääkkeiden vähittäiskauppaa. Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

3 Apteekkien yhtiömuoto

Nykyisin apteekit ovat henkilöyhtiöitä joissa kaikki omaisuus, varasto ja velat ovat apteekkarin henkilökohtaisessa omistuksessa ja vastuulla. Osakeyhtiö tai muu juridinen henkilö ei voisi saada apteekkilupaa. Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

4 Apteekkien omistuspohja

Osakeyhtiömuotoisten apteekkien omistuspohja voitaisiin avata kaikille tai esimerkiksi vain lääketukkukaupoille, kaupan keskusliikkeille tai pääomasijoitusrahastoille. Mutta koska lakialoite ei muuttaisi yhtiömuotoa, ei se johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

5 Apteekkien lukumäärän ja sijaintien säätely

Määräsäätelyn poistaminen on ensimmäinen lakialoitteen ehdottamista tärkeistä muutoksista. Ehdotuksen mukaan apteekkilupa pitäisi myöntää proviisorille joka täyttää laissa jo nykyisin olevat vaatimukset, ilman viranomaisen tarveharkintaa uudelle apteekille. 

Päällisin puolin lakiehdotus on hyvin odotetun kaltainen. Mutta on huomattava, että aloitteessa ei rajata mitenkään yksittäisen proviisorin omistamien apteekkitoimipisteiden määrää. Tämä johtaa, hieman yllättäen, apteekkiketjujen sallimiseen mutta vain nykyisellä omistuspohjalla. Toisin sanoen lakiehdotus saattaisi johtaa yksittäisen proviisorin nousuun varsin laajan apteekkiketjun omistajaksi nykyisellä yhtiömuodolla. Tätä osaa kohtaan on helppo ennustaa tulevan jonkin verran kritiikkiä.

 

6 Lääketaksan sitovuus ja alennukset

Lääketaksan sitovuudesta luopuminen on toinen aloitteen ehdottamista muutoksista. Nykyisin valtioneuvoston määräämä läääketaksa määrää tarkkaan sen, kuinka paljon vähittäisportaassa laitetaan katetta tukkuhintojen päälle. Lakialoite muuttaisi lääketaksan hinnan enimmäishinnaksi jonka alapuolelle yrittäjä saa mennä. 

 

7 Apteekkimaksu 

Apteekkimaksulla tasataan eri kokoisten apteekkien kannattavuutta. Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

8 Lääkkeiden tukkuhintojen säätely

Lääketaksan lisäksi lääkkeiden hintoja säädellään tukkutasolla. Lääkettä valmistava lääketehdas anoo lääkkeiden hintalautakunnalta (Hila) “kohtuullista tukkuhintaa” jonka perusteella lääketaksajärjestelmä sitten laskee vähittäishinnan jonka Kela puolestaan korvaa.

Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

9 Lääketukkukaupan yksikanavajärjestelmä

Lakiehdotus ei johtaisi tältä osin muutoksiin nykykäytäntöön.

 

10. Muut parametrit

Muita aiemman jäsentelyn ulkopuolisia ehdotuksia lakialoitteessa ei ole. 

 

Mitä on odotettavissa?

Ennustaminen on vaikeaa. Mutta ehdotuksen yllättävin seuraus olisi laajojen proviisoriomisteisteen ketjujen syntyminen. Tätä en usko alan pystyvän sulattamaan, joten uskoisin lakivalmistelussa tulevan eteen proviisorikohtaisen määräsäätelyn pysyvän voimassa. Toisin sanoen, yksittäinen proviisori voisi omistaa esim. enintään neljä apteekkia. Tällä vältettäsiin "apteekkipamppujen" tai "kummisetien" syntyminen. 

Lisäksi huomioitavaa on, että aloite ei mitenkään sallisi lääketukkujen tai ulkomaisten ketjujen pääsyä suomalaiseen apteekkikauppaan. Tämä on poliittisesti hyvin fiksu veto ja tulee varmasti helpottamaan nimien keruuta aloitteen taakse. 

Tästä johtuen uskoisin tämän aloitteen johtavan lakimuutokseen ja jäävän historiaan yhtenä menestyneimmistä ensimmäisen kauden oppositiokansanedustajan tekemistä aloitteista. 

 

]]>
1 http://teroweckroth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224781-ennuste-antero-vartian-apteekkialoitteen-kohtalosta#comments Antero Vartia Apteekit Apteekki Apteekkien vapautus Norminpurkutalkoot Fri, 21 Oct 2016 11:50:43 +0000 Tero Weckroth http://teroweckroth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224781-ennuste-antero-vartian-apteekkialoitteen-kohtalosta
Norminpurun sudenkuopat http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213626-norminpurun-sudenkuopat <p>Hallitus aikoo karsia kuntien lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita muun muassa byrokratiaa keventämällä ja hallintoa joustavoittamalla. Nämä tavoitteet ovat itsessään kannatettavia, mutta pettymys oli melkoinen kun valtiovarainministeriön reformipaperi kuntien kustannusten karsimiseksi sisälsikin 60 miljoonan euron leikkaukset vammaisten ja vanhusten palveluihin.</p><p>Leikkurin alle ovat joutumassa mm. vammaisten liikkumista tukevat palvelut, henkilökohtainen apu sekä asumista tukevat palvelut. Säästöt on tarkoitus toteuttaa mm. asettamalla vammaisten tarvitsemille palveluille 75 vuoden yläikäraja. Ei &ndash; kukaan ei uskottele, että 75 vuoden iässä vamma häviäisi &ndash; mutta rajaamisella erityispalveluista kunnat noudattaisivat ikäpyykin jälkeen vain sosiaalihuollon yleisiä velvoitteita. Ikävä kyllä vaikeimmin vammaisten henkilöiden vammasta johtuviin erityisiin palvelutarpeisiin ei silloin pystytä vastaamaan.</p><p>Lisäksi suuri osa erityispalveluita saavista ihmisistä on ollut syntymästään saakka vaikeasti vammaisia tai vammautunut nuorella iällä. Harvalle on päässyt työeläkettä kertymään, ja elämä on sinnittelyä sairaudesta tai vammasta johtuvien lääke- ja terveydenhuoltokustannuksien kattamiseksi pienellä takuueläkkeellä. Tällaisilta ihmisiltä henkilökohtaista apua tai asumisen tukipalveluita leikkaamalla ei paljoa säästetä, vaan luodaan vain lisää toimeentulotukiasiakkaita.</p><p>Kristillisdemokraatit olivat kaukaa viisaita, kun vaalien jälkeen hallitustunnustelija Sipilän kysymykseen sitoutumisesta kuntien normien purkuun muistutimme: &rdquo;Osa kuntien velvoitteista takaa heikoimmassa asemassa olevien elintärkeitä oikeuksia ja palveluja. Kuntien velvoitteiden karsiminen ja normien purku ei saa tarkoittaa kenenkään heitteille jättämistä.&rdquo;</p><p>Valtion ja kuntien vaikea taloudellinen tilanne ei ole kenellekään epäselvää. Kuitenkin normin purkaminen laista tarkoittaa siihen suunnatun valtionosuuden poistamista. Tällöin jää kuntien omaan harkintaan, paljonko ne pystyvät rahoittamaan palvelun saatavuutta ja sen tasoa.&nbsp; Tästä seuraa, että köyhissä kunnissa on väistämättä heikommat palvelut. Ei kai alun perin norminpurkutalkoilla tavoiteltu ihmisten ja alueiden eriarvoistumista?</p><p>Säästöjä tarvitaan, mutta ne on haettava keinoilla, jotka eivät kosketa ihmisarvoisen elämän turvaavia vammaispalveluja, kuten henkilökohtaista apua tai asumisen palvelua. Myös yli 75-vuotiailla vaikeavammaisilla tulee olla oikeus ikääntyä arvokkaasti!&nbsp;</p> Hallitus aikoo karsia kuntien lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita muun muassa byrokratiaa keventämällä ja hallintoa joustavoittamalla. Nämä tavoitteet ovat itsessään kannatettavia, mutta pettymys oli melkoinen kun valtiovarainministeriön reformipaperi kuntien kustannusten karsimiseksi sisälsikin 60 miljoonan euron leikkaukset vammaisten ja vanhusten palveluihin.

Leikkurin alle ovat joutumassa mm. vammaisten liikkumista tukevat palvelut, henkilökohtainen apu sekä asumista tukevat palvelut. Säästöt on tarkoitus toteuttaa mm. asettamalla vammaisten tarvitsemille palveluille 75 vuoden yläikäraja. Ei – kukaan ei uskottele, että 75 vuoden iässä vamma häviäisi – mutta rajaamisella erityispalveluista kunnat noudattaisivat ikäpyykin jälkeen vain sosiaalihuollon yleisiä velvoitteita. Ikävä kyllä vaikeimmin vammaisten henkilöiden vammasta johtuviin erityisiin palvelutarpeisiin ei silloin pystytä vastaamaan.

Lisäksi suuri osa erityispalveluita saavista ihmisistä on ollut syntymästään saakka vaikeasti vammaisia tai vammautunut nuorella iällä. Harvalle on päässyt työeläkettä kertymään, ja elämä on sinnittelyä sairaudesta tai vammasta johtuvien lääke- ja terveydenhuoltokustannuksien kattamiseksi pienellä takuueläkkeellä. Tällaisilta ihmisiltä henkilökohtaista apua tai asumisen tukipalveluita leikkaamalla ei paljoa säästetä, vaan luodaan vain lisää toimeentulotukiasiakkaita.

Kristillisdemokraatit olivat kaukaa viisaita, kun vaalien jälkeen hallitustunnustelija Sipilän kysymykseen sitoutumisesta kuntien normien purkuun muistutimme: ”Osa kuntien velvoitteista takaa heikoimmassa asemassa olevien elintärkeitä oikeuksia ja palveluja. Kuntien velvoitteiden karsiminen ja normien purku ei saa tarkoittaa kenenkään heitteille jättämistä.”

Valtion ja kuntien vaikea taloudellinen tilanne ei ole kenellekään epäselvää. Kuitenkin normin purkaminen laista tarkoittaa siihen suunnatun valtionosuuden poistamista. Tällöin jää kuntien omaan harkintaan, paljonko ne pystyvät rahoittamaan palvelun saatavuutta ja sen tasoa.  Tästä seuraa, että köyhissä kunnissa on väistämättä heikommat palvelut. Ei kai alun perin norminpurkutalkoilla tavoiteltu ihmisten ja alueiden eriarvoistumista?

Säästöjä tarvitaan, mutta ne on haettava keinoilla, jotka eivät kosketa ihmisarvoisen elämän turvaavia vammaispalveluja, kuten henkilökohtaista apua tai asumisen palvelua. Myös yli 75-vuotiailla vaikeavammaisilla tulee olla oikeus ikääntyä arvokkaasti! 

]]>
8 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213626-norminpurun-sudenkuopat#comments Kotimaa Norminpurkutalkoot Vammaiset Vanhukset Mon, 14 Mar 2016 08:45:30 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213626-norminpurun-sudenkuopat
Vitamiinin maahantuonti tyssää viranomaisen laintulkintaan http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211639-vitamiinin-maahantuonti-tyssaa-viranomaisen-laintulkintaan <p>B12-vitamiini suurina annoksina (50 mg) lihakseen injektoituna on kliinisesti testattu ja Yhdysvalloissa käyttöön hyväksytty ALS-lääke. Suomalaisilla potilailla ei ole mahdollisuutta sen käyttöön.</p><p>Syy? FIMEAn laintulkinta, jossa tuontilupia voidaan myöntää vain <em>lääketehtaiden </em>teollisesti valmistamille tuotteille. Väkevää B12-liuosta valmistavat lääketehtaiden sijaan <em>apteekit </em>=&gt; lupia tuontiin ei myönnetä.</p><p>Kätevää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> B12-vitamiini suurina annoksina (50 mg) lihakseen injektoituna on kliinisesti testattu ja Yhdysvalloissa käyttöön hyväksytty ALS-lääke. Suomalaisilla potilailla ei ole mahdollisuutta sen käyttöön.

Syy? FIMEAn laintulkinta, jossa tuontilupia voidaan myöntää vain lääketehtaiden teollisesti valmistamille tuotteille. Väkevää B12-liuosta valmistavat lääketehtaiden sijaan apteekit => lupia tuontiin ei myönnetä.

Kätevää.

]]>
1 http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211639-vitamiinin-maahantuonti-tyssaa-viranomaisen-laintulkintaan#comments Norminpurkutalkoot Wed, 10 Feb 2016 12:45:36 +0000 Riku Mattila http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211639-vitamiinin-maahantuonti-tyssaa-viranomaisen-laintulkintaan
Normitalkoot - Ei päätä puskaan alkoholipolitiikassakaan http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209364-normitalkoot-ei-paata-puskaan-alkoholipolitiikassakaan <p>Pitkään odotettu ja paljon puhuttu alkoholilainsäädännön kokonaisuudistus käynnistyi viimein lokakuussa ja uudistuksessa on tarkoitus edetä nyt alkuvuodesta. Alkoholilain uudistamisen suuntaviivoja pohdittiin syksyn aikana kahdessa &quot;työpaja&quot;-tapaamisessa, joissa oli paikalla Sosiaali- ja terveysministeriön koolle kutsumia sidosryhmiä. Asialistalla on julkisuuteen kantautuneiden tietojen mukaan ollut muun muassa alkoholimainonta, anniskelualueiden rajaukseen liittyvät kysymykset sekä julkisilla paikoilla tapahtuva juominen.</p><p>Alkoholipolitiikkaa on tehty Suomessa kuluneet vuosikymmenet &quot;terveys edellä&quot; jopa siinä määrin, että koko muu ympäröivä todellisuus on unohtunut. Jollakin tiukennuksella tai olemassa olevan älyttömän normin säilyttämisellä saattaa olla terveyspoliittiset perustelut taustallaan. Aivan eri asia on, edistääkö tiukennus tai normi terveyttä sillä tavalla kuin on ajateltu. Ei-aiotut vaikutukset unohdetaan, jätetään huomiotta tai ainakin niitä vähätellään. Ei ole oikeasti toimittu terveys edellä vaan todellisuudesta irrallaan oleva kansanterveysteoreettinen yksinkertaistus edellä. Mutta ihmisiä ei enää kiinnosta totella ankeuttajasetiä ja -tätejä. Aika on ajanut holhousmentaliteetista ohi. &nbsp;</p><p>Pitää ymmärtää, että kielto- ja kontrollilinja on jo ajat sitten tullut tiensä päähän. Siitä on jo maksettu kohtuuton hinta suomalaisina työpaikkoina ja menetettyinä verotuloina. Älyttömällä verotuksella ja sääntelyllä kotimaan juomavalmistuksen, kaupan ja etenkin ravintoloiden kustannukset on ajettu korkeiksi ja toimintaympäristö mahdottomaksi. Aikaansaatu taloudellinen kannustin ohjaa ihmiset juomaan ulkomailta tuotua halpaa alkoholia kotisohvalla. Myös laiton anniskelu rehottaa. Matkustajatuonti on jo lähes kaksinkertaista ravintolamyyntiin verrattuna. Haitat hoidetaan ja maksetaan Suomessa.</p><p>Yksi Sipilän hallituksen ohjelman keskeisistä tavoitteista on turhan sääntelyn purkaminen. Elinkeinotoimintaa ja arkielämää rajoittavia turhia normeja on luvattu karsia. Kunnon perkaamista kaipaava lakien, asetusten, kieltojen ja määräaikaisten lupien suojamuuri löytyy juuri alkoholipolitiikan sektorilta. Meillä lainsäätäjillä on nyt &nbsp;ainutlaatuinen mahdollisuus olla avarakatseisia ja tehdä fiksuja päätöksiä. On tarpeen muistuttaa, että hallitusohjelmassa normien purkaminen on johtava periaate, joka koskee kaikkia toimialoja. Millään politiikanlohkolla ei ole erikoislupaa venkoilla irti normien purkamisen linjasta. Tämä koskee myös alkoholipolitiikkaa. Myös sen osalta normitaakan on tuntuvasti kevennyttävä, ja tarvittaessa asiaa täytyy paimentaa oikeaan suuntaan tiukalla poliittisella johtajuudella. Alkoholipolitiikassakaan päätä ei voi laittaa puskaan, vaan pitää tulla senkin osalta kielto- ja kontrolliyhteiskunnan maailmasta reilusti ja rohkeasti nykyaikaan.</p><p>On ollut ilo seurata hallituskumppaneiden riveistä kantautuneita raikkaita näkemyksiä, kuten elinkeinoministeri Rehnin vapaamielinen kanta viinien myynnin sallimiseksi ruokakaupoissa. Viinien salliminen ruokakauppoihin toisi pienet kaupat tasavertaiseen kilpailuasetelmaan suurten myymälöiden kanssa, koska Alkot ovat tällä hetkellä suurten markettien yhteydessä. Myös ministeri Hanna Mäntylä on kirjoittanut ja puhunut viisaita alkohopolitiikkaan liittyen. Nämä näkemykset ovat nykyaikaisia ja edustavat myös hallitusohjelman henkeä. Itse tuen ja kannatan kaikkia hallituskumppaneiden fiksuja avauksia turhien normien purkamisen saralla.</p><p>Vähittäiskauppa sekä ravintola- ja pienpanimoalat odottavat nyt hallitukselta konkreettisia tekoja vaalipuheiden katteeksi. Sääntelyn keventäminen on helppo ja nopea tapa saada aikaan vaikuttavia muutoksia ja piristystä talouteen. Normien purkaminen ei vaadi budjettipanostuksia eikä kasvata byrokratiaa. Toivon, että alkoholiasioista vastaava ministeri Rehula laittaa nopeasti liikkeelle alkoholimyyntiä vapauttavia esityksiä.&nbsp;</p><p>Lentävänä lähtönä uusien työpaikkojen synnylle pitäisi toteuttaa pikaisesti ainakin seuraavat muutokset:</p><p>- Siirrytään anniskeluluvissa anniskelupaikkakohtaisuudesta toiminnanharjoittajakohtaisuuteen<br />- Luovutaan määräaikaisista anniskeluluvista, mikäli hakijalla on toistaiseksi voimassaoleva anniskelulupa<br />- Vapautetaan asteittain ravintoloiden aukioloajat. Ensimmäisenä toimenpiteenä luovutaan jatkoaikalupien vaatimisesta<br />- Uudistetaan annostelumääräykset - tuplakielto ja ns. kahden lasin sääntö &nbsp;poistetaan<br />- Poistetaan vaatimus anniskelualueen yksinomaisesta hallinnasta (estää ravintoloiden yhteiset anniskelualueet)<br />- Perutaan alkoholimainonnan viimeisimmät rajoitukset. Sallitaan kotimaisten juomavalmistajien (esimerkiksi tislaamoiden) kertoa tuotteistaan omilla nettisivuillaan<br />- Sallitaan pienpanimoille kaikkien (myös yli 4,7-prosenttisten) tuotteidensa vähittäismyynti<br />- Sallitaan ravintoloille alkoholijuomien ulosmyynti<br />- Poistetaan valmistustapaan liittyvä rajoitus (&#39;vain käymisteitse&#39;) päivittäistavarakaupassa myytäviltä alkoholijuomilta.<br />- Nostetaan päivittäistavarakaupassa myytävän alkoholin prosenttirajaa 4,7:stä 15:een ja sallitaan näin myös viinien myynti ruokakaupoissa, missä muutkin elintarvikkeet myydään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pitkään odotettu ja paljon puhuttu alkoholilainsäädännön kokonaisuudistus käynnistyi viimein lokakuussa ja uudistuksessa on tarkoitus edetä nyt alkuvuodesta. Alkoholilain uudistamisen suuntaviivoja pohdittiin syksyn aikana kahdessa "työpaja"-tapaamisessa, joissa oli paikalla Sosiaali- ja terveysministeriön koolle kutsumia sidosryhmiä. Asialistalla on julkisuuteen kantautuneiden tietojen mukaan ollut muun muassa alkoholimainonta, anniskelualueiden rajaukseen liittyvät kysymykset sekä julkisilla paikoilla tapahtuva juominen.

Alkoholipolitiikkaa on tehty Suomessa kuluneet vuosikymmenet "terveys edellä" jopa siinä määrin, että koko muu ympäröivä todellisuus on unohtunut. Jollakin tiukennuksella tai olemassa olevan älyttömän normin säilyttämisellä saattaa olla terveyspoliittiset perustelut taustallaan. Aivan eri asia on, edistääkö tiukennus tai normi terveyttä sillä tavalla kuin on ajateltu. Ei-aiotut vaikutukset unohdetaan, jätetään huomiotta tai ainakin niitä vähätellään. Ei ole oikeasti toimittu terveys edellä vaan todellisuudesta irrallaan oleva kansanterveysteoreettinen yksinkertaistus edellä. Mutta ihmisiä ei enää kiinnosta totella ankeuttajasetiä ja -tätejä. Aika on ajanut holhousmentaliteetista ohi.  

Pitää ymmärtää, että kielto- ja kontrollilinja on jo ajat sitten tullut tiensä päähän. Siitä on jo maksettu kohtuuton hinta suomalaisina työpaikkoina ja menetettyinä verotuloina. Älyttömällä verotuksella ja sääntelyllä kotimaan juomavalmistuksen, kaupan ja etenkin ravintoloiden kustannukset on ajettu korkeiksi ja toimintaympäristö mahdottomaksi. Aikaansaatu taloudellinen kannustin ohjaa ihmiset juomaan ulkomailta tuotua halpaa alkoholia kotisohvalla. Myös laiton anniskelu rehottaa. Matkustajatuonti on jo lähes kaksinkertaista ravintolamyyntiin verrattuna. Haitat hoidetaan ja maksetaan Suomessa.

Yksi Sipilän hallituksen ohjelman keskeisistä tavoitteista on turhan sääntelyn purkaminen. Elinkeinotoimintaa ja arkielämää rajoittavia turhia normeja on luvattu karsia. Kunnon perkaamista kaipaava lakien, asetusten, kieltojen ja määräaikaisten lupien suojamuuri löytyy juuri alkoholipolitiikan sektorilta. Meillä lainsäätäjillä on nyt  ainutlaatuinen mahdollisuus olla avarakatseisia ja tehdä fiksuja päätöksiä. On tarpeen muistuttaa, että hallitusohjelmassa normien purkaminen on johtava periaate, joka koskee kaikkia toimialoja. Millään politiikanlohkolla ei ole erikoislupaa venkoilla irti normien purkamisen linjasta. Tämä koskee myös alkoholipolitiikkaa. Myös sen osalta normitaakan on tuntuvasti kevennyttävä, ja tarvittaessa asiaa täytyy paimentaa oikeaan suuntaan tiukalla poliittisella johtajuudella. Alkoholipolitiikassakaan päätä ei voi laittaa puskaan, vaan pitää tulla senkin osalta kielto- ja kontrolliyhteiskunnan maailmasta reilusti ja rohkeasti nykyaikaan.

On ollut ilo seurata hallituskumppaneiden riveistä kantautuneita raikkaita näkemyksiä, kuten elinkeinoministeri Rehnin vapaamielinen kanta viinien myynnin sallimiseksi ruokakaupoissa. Viinien salliminen ruokakauppoihin toisi pienet kaupat tasavertaiseen kilpailuasetelmaan suurten myymälöiden kanssa, koska Alkot ovat tällä hetkellä suurten markettien yhteydessä. Myös ministeri Hanna Mäntylä on kirjoittanut ja puhunut viisaita alkohopolitiikkaan liittyen. Nämä näkemykset ovat nykyaikaisia ja edustavat myös hallitusohjelman henkeä. Itse tuen ja kannatan kaikkia hallituskumppaneiden fiksuja avauksia turhien normien purkamisen saralla.

Vähittäiskauppa sekä ravintola- ja pienpanimoalat odottavat nyt hallitukselta konkreettisia tekoja vaalipuheiden katteeksi. Sääntelyn keventäminen on helppo ja nopea tapa saada aikaan vaikuttavia muutoksia ja piristystä talouteen. Normien purkaminen ei vaadi budjettipanostuksia eikä kasvata byrokratiaa. Toivon, että alkoholiasioista vastaava ministeri Rehula laittaa nopeasti liikkeelle alkoholimyyntiä vapauttavia esityksiä. 

Lentävänä lähtönä uusien työpaikkojen synnylle pitäisi toteuttaa pikaisesti ainakin seuraavat muutokset:

- Siirrytään anniskeluluvissa anniskelupaikkakohtaisuudesta toiminnanharjoittajakohtaisuuteen
- Luovutaan määräaikaisista anniskeluluvista, mikäli hakijalla on toistaiseksi voimassaoleva anniskelulupa
- Vapautetaan asteittain ravintoloiden aukioloajat. Ensimmäisenä toimenpiteenä luovutaan jatkoaikalupien vaatimisesta
- Uudistetaan annostelumääräykset - tuplakielto ja ns. kahden lasin sääntö  poistetaan
- Poistetaan vaatimus anniskelualueen yksinomaisesta hallinnasta (estää ravintoloiden yhteiset anniskelualueet)
- Perutaan alkoholimainonnan viimeisimmät rajoitukset. Sallitaan kotimaisten juomavalmistajien (esimerkiksi tislaamoiden) kertoa tuotteistaan omilla nettisivuillaan
- Sallitaan pienpanimoille kaikkien (myös yli 4,7-prosenttisten) tuotteidensa vähittäismyynti
- Sallitaan ravintoloille alkoholijuomien ulosmyynti
- Poistetaan valmistustapaan liittyvä rajoitus ('vain käymisteitse') päivittäistavarakaupassa myytäviltä alkoholijuomilta.
- Nostetaan päivittäistavarakaupassa myytävän alkoholin prosenttirajaa 4,7:stä 15:een ja sallitaan näin myös viinien myynti ruokakaupoissa, missä muutkin elintarvikkeet myydään.

]]>
52 http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209364-normitalkoot-ei-paata-puskaan-alkoholipolitiikassakaan#comments Alkoholi alkoholipolitiikka Norminpurkutalkoot Tipaton tammikuu Mon, 04 Jan 2016 07:22:14 +0000 Jaana Pelkonen http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209364-normitalkoot-ei-paata-puskaan-alkoholipolitiikassakaan
Tyyntä myrskyn edellä? http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200444-tyynta-myrskyn-edella <p>Juha Sipilän hallitus on nyt työskennellyt muutaman kuukauden ajan. Alkoholipolitiikasta ei ole puhuttu tänä aikana lainkaan. Tätä on ihmetellyt ääneen monikin taho. Heinäkuun alussa esimerkiksi Olutliiton puheenjohtaja Heikki Kähkönen ihmetteli, miksei hallitus ole lausunut mitään alkoholipolitiikasta. Tyyntä myrskyn edelläkö?&nbsp;</p><p>Sen tiedämme, että Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan alkoholilain kokonaisuudistusta. Eri yhteyksissä ilmenneiden tietojen mukaan suunnittelupöydällä ovat olleet muun muassa jatkoaikojen leikkaukset sekä oluen laimentaminen että alkoholin valmisteverotuksen korotukset.</p><p>Yksi Juha Sipilän hallituksen ohjelman keskeisistä tavoitteista on turhan sääntelyn purkaminen. Ravintoloille runsasta hallinnollista taakkaa aiheuttavat erityisesti alkoholi- ja elintarvikeasiat sekä rakentaminen. Jätin eduskunnassa kesäkuussa kirjallisen kysymyksen, jossa pyysin alkoholiasioista vastaavaa ministeriä valottamaan alkoholilain kokonaisuudistuksen aikataulua sekä sitä, miten valmistelussa varmistetaan, että hallitusohjelman linjaus toimialakohtaisen sääntelyn purkamisesta toteutuu tässäkin uudistuksessa, ja miten alan toimijoiden mukanaolo uudistuksen valmistelussa aiotaan varmistaa.</p><p>Alkoholiasioista vastaavan ministerin Juha Rehulan vastaus kolahti postilaatikkooni muutama viikko sitten. Se ei sisällä mitään yllättävää. Aikataulusta ei vastauksen mukaan ole tietoa, uudistus tehdään terveyspoliittiset näkökohdat edellä ja alan toimijoita aiotaan matkan varrella kuulla. Mielenkiintoisia sanoja, mutta mitä ne käytännössä tarkoittavat?&nbsp;</p><p>Tähänastisen linjan perusteella voi sanoa, että jäljet pelottavat. Alkoholipolitiikkaa on tehty &quot;terveys edellä&quot; jopa siinä määrin, että koko muu ympäröivä todellisuus on unohtunut. Jollakin tiukennuksella tai olemassa olevan älyttömän normin säilyttämisellä saattaa olla terveyspoliittiset perustelut taustallaan. Aivan eri asia on, edistääkö tiukennus tai normi terveyttä sillä tavalla kuin on ajateltu. Ei-aiotut vaikutukset unohdetaan, jätetään huomiotta tai ainakin niitä vähätellään. Ei ole oikeasti toimittu terveys edellä vaan todellisuudesta irrallaan oleva kansanterveysteoreettinen yksinkertaistus edellä. Tässäkin tapauksessa hyvillä aikomuksilla on kivetty tie helvettiin. Älyttömällä verotuksella ja sääntelyllä kotimaan juomavalmistuksen, kaupan ja etenkin ravintoloiden kustannukset ajetaan korkeiksi ja toimintaympäristö mahdottomaksi. Aikaansaatu taloudellinen kannustin ohjaa ihmiset juomaan ulkomailta tuotua halpaa alkoholia kotisohvalla.</p><p>Suomalaista alkoholipolitiikkaa leimaa erityisen runsas ja vankka lakien, asetusten, kieltojen ja määräaikaisten lupien verkosto. Tämä holhoukseksikin nimitettävissä oleva toiminta on kääntynyt yhä voimakkaammin itseään vastaan muun muassa kasvavan alkoholin maahantuonnin ja nettitilaamisen myötä. Lisäksi jatkuvat veronkorotukset sekä edustuskulujen verovähennysoikeuden leikkaaminen ovat olleet kotimaiselle alkoholi- ja panimoteollisuudelle sekä ravintola-alalle myrkkyä. Ongelmakäyttäjien alkoholinkulutusta ne eivät kuitenkaan ole onnistuneet vähentämään.&nbsp;</p><p>Matkailu- ja ravintola-ala työllistää nykyisin 140 000 suomalaista ja tuottaa vuosittain yli viiden miljardin euron verotulot. Alalle olisi mahdollista luoda jopa kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja lähivuosina, mikäli saamme purettua kilpailukykyä jarruttavaa turhaa sääntelyä.&nbsp;</p><p>Nopeana ensiapuna alan ahdinkoon sekä potkustarttina uusien työpaikkojen synnylle pitäisi toteuttaa ainakin seuraavat muutokset:</p><p>- Siirrytään anniskeluluvissa anniskelupaikkakohtaisuudesta toiminnanharjoittajakohtaisuuteen<br />- Luovutaan määräaikaisista anniskeluluvista, mikäli hakijalla on toistaiseksi voimassaoleva anniskelulupa<br />- Vapautetaan asteittain ravintoloiden aukioloajat. Ensimmäisenä toimenpiteenä luovutaan jatkoaikalupien vaatimisesta<br />- Uudistetaan annostelumääräykset - tuplakielto ja ns. kahden lasin sääntö &nbsp;poistetaan (tätä Rehulakin kannattaa)&nbsp;<br />- Poistetaan vaatimus anniskelualueen yksinomaisesta hallinnasta (estää ravintoloiden yhteiset anniskelualueet)&nbsp;<br />- Perutaan alkoholimainonnan viimeisimmät rajoitukset. Sallitaan kotimaisten juomavalmistajien (esimerkiksi tislaamoiden) kertoa tuotteistaan omilla nettisivuillaan<br />- Sallitaan pienpanimoille kaikkien (myös yli 4,7-prosenttisten) tuotteidensa vähittäismyynti<br />- Sallitaan ravintoloille alkoholijuomien ulosmyynti<br />- Poistetaan valmistustapaan liittyvä rajoitus (&#39;vain käymisteitse&#39;) päivittäistavarakaupassa myytäviltä alkoholijuomilta.</p><p>PS. mikäli et ole vielä laittanut nimeäsi kannatettavaan &quot;Viinit ja oluet vähittäiskauppoihin ja ravintoloille sekä panimoille ulosmyyntioikeus&quot; kansalaisaloitteeseen, vielä ehtii! <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1136" title="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1136">https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1136</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Juha Sipilän hallitus on nyt työskennellyt muutaman kuukauden ajan. Alkoholipolitiikasta ei ole puhuttu tänä aikana lainkaan. Tätä on ihmetellyt ääneen monikin taho. Heinäkuun alussa esimerkiksi Olutliiton puheenjohtaja Heikki Kähkönen ihmetteli, miksei hallitus ole lausunut mitään alkoholipolitiikasta. Tyyntä myrskyn edelläkö? 

Sen tiedämme, että Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan alkoholilain kokonaisuudistusta. Eri yhteyksissä ilmenneiden tietojen mukaan suunnittelupöydällä ovat olleet muun muassa jatkoaikojen leikkaukset sekä oluen laimentaminen että alkoholin valmisteverotuksen korotukset.

Yksi Juha Sipilän hallituksen ohjelman keskeisistä tavoitteista on turhan sääntelyn purkaminen. Ravintoloille runsasta hallinnollista taakkaa aiheuttavat erityisesti alkoholi- ja elintarvikeasiat sekä rakentaminen. Jätin eduskunnassa kesäkuussa kirjallisen kysymyksen, jossa pyysin alkoholiasioista vastaavaa ministeriä valottamaan alkoholilain kokonaisuudistuksen aikataulua sekä sitä, miten valmistelussa varmistetaan, että hallitusohjelman linjaus toimialakohtaisen sääntelyn purkamisesta toteutuu tässäkin uudistuksessa, ja miten alan toimijoiden mukanaolo uudistuksen valmistelussa aiotaan varmistaa.

Alkoholiasioista vastaavan ministerin Juha Rehulan vastaus kolahti postilaatikkooni muutama viikko sitten. Se ei sisällä mitään yllättävää. Aikataulusta ei vastauksen mukaan ole tietoa, uudistus tehdään terveyspoliittiset näkökohdat edellä ja alan toimijoita aiotaan matkan varrella kuulla. Mielenkiintoisia sanoja, mutta mitä ne käytännössä tarkoittavat? 

Tähänastisen linjan perusteella voi sanoa, että jäljet pelottavat. Alkoholipolitiikkaa on tehty "terveys edellä" jopa siinä määrin, että koko muu ympäröivä todellisuus on unohtunut. Jollakin tiukennuksella tai olemassa olevan älyttömän normin säilyttämisellä saattaa olla terveyspoliittiset perustelut taustallaan. Aivan eri asia on, edistääkö tiukennus tai normi terveyttä sillä tavalla kuin on ajateltu. Ei-aiotut vaikutukset unohdetaan, jätetään huomiotta tai ainakin niitä vähätellään. Ei ole oikeasti toimittu terveys edellä vaan todellisuudesta irrallaan oleva kansanterveysteoreettinen yksinkertaistus edellä. Tässäkin tapauksessa hyvillä aikomuksilla on kivetty tie helvettiin. Älyttömällä verotuksella ja sääntelyllä kotimaan juomavalmistuksen, kaupan ja etenkin ravintoloiden kustannukset ajetaan korkeiksi ja toimintaympäristö mahdottomaksi. Aikaansaatu taloudellinen kannustin ohjaa ihmiset juomaan ulkomailta tuotua halpaa alkoholia kotisohvalla.

Suomalaista alkoholipolitiikkaa leimaa erityisen runsas ja vankka lakien, asetusten, kieltojen ja määräaikaisten lupien verkosto. Tämä holhoukseksikin nimitettävissä oleva toiminta on kääntynyt yhä voimakkaammin itseään vastaan muun muassa kasvavan alkoholin maahantuonnin ja nettitilaamisen myötä. Lisäksi jatkuvat veronkorotukset sekä edustuskulujen verovähennysoikeuden leikkaaminen ovat olleet kotimaiselle alkoholi- ja panimoteollisuudelle sekä ravintola-alalle myrkkyä. Ongelmakäyttäjien alkoholinkulutusta ne eivät kuitenkaan ole onnistuneet vähentämään. 

Matkailu- ja ravintola-ala työllistää nykyisin 140 000 suomalaista ja tuottaa vuosittain yli viiden miljardin euron verotulot. Alalle olisi mahdollista luoda jopa kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja lähivuosina, mikäli saamme purettua kilpailukykyä jarruttavaa turhaa sääntelyä. 

Nopeana ensiapuna alan ahdinkoon sekä potkustarttina uusien työpaikkojen synnylle pitäisi toteuttaa ainakin seuraavat muutokset:

- Siirrytään anniskeluluvissa anniskelupaikkakohtaisuudesta toiminnanharjoittajakohtaisuuteen
- Luovutaan määräaikaisista anniskeluluvista, mikäli hakijalla on toistaiseksi voimassaoleva anniskelulupa
- Vapautetaan asteittain ravintoloiden aukioloajat. Ensimmäisenä toimenpiteenä luovutaan jatkoaikalupien vaatimisesta
- Uudistetaan annostelumääräykset - tuplakielto ja ns. kahden lasin sääntö  poistetaan (tätä Rehulakin kannattaa) 
- Poistetaan vaatimus anniskelualueen yksinomaisesta hallinnasta (estää ravintoloiden yhteiset anniskelualueet) 
- Perutaan alkoholimainonnan viimeisimmät rajoitukset. Sallitaan kotimaisten juomavalmistajien (esimerkiksi tislaamoiden) kertoa tuotteistaan omilla nettisivuillaan
- Sallitaan pienpanimoille kaikkien (myös yli 4,7-prosenttisten) tuotteidensa vähittäismyynti
- Sallitaan ravintoloille alkoholijuomien ulosmyynti
- Poistetaan valmistustapaan liittyvä rajoitus ('vain käymisteitse') päivittäistavarakaupassa myytäviltä alkoholijuomilta.

PS. mikäli et ole vielä laittanut nimeäsi kannatettavaan "Viinit ja oluet vähittäiskauppoihin ja ravintoloille sekä panimoille ulosmyyntioikeus" kansalaisaloitteeseen, vielä ehtii! https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1136

]]>
20 http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200444-tyynta-myrskyn-edella#comments Alkoholi hallitus Holhous Norminpurkutalkoot Tue, 18 Aug 2015 05:16:05 +0000 Jaana Pelkonen http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200444-tyynta-myrskyn-edella
Mihin lainsäädäntöä tarvitaan? http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196907-mihin-lainsaadantoa-tarvitaan <p>Jokaisessa järjestäytyneessä yhteiskunnassa on säädetty yhteiskunnan toimintaa ohjaavia lakeja. Suomessa lainsäädännön voi hyvin karkealla tasolla jakaa rikoslakiin sekä erilaisiin hallinnollisiin ja yhteiskunnallisiin lakeihin, jotka ohjaavat elinkeinoelämää ja julkista sektoria niiden toiminnassa sekä myös yksittäisten ihmisten elämää. Rikoslaissa taas käsitellään sitä, mikä on yhteiskunnassa rangaistavaa ja rikoslain pykälät viittaavat yleensä tekoihin, joilla&nbsp;vaarannetaan toisen henki ja terveys tai tavoitellaan taloudellista hyötyä toisen kustannuksella.</p><p>Julkisen keskustelun perusteella Suomessa on jo pitkään koettu, että toimintaamme ohjataan liikaa lainsäädännöllä. Erityisen voimallisena tätä ohjausta on pidetty elinkeinoelämän ja yrittäjyyden sekä julkisen sektorin palveluntuotannon osalta. Lainsäätäjien tavoitteena on ollut vakaiden, turvallisten ja yhdenvertaisten olojen luominen koko maahan, mikä sinällään on positiivinen tavoite. On kuitenkin ymmärrettävä, että Suomessa on erilaisia alueita, eikä parhaat ratkaisut synny aina valtion tasolta normittamalla, vaan myös paikallisesti päättämällä. Lähidemokratia kunnissa ei voi koskaan toteutua, mikäli toimintoja ohjataan valtion tasolta yhtä vahvasti kuin nyt. Liiallinen ohjaus tappaa luovuuden, jonka tulisi olla kantava yhteiskunnallinen voima.</p><p><strong>Sääntöjä vai tuloksia?</strong></p><p>Mielestäni meillä on nyt oltava rohkeutta siirtyä asioiden yksityiskohtaisesta sääntelystä yhteiskuntaan, joka asettaa erilaisille toiminnoille ainoastaan tavoitteita ja jättää itse toteuttamisen toteuttajan omaan harkintaan. Toteuttajaa ei myöskään tule arvioida pelkästään toteuttamistavan, vaan ennen kaikkea saavutettujen tulosten perusteella.</p><p><strong>Juha Sipilän</strong> hallitus on ottanut <a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/ratkaisujen-suomi-purkaa-normeja/HTaarjv6" target="_blank">tavoitteekseen</a> normien purkamisen ja byrokratian keventämisen. Tavoite on varsin kunnianhimoinen ja ehkä hieman yllättäen vastustuskin on kovaa. Kun hallitus päätti nostaa päivähoitajien mitoitusta siten, että nykyisen seitsemän lapsen sijaan mitoitus olisi kahdeksan lasta yhtä hoitajaa kohden, alettiin maalailla kuvaa varhaiskasvatuksen <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1433475323312" target="_blank">romahtamisesta</a>. Omasta mielestäni koko mitoituksen voisi poistaa ja ainoastaan vaatia, että päivähoitoryhmissä on oltava riittävä määrä hoitajia suhteessa hoidettavien lasten ikään, määrään ja kehitystasoon. Harkinta siitä, kuinka tämä toteutetaan, tulisi olla toteuttajalla ja viranomaisten tulisi ainoastaan valvoa, pääsevätkö päivähoitoyksiköt asetettuihin tavoitteisiin. On tietysti mahdollista, että vapaamman harkinnan kautta koetaan epäonnistumisia, mutta vastaavasti saavutetaan myös onnistumisia. Opitaan ja kehitytään. Mekaanisia rajoja asettamalla näin ei tapahdu, ainakaan riittävän nopeasti.</p><p>Yrittäjien toiminnanvapaus Suomessa on varsin olematon ja yrityksille asetetut vaatimukset ovat todella kovia &ndash; erityisesti niillä yrityksillä, joiden toiminta liittyy elintarvikkeisiin tai alkoholiin. On tietysti hyvä, että yhteiskunta pyrkii varmistaan näidenkin tuotteiden turvallisuuden, mutta voitaisiinko tässäkin valvonnassa siirtyä mekaanisista neliömetri- ja henkilöstörajoista sekä ilmoitusvelvollisuuksista vapaampaan ja luovempaan toimintaan? Suomen erittäin tiukat tullimääräykset sekä yrittäjille asetetut verovakuudet vaikeuttavat vienti- ja tuontiyritysten toimintaa, minkä vuoksi pienten yritysten on erityisen haastavaa murtautua mukaan kansainväliseen kilpailuun, vaikka tämä olisi loppujen lopuksi meidän kaikkien etu. Normienpurkutalkoita ja maalaisjärkeä tarvittaisiin nyt pikaisesti sielläkin suunnalla.</p><p><strong>Mistä kaikesta pitää säätää lailla?</strong></p><p>Kansanedustajan näkökulmasta on hieman turhauttavaa huomata, että kauan odotettujen normienpurkutalkoiden rinnalla käydään keskusteluja, joissa asetuksista ei halutakaan luopua tai lakikirjoihin halutaan nostaa kokonaan uusia määräyksiä. Ikäänkuin ei osattaisi enää ollenkaan elää ilman lakeja, eikä luotettaisi niihin tavallisiin kuntalaisiin, joita myös kuntien päättäjät ovat tai niihin tavallisiin ihmisiin, joita yrittäjätkin ovat.</p><p>Jos näin juhannuksen alla kauppias tekee virheen arvioidessaan kaupassa myytävien tuotteiden määrää, pitääkö tämän tappionsa lisäksi sakon uhalla maksaa virheestään myös järjestämällä hävikille laissa<strong> </strong>määritelty säilytys, kuljetus ja jako, kuten kristillisdemokraatit tuntuvat <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015061219851506_uu.shtml" target="_blank"> ajattelevan</a>? Eikö ole parempi, että kauppias saa vapaaehtoisesti halutessaan antaa hävikkituotteita ilmaiseksi (ja tilittää niistä arvonlisäveron...), kuten vaikkapa Lapin tunnetuin kauppias <strong>Sampo Kaulanen</strong>, joka samalla <a href="https://www.facebook.com/Jouninkauppa/posts/10152727622207094" target="_blank">näin</a> toimiessaan saa vastinetta tilittämälleen arvonlisäverolle edes imagohyödyn kautta? Ja eikö voida ajatella kauppiaan saaman kilpailuedun ajavan muitakin kauppiaita toimimaan samoin tai tekemään yhteistyötä vaikkapa leipäjonoja järjestävän yhdistyksen kanssa? Mutta jos jollain kauppiaalla on &quot;varaa&quot; olla jakamatta hävikkituotteita, eikö se ole tämän oma asia? Vai pitäisikö myös kotitaloudet velvoittaa kutsumaan vähäosaiset kotiinsa ruokapöytään jämäruokapäivinä? Kotitalouksissa kun ruokaa menee <a href="http://www.saasyoda.fi/ruokah%E4vikki-suomessa" target="_blank">hukkaan</a> noin puolet enemmän kuin kaupoissa. Miksi kohtelisimme kauppiaita tiukemmin?</p><p>Loppujen lopuksi kyse on siitä, mitä me ihmiset itse haluamme. Haluammeko toimia vapaasti ja edistää luovuutta vai haluammeko valtion kertovan meille, mikä on ainoa mahdollinen tapa toimia? Haluammeko ohjaamista ja valvontaa vai vapautta ja valvontaa? Suomen Keskusta on edistyspuolue, jonka pääideologi <strong>Santeri Alkion</strong> mukaan ihmisyys ja sen kehitystarve on asetettava kaiken yhteiskunnallisen uudistamisen perustaksi. Ihmisyys tarkoittaa vastuuta omasta itsestä, lähimmäisistä ja ympäristöstä. Olen sitä mieltä, että vahvassa sääntely-yhteiskunnassa ihmisyys ei kehity, vaan vastuu ulkoistuu valtiolle. On korkea aika kääntää kehityssuuntaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jokaisessa järjestäytyneessä yhteiskunnassa on säädetty yhteiskunnan toimintaa ohjaavia lakeja. Suomessa lainsäädännön voi hyvin karkealla tasolla jakaa rikoslakiin sekä erilaisiin hallinnollisiin ja yhteiskunnallisiin lakeihin, jotka ohjaavat elinkeinoelämää ja julkista sektoria niiden toiminnassa sekä myös yksittäisten ihmisten elämää. Rikoslaissa taas käsitellään sitä, mikä on yhteiskunnassa rangaistavaa ja rikoslain pykälät viittaavat yleensä tekoihin, joilla vaarannetaan toisen henki ja terveys tai tavoitellaan taloudellista hyötyä toisen kustannuksella.

Julkisen keskustelun perusteella Suomessa on jo pitkään koettu, että toimintaamme ohjataan liikaa lainsäädännöllä. Erityisen voimallisena tätä ohjausta on pidetty elinkeinoelämän ja yrittäjyyden sekä julkisen sektorin palveluntuotannon osalta. Lainsäätäjien tavoitteena on ollut vakaiden, turvallisten ja yhdenvertaisten olojen luominen koko maahan, mikä sinällään on positiivinen tavoite. On kuitenkin ymmärrettävä, että Suomessa on erilaisia alueita, eikä parhaat ratkaisut synny aina valtion tasolta normittamalla, vaan myös paikallisesti päättämällä. Lähidemokratia kunnissa ei voi koskaan toteutua, mikäli toimintoja ohjataan valtion tasolta yhtä vahvasti kuin nyt. Liiallinen ohjaus tappaa luovuuden, jonka tulisi olla kantava yhteiskunnallinen voima.

Sääntöjä vai tuloksia?

Mielestäni meillä on nyt oltava rohkeutta siirtyä asioiden yksityiskohtaisesta sääntelystä yhteiskuntaan, joka asettaa erilaisille toiminnoille ainoastaan tavoitteita ja jättää itse toteuttamisen toteuttajan omaan harkintaan. Toteuttajaa ei myöskään tule arvioida pelkästään toteuttamistavan, vaan ennen kaikkea saavutettujen tulosten perusteella.

Juha Sipilän hallitus on ottanut tavoitteekseen normien purkamisen ja byrokratian keventämisen. Tavoite on varsin kunnianhimoinen ja ehkä hieman yllättäen vastustuskin on kovaa. Kun hallitus päätti nostaa päivähoitajien mitoitusta siten, että nykyisen seitsemän lapsen sijaan mitoitus olisi kahdeksan lasta yhtä hoitajaa kohden, alettiin maalailla kuvaa varhaiskasvatuksen romahtamisesta. Omasta mielestäni koko mitoituksen voisi poistaa ja ainoastaan vaatia, että päivähoitoryhmissä on oltava riittävä määrä hoitajia suhteessa hoidettavien lasten ikään, määrään ja kehitystasoon. Harkinta siitä, kuinka tämä toteutetaan, tulisi olla toteuttajalla ja viranomaisten tulisi ainoastaan valvoa, pääsevätkö päivähoitoyksiköt asetettuihin tavoitteisiin. On tietysti mahdollista, että vapaamman harkinnan kautta koetaan epäonnistumisia, mutta vastaavasti saavutetaan myös onnistumisia. Opitaan ja kehitytään. Mekaanisia rajoja asettamalla näin ei tapahdu, ainakaan riittävän nopeasti.

Yrittäjien toiminnanvapaus Suomessa on varsin olematon ja yrityksille asetetut vaatimukset ovat todella kovia – erityisesti niillä yrityksillä, joiden toiminta liittyy elintarvikkeisiin tai alkoholiin. On tietysti hyvä, että yhteiskunta pyrkii varmistaan näidenkin tuotteiden turvallisuuden, mutta voitaisiinko tässäkin valvonnassa siirtyä mekaanisista neliömetri- ja henkilöstörajoista sekä ilmoitusvelvollisuuksista vapaampaan ja luovempaan toimintaan? Suomen erittäin tiukat tullimääräykset sekä yrittäjille asetetut verovakuudet vaikeuttavat vienti- ja tuontiyritysten toimintaa, minkä vuoksi pienten yritysten on erityisen haastavaa murtautua mukaan kansainväliseen kilpailuun, vaikka tämä olisi loppujen lopuksi meidän kaikkien etu. Normienpurkutalkoita ja maalaisjärkeä tarvittaisiin nyt pikaisesti sielläkin suunnalla.

Mistä kaikesta pitää säätää lailla?

Kansanedustajan näkökulmasta on hieman turhauttavaa huomata, että kauan odotettujen normienpurkutalkoiden rinnalla käydään keskusteluja, joissa asetuksista ei halutakaan luopua tai lakikirjoihin halutaan nostaa kokonaan uusia määräyksiä. Ikäänkuin ei osattaisi enää ollenkaan elää ilman lakeja, eikä luotettaisi niihin tavallisiin kuntalaisiin, joita myös kuntien päättäjät ovat tai niihin tavallisiin ihmisiin, joita yrittäjätkin ovat.

Jos näin juhannuksen alla kauppias tekee virheen arvioidessaan kaupassa myytävien tuotteiden määrää, pitääkö tämän tappionsa lisäksi sakon uhalla maksaa virheestään myös järjestämällä hävikille laissa määritelty säilytys, kuljetus ja jako, kuten kristillisdemokraatit tuntuvat ajattelevan? Eikö ole parempi, että kauppias saa vapaaehtoisesti halutessaan antaa hävikkituotteita ilmaiseksi (ja tilittää niistä arvonlisäveron...), kuten vaikkapa Lapin tunnetuin kauppias Sampo Kaulanen, joka samalla näin toimiessaan saa vastinetta tilittämälleen arvonlisäverolle edes imagohyödyn kautta? Ja eikö voida ajatella kauppiaan saaman kilpailuedun ajavan muitakin kauppiaita toimimaan samoin tai tekemään yhteistyötä vaikkapa leipäjonoja järjestävän yhdistyksen kanssa? Mutta jos jollain kauppiaalla on "varaa" olla jakamatta hävikkituotteita, eikö se ole tämän oma asia? Vai pitäisikö myös kotitaloudet velvoittaa kutsumaan vähäosaiset kotiinsa ruokapöytään jämäruokapäivinä? Kotitalouksissa kun ruokaa menee hukkaan noin puolet enemmän kuin kaupoissa. Miksi kohtelisimme kauppiaita tiukemmin?

Loppujen lopuksi kyse on siitä, mitä me ihmiset itse haluamme. Haluammeko toimia vapaasti ja edistää luovuutta vai haluammeko valtion kertovan meille, mikä on ainoa mahdollinen tapa toimia? Haluammeko ohjaamista ja valvontaa vai vapautta ja valvontaa? Suomen Keskusta on edistyspuolue, jonka pääideologi Santeri Alkion mukaan ihmisyys ja sen kehitystarve on asetettava kaiken yhteiskunnallisen uudistamisen perustaksi. Ihmisyys tarkoittaa vastuuta omasta itsestä, lähimmäisistä ja ympäristöstä. Olen sitä mieltä, että vahvassa sääntely-yhteiskunnassa ihmisyys ei kehity, vaan vastuu ulkoistuu valtiolle. On korkea aika kääntää kehityssuuntaa.

]]>
3 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196907-mihin-lainsaadantoa-tarvitaan#comments Eduskunta Norminpurkutalkoot Sääntely Yrittäjyys Mon, 15 Jun 2015 12:05:55 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196907-mihin-lainsaadantoa-tarvitaan
Pienyrittäjyydestä kasvua http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180231-pienyrittajyydesta-kasvua <p>Suomessa valtiovalta reagoi pienyrittäjien huutoon, kuin nälkäisen lapsen vanhemmat taaperonsa itkuun: Syömällä tämän piltit. Puurohiutaleita olisi kaapissa, mutta meille uusavuttomille sen keittäminen on liian vaikeaa. Sanotaan, että missä on tahto, siellä on tie. No, tiekin olisi, mutta tahto puuttuu.&nbsp; Ajattelin auttaa kolmella konkreettisella ehdotuksella pienyrittäjyyden tueksi.</p><p>---</p><p><strong>1. Työttömyysetuudella tuettua yrittäjyyttä?</strong></p><p>Työ- ja elinkeinohallinnon yksi parhaista ja yksinkertaisimmista uudistuksista oli joitakin vuosia sitten toteutettu työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun mahdollistaminen. Vaikka tähänkin uudistukseen sisältyy &rdquo;aktiivisen työvoimapolitiikan&rdquo; 70-vuotisessa hengessä käsittämättömiä työttömän oma-aloitteisuutta ja mahdollisuuksia rajoittavia typeryyksiä, niin saman käytännön voisi mallintaa myös starttirahan kaltaiseksi tueksi yrittäjyyden alkutaipaleelle. Mikä olisi parempi ja houkuttelevampi kannustin yrittäjyyteen, kuin mahdollisuus saada ansiosidonnaista päivärahaa rajatun ajan elämiseen riittämättömän starttirahan sijasta? Uuden yritystoiminnan synnyttämisen lisäksi tällä tuettaisiin tarpeellisia yritysten sukupolvenvaihdoksia.</p><p>Tälläkin hetkellä moni ansiosidonnaisen, peruspäivärahan tai työmarkkinatuen varaan työttömäksi jäänyt valitsee työttömyysetuudella tuetun opiskelun, koska kannustimet ovat kohdallaan. Miksi vaihtoehtona ei tarjota mahdollisuutta yrittämiseen? Kustannus olisi yhteiskunnan kannalta sama. Jos haluamme aidosti osallistavaa sosiaaliturvaa, eikö olisi suurta viisautta mahdollistaa työttömyysturvalla opiskelu, yritystoiminnan aloitus tai muu yhteiskunnallisesti aktiivinen, oma-aloitteinen toiminta? Verrataanpa tätä tehottomiksi havaittuihin (orja)työkokeiluihin, joiden ajalta yhteiskunnan rahaa palaa työttömyysetuuden lisäksi yhdeksän euron päivittäisen ylläpitokorvauksen verran. Kysynkin, eikö uusi aloittava yrittäjä ole meille tämän arvokkaampi?</p><p>Oikeisto &rdquo;intellektuellit&rdquo; huomio: Sosiaaliturva voisi pienin muutoksin toimia osallistavasti. Miten olisi pienet &rdquo;sääntelynpurkutalkoot&rdquo; sen sijaan, että jatketaan työttömien passivointia kepittämällä? Teille kun on suo siellä, vetelä työkkärissä, niin olisikohan vapaaehtoisuus sittenkin pakkoa parempi osallistaja?</p><p>---</p><p><strong>2. Arvonlisäveron alarajan nosto pienyrittäjyyden tueksi?</strong></p><p>Vasemmisto esitti varjobudjetissaan viime viikolla arvonlisäveron alarajan nostoa. Varjobudjetin mukaan arvonlisäverollisen myynnin alarajaa tulisi nostaa 8500 eurosta 25 000 euroon ja huojennuksen ylärajaa 22 500 eurosta 39 000 euroon. Pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien aseman parantamiseksi pidän tätä erittäin kannatettavana, tärkeänä ja humaanina linjauksena. Esitykset, joilla pyritään yrittäjyyden nimissä polkemaan työehtoja tai pidentämään viikkotyöaikaa eivät ole tästä maailmasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen pienyrittäjät ry ja Yrittäjänaiset ry ovat molemmat vaatineet arvonlisäveron alarajan nostoa peräti 50&nbsp;000 euroon. Järjestöjen perusteluja voi lukea seuraavista linkeistä:</p><p><a href="http://www.yrittajanaiset.fi/index.php?k=9226"><u>http://www.yrittajanaiset.fi/index.php?k=9226</u></a></p><p><a href="http://www.pienyrittajat.fi/?x103997=432925"><u>http://www.pienyrittajat.fi/?x103997=432925</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>Suomen yrittäjät ei ole tälle kuitenkaan lämmennyt eikä aiheesta viime vuoden jälkimmäisellä puoliskolla järjestetty kansalaisaloitekaan oikein ottanut tuulta alleen; allekirjoituksia tuli hieman yli viisituhatta. Syykin on selvä; 50&nbsp;000 euroa on rajana liian korkea. Suomen yrittäjien mielestä 50&nbsp;000 euron raja vääristäisi kilpailutilannetta 1-2 henkeä työllistävän yrityksen ja pienyrityksen kesken.</p><p>Suomen Yrittäjien näkökulmasta: <a href="http://www.yrittajat.fi/fi-fi/suomenyrittajat/a/tiedotteet/suomen-yrittajat-ajaa-arvonlisaveron-perusvahennyksen-nostoa-50-000-euroon-ei-yleisen-alv-rajan-korotusta"><u>http://www.yrittajat.fi/fi-fi/suomenyrittajat/a/tiedotteet/suomen-yrittajat-ajaa-arvonlisaveron-perusvahennyksen-nostoa-50-000-euroon-ei-yleisen-alv-rajan-korotusta</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>25&nbsp;000 euron rajalla ei sen sijaan voitaisi vielä suuresta kilpailuvääristymästä puhua ja sen voisi nähdä hyvänä kompromissina. Harva yrittäjä pidemmän päälle tyytyy reilusti alle 2000 euron kuukausituloihin. Jos tyytyy ja haluaa vain elättää itsensä yrittämällä, voi sellaista hieman suosiakin. Toisaalta, kuten pienyrittäjien perusteluissa todetaan: &rdquo;Kilpailutilanne ei koskaan ole neutraali; jotkut saavat yritystukia, joidenkin palveluihin saa kotitalousvähennyksen, suurimpaan osaan ei. Yksinyrittäjä on todella yksin, sairauspäivinä jää tulo kokonaan saamatta. Kahden hengen kampaamossa on ainakin toinen töissä. Kaksin kulut jäävät pienemmäksi yhtä kohti. Tämän näkee myös kotitalouksissa. Yksin asuva maksaa enemmän vuokraa, maksaa lehtitilausmaksut ja monet muut kulut yksin, kaksin asuvat jakavat menot. Yksinyrittäjä ei kilpaile työllistävien yritysten kanssa, ei suurten eikä pienten. Hän elättää itsensä, mikä sinänsä on arvokasta.&rdquo;</p><p>---</p><p><strong>3. Palkkatukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen?</strong></p><p>Arvonlisäveron alarajan korottamisen lisäksi haluaisin nostaa keskusteluun palkkatukien merkityksen ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa. Nykyisin palkkatuki liittyy pääasiassa työttömän tilanteeseen; kun työttömyys on kestänyt riittävän pitkään, on palkkatuki käytettävissä. Se puolustaa paikkaansa monissa tapauksissa, mutta voidaan myös löytää lukuisia esimerkkejä siitä, miten palkkatukien myöntäminen on lähinnä rahan heittämistä toivomuskaivoon: Tukien myöntämisessä on kyllä rajoituksia, mutta ei mitään innovointiin ja kasvuun kannustavia kriteereitä. Opetus- ja kulttuuriministeriön seuratuesta olisi löydettävissä tukku kannustavia esimerkkejä siitä, miten hanketuen muodossa palkkaukseen korvamerkitty tuki voi juurruttaa hyviä käytäntöjä ja luoda pysyviä työpaikkoja. Palkkatukea nauttivilta yrityksiltä ja yhteisöiltä tulisi vaatia realistinen suunnitelma siitä, miten palkkatuella luotava työpaikka juurtuu pysyvästi osaksi yrityksen tai yhteisön toimintaa ja jatkuu myös tukijakson päättyessä.</p><p>Arvonlisäveron alarajan nosto ja palkkatukien kohdentaminen erityisesti ensimmäisen työntekijänsä palkkaavien yritysten tueksi toisivat kaivattuja helpotuksia monien yrittäjien arkeen. Jos palkkatukien myöntämiselle saadaan jokin muukin strategia, kuin toivo, voisi palkkatukiresursseja myös lisätä hieman, vaikkapa suuryritysten tukemisen kustannuksella. Suuryritysten tukeminen kasvun nimissä on mieletöntä. Eikö olisi jo aika kylvää siemeniä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa valtiovalta reagoi pienyrittäjien huutoon, kuin nälkäisen lapsen vanhemmat taaperonsa itkuun: Syömällä tämän piltit. Puurohiutaleita olisi kaapissa, mutta meille uusavuttomille sen keittäminen on liian vaikeaa. Sanotaan, että missä on tahto, siellä on tie. No, tiekin olisi, mutta tahto puuttuu.  Ajattelin auttaa kolmella konkreettisella ehdotuksella pienyrittäjyyden tueksi.

---

1. Työttömyysetuudella tuettua yrittäjyyttä?

Työ- ja elinkeinohallinnon yksi parhaista ja yksinkertaisimmista uudistuksista oli joitakin vuosia sitten toteutettu työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun mahdollistaminen. Vaikka tähänkin uudistukseen sisältyy ”aktiivisen työvoimapolitiikan” 70-vuotisessa hengessä käsittämättömiä työttömän oma-aloitteisuutta ja mahdollisuuksia rajoittavia typeryyksiä, niin saman käytännön voisi mallintaa myös starttirahan kaltaiseksi tueksi yrittäjyyden alkutaipaleelle. Mikä olisi parempi ja houkuttelevampi kannustin yrittäjyyteen, kuin mahdollisuus saada ansiosidonnaista päivärahaa rajatun ajan elämiseen riittämättömän starttirahan sijasta? Uuden yritystoiminnan synnyttämisen lisäksi tällä tuettaisiin tarpeellisia yritysten sukupolvenvaihdoksia.

Tälläkin hetkellä moni ansiosidonnaisen, peruspäivärahan tai työmarkkinatuen varaan työttömäksi jäänyt valitsee työttömyysetuudella tuetun opiskelun, koska kannustimet ovat kohdallaan. Miksi vaihtoehtona ei tarjota mahdollisuutta yrittämiseen? Kustannus olisi yhteiskunnan kannalta sama. Jos haluamme aidosti osallistavaa sosiaaliturvaa, eikö olisi suurta viisautta mahdollistaa työttömyysturvalla opiskelu, yritystoiminnan aloitus tai muu yhteiskunnallisesti aktiivinen, oma-aloitteinen toiminta? Verrataanpa tätä tehottomiksi havaittuihin (orja)työkokeiluihin, joiden ajalta yhteiskunnan rahaa palaa työttömyysetuuden lisäksi yhdeksän euron päivittäisen ylläpitokorvauksen verran. Kysynkin, eikö uusi aloittava yrittäjä ole meille tämän arvokkaampi?

Oikeisto ”intellektuellit” huomio: Sosiaaliturva voisi pienin muutoksin toimia osallistavasti. Miten olisi pienet ”sääntelynpurkutalkoot” sen sijaan, että jatketaan työttömien passivointia kepittämällä? Teille kun on suo siellä, vetelä työkkärissä, niin olisikohan vapaaehtoisuus sittenkin pakkoa parempi osallistaja?

---

2. Arvonlisäveron alarajan nosto pienyrittäjyyden tueksi?

Vasemmisto esitti varjobudjetissaan viime viikolla arvonlisäveron alarajan nostoa. Varjobudjetin mukaan arvonlisäverollisen myynnin alarajaa tulisi nostaa 8500 eurosta 25 000 euroon ja huojennuksen ylärajaa 22 500 eurosta 39 000 euroon. Pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien aseman parantamiseksi pidän tätä erittäin kannatettavana, tärkeänä ja humaanina linjauksena. Esitykset, joilla pyritään yrittäjyyden nimissä polkemaan työehtoja tai pidentämään viikkotyöaikaa eivät ole tästä maailmasta.

 

Suomen pienyrittäjät ry ja Yrittäjänaiset ry ovat molemmat vaatineet arvonlisäveron alarajan nostoa peräti 50 000 euroon. Järjestöjen perusteluja voi lukea seuraavista linkeistä:

http://www.yrittajanaiset.fi/index.php?k=9226

http://www.pienyrittajat.fi/?x103997=432925

 

Suomen yrittäjät ei ole tälle kuitenkaan lämmennyt eikä aiheesta viime vuoden jälkimmäisellä puoliskolla järjestetty kansalaisaloitekaan oikein ottanut tuulta alleen; allekirjoituksia tuli hieman yli viisituhatta. Syykin on selvä; 50 000 euroa on rajana liian korkea. Suomen yrittäjien mielestä 50 000 euron raja vääristäisi kilpailutilannetta 1-2 henkeä työllistävän yrityksen ja pienyrityksen kesken.

Suomen Yrittäjien näkökulmasta: http://www.yrittajat.fi/fi-fi/suomenyrittajat/a/tiedotteet/suomen-yrittajat-ajaa-arvonlisaveron-perusvahennyksen-nostoa-50-000-euroon-ei-yleisen-alv-rajan-korotusta

 

25 000 euron rajalla ei sen sijaan voitaisi vielä suuresta kilpailuvääristymästä puhua ja sen voisi nähdä hyvänä kompromissina. Harva yrittäjä pidemmän päälle tyytyy reilusti alle 2000 euron kuukausituloihin. Jos tyytyy ja haluaa vain elättää itsensä yrittämällä, voi sellaista hieman suosiakin. Toisaalta, kuten pienyrittäjien perusteluissa todetaan: ”Kilpailutilanne ei koskaan ole neutraali; jotkut saavat yritystukia, joidenkin palveluihin saa kotitalousvähennyksen, suurimpaan osaan ei. Yksinyrittäjä on todella yksin, sairauspäivinä jää tulo kokonaan saamatta. Kahden hengen kampaamossa on ainakin toinen töissä. Kaksin kulut jäävät pienemmäksi yhtä kohti. Tämän näkee myös kotitalouksissa. Yksin asuva maksaa enemmän vuokraa, maksaa lehtitilausmaksut ja monet muut kulut yksin, kaksin asuvat jakavat menot. Yksinyrittäjä ei kilpaile työllistävien yritysten kanssa, ei suurten eikä pienten. Hän elättää itsensä, mikä sinänsä on arvokasta.”

---

3. Palkkatukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen?

Arvonlisäveron alarajan korottamisen lisäksi haluaisin nostaa keskusteluun palkkatukien merkityksen ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa. Nykyisin palkkatuki liittyy pääasiassa työttömän tilanteeseen; kun työttömyys on kestänyt riittävän pitkään, on palkkatuki käytettävissä. Se puolustaa paikkaansa monissa tapauksissa, mutta voidaan myös löytää lukuisia esimerkkejä siitä, miten palkkatukien myöntäminen on lähinnä rahan heittämistä toivomuskaivoon: Tukien myöntämisessä on kyllä rajoituksia, mutta ei mitään innovointiin ja kasvuun kannustavia kriteereitä. Opetus- ja kulttuuriministeriön seuratuesta olisi löydettävissä tukku kannustavia esimerkkejä siitä, miten hanketuen muodossa palkkaukseen korvamerkitty tuki voi juurruttaa hyviä käytäntöjä ja luoda pysyviä työpaikkoja. Palkkatukea nauttivilta yrityksiltä ja yhteisöiltä tulisi vaatia realistinen suunnitelma siitä, miten palkkatuella luotava työpaikka juurtuu pysyvästi osaksi yrityksen tai yhteisön toimintaa ja jatkuu myös tukijakson päättyessä.

Arvonlisäveron alarajan nosto ja palkkatukien kohdentaminen erityisesti ensimmäisen työntekijänsä palkkaavien yritysten tueksi toisivat kaivattuja helpotuksia monien yrittäjien arkeen. Jos palkkatukien myöntämiselle saadaan jokin muukin strategia, kuin toivo, voisi palkkatukiresursseja myös lisätä hieman, vaikkapa suuryritysten tukemisen kustannuksella. Suuryritysten tukeminen kasvun nimissä on mieletöntä. Eikö olisi jo aika kylvää siemeniä?

]]>
20 http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180231-pienyrittajyydesta-kasvua#comments Arvonlisävero Kasvu Norminpurkutalkoot Pienyrittäjyys Työllisyyspolitiikka Mon, 17 Nov 2014 21:00:37 +0000 Kimmo Kautio http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180231-pienyrittajyydesta-kasvua
Virkamies, koita jaksaa http://teemukammonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179922-virkamies-koita-jaksaa <p>Nuorisoa lainatakseni. Norminpurkutalkoot my ass. Kyse on poliittisesta populismista, jolla haalitaan ääniä ensi kevään eduskuntavaaleista.</p><p>Olen lopen kyllästynyt sosiaalisessa mediassani kerran viikkoon räjähtävään viranomaissääntelyn vastustukseen. Eikö tätä #kohugatejen määrää voisi säännellä jotenkin?</p><p>Kyllä, turhaa sääntelyä on. Ja kyllä: turhasta sääntelystä on hyvä päästä eroon. Paino tuolla termiin jo määrittelyvaiheessa laitetulla sanalla turha. Turhan olemuksesta voitaisiin kuitenkin keskustella hieman enemmän kuin mitä nyt keskustellaan.</p><p>&nbsp;</p><p>#viski loiskahti ihmisten silmille, kun <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1412992673442">Helsingin Sanomat</a> uutisoi Aluehallintoviraston muka kieltäneen kahta harrastajabloggaajaa käyttämästä sanaa viski blogissaan. Uutinen oli täyttä tuubaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ei muuten kieltänyt. Avi kielsi oluen ja viskin markkinointitapahtuman järjestämää käyttämästä sanaa viski markkinoinnissaan. Väkevien alkoholijuomien markkinoiminen on ollut kymmenisen vuotta kielletty koko Suomessa. Viskiä myyvä ravintola ei saa mainostaa (ravintolan ulkopuolella), että heiltä saa viskiä.</p><p>Olut- ja viskimessujen järjestäjä oli teettänyt markkinointimateriaalia, jonka se lähetti kahteen viskejä seuraavaan blogiin julkaistavaksi. Tämä on kiellettyä: väkevien alkoholijuomien markkinointi.</p><p>&nbsp;</p><p>Eli viskimyyjä mokasi. Peittääkseen mokansa viskimyyjä vieritti syyn valvovan viranomaisen niskoille. Bloggaajilta ei koskaan kielletty yhtään mitään.</p><p>&nbsp;</p><p>En minäkään pidä sananvapauden rajoituksista. En ollenkaan, koskivat ne kaupallista tai ei-kaupallista ilmaisunvapautta. On kuitenkin täysin eri keskustelu puhua lakiin kirjatusta sananvapauden rajoituksesta kuin lain valvonnasta.</p><p>Aluehallintovirasto on nimittäin valvova viranomainen, jonka tehtävät määritellään laein ja asetuksin. Kohuissa syntyi omituinen viraston inhimillistäminen: aivan kuin virastolla olisi jonkinlainen halu puuttua ihmisten elämään. Ei ole. Virasto on työpaikka, jossa työskentelee virkamiehiä. Noiden virkamiesten tehtävä on valvoa, että lakia noudatetaan, oli se laki mikä tahansa.</p><p>Jos virkamies ei tätä tehtävää hoida, hän joutuu oikeuteen virkavelvollisuuden rikkomisesta.</p><p>Niin, ja laithan meillä päättää se samainen eduskunta, johon me valitsemme neljän vuoden välein keskuudestamme.</p><p>Kun <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1415772753910">Helsingin Sanomat </a>kirjoittaa, että &rdquo;Valvira haluaa suitsia alkoholin kehumista internetissä&rdquo;, sanomalehti valehtelee. Ei mikään virasto halua mitään. Jos kielikuva sallitaan, olisi myös seuraavan virkkeen oltava looginen: kunta haluaa ottaa huostaan lapsia. Ei kunta halua ottaa huostaan, sen on pakko ottaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Meidät suomalaiset on nyt lietsottu sellaiseen viranomaisvihaan, että pikkasen pelottaa. Kansaa kiihottavat helppojen klikkien perässä oleva lehdistö ja äänten perässä olevat ensi eduskuntaan mielivät poliitikot.</p><p>Toimittajana ymmärrän jotenkin lehdistön halun kaataa bensaa levikkiä nostattavaan liekkiin. Poliitikkojen kohdalla on tämä hieman kummallista. Puolueet kun haluavat ensi vuonna hallitusvastuuta. Siis vastuuta järjestää noiden haukkumiensa viranomaisten toiminta. Sillä sitähän se politiikka on: yhteisten asioiden hoitamista virkamiesten avulla.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka kukaan ei varmaankaan halua neuvojani tämän tunnekiihkon vallassa, annan silti kolme.</p><p>1. Poliitikko. Kun suunnittelet vaalikampanjaasi, muista, että juuri sinä olet osa koneistoa, joka määrittelee virkamiesten tehtävät ja velvollisuudet.</p><p>Hyvä esimerkki oikein tehdystä vaatimuksesta on perussuomalaisten vaalitavoite: jos puolue pääsee hallitukseen, se kumoaa jätevesiasetuksen (ns. paskalaki). Noin sitä pitää. Tämä on oikea tapa keskustella normien purkamisesta.</p><p>&nbsp;</p><p>2. Toimittaja. Kun suunnittelet seuraavaa kohujuttua siitä, kuinka vaikkapa Evira kieltää heinäsirkat ruokafestarilta, käy ensin mielessä läpi, mitä itse asiassa ollaan kieltämässä.</p><p>Tuossa <a href="http://www.iltalehti.fi/ruoka/2013082117396669_ru.shtml">Iltalehden </a>uutisoimassa tapauksessa Evira kielsi yhden myyjän yhden heinäsirkkaerän tarjoamisen ruoaksi, sillä myyjällä ei ollut mitään hajua, mistä nuo heinäsirkat oli tuotu sinne keittiöön. Eviran tehtävä on valvoa, että ravintola tietää, mistä sen raaka-aineet tulevat ja mitä hittoa asiakkaille syötetään. Aika perusjuttu.</p><p>&nbsp;</p><p>3. Virkamies. Koita jaksaa. Vaalit on ohi puolen vuoden päästä.</p> Nuorisoa lainatakseni. Norminpurkutalkoot my ass. Kyse on poliittisesta populismista, jolla haalitaan ääniä ensi kevään eduskuntavaaleista.

Olen lopen kyllästynyt sosiaalisessa mediassani kerran viikkoon räjähtävään viranomaissääntelyn vastustukseen. Eikö tätä #kohugatejen määrää voisi säännellä jotenkin?

Kyllä, turhaa sääntelyä on. Ja kyllä: turhasta sääntelystä on hyvä päästä eroon. Paino tuolla termiin jo määrittelyvaiheessa laitetulla sanalla turha. Turhan olemuksesta voitaisiin kuitenkin keskustella hieman enemmän kuin mitä nyt keskustellaan.

 

#viski loiskahti ihmisten silmille, kun Helsingin Sanomat uutisoi Aluehallintoviraston muka kieltäneen kahta harrastajabloggaajaa käyttämästä sanaa viski blogissaan. Uutinen oli täyttä tuubaa.

 

Ei muuten kieltänyt. Avi kielsi oluen ja viskin markkinointitapahtuman järjestämää käyttämästä sanaa viski markkinoinnissaan. Väkevien alkoholijuomien markkinoiminen on ollut kymmenisen vuotta kielletty koko Suomessa. Viskiä myyvä ravintola ei saa mainostaa (ravintolan ulkopuolella), että heiltä saa viskiä.

Olut- ja viskimessujen järjestäjä oli teettänyt markkinointimateriaalia, jonka se lähetti kahteen viskejä seuraavaan blogiin julkaistavaksi. Tämä on kiellettyä: väkevien alkoholijuomien markkinointi.

 

Eli viskimyyjä mokasi. Peittääkseen mokansa viskimyyjä vieritti syyn valvovan viranomaisen niskoille. Bloggaajilta ei koskaan kielletty yhtään mitään.

 

En minäkään pidä sananvapauden rajoituksista. En ollenkaan, koskivat ne kaupallista tai ei-kaupallista ilmaisunvapautta. On kuitenkin täysin eri keskustelu puhua lakiin kirjatusta sananvapauden rajoituksesta kuin lain valvonnasta.

Aluehallintovirasto on nimittäin valvova viranomainen, jonka tehtävät määritellään laein ja asetuksin. Kohuissa syntyi omituinen viraston inhimillistäminen: aivan kuin virastolla olisi jonkinlainen halu puuttua ihmisten elämään. Ei ole. Virasto on työpaikka, jossa työskentelee virkamiehiä. Noiden virkamiesten tehtävä on valvoa, että lakia noudatetaan, oli se laki mikä tahansa.

Jos virkamies ei tätä tehtävää hoida, hän joutuu oikeuteen virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Niin, ja laithan meillä päättää se samainen eduskunta, johon me valitsemme neljän vuoden välein keskuudestamme.

Kun Helsingin Sanomat kirjoittaa, että ”Valvira haluaa suitsia alkoholin kehumista internetissä”, sanomalehti valehtelee. Ei mikään virasto halua mitään. Jos kielikuva sallitaan, olisi myös seuraavan virkkeen oltava looginen: kunta haluaa ottaa huostaan lapsia. Ei kunta halua ottaa huostaan, sen on pakko ottaa.

 

Meidät suomalaiset on nyt lietsottu sellaiseen viranomaisvihaan, että pikkasen pelottaa. Kansaa kiihottavat helppojen klikkien perässä oleva lehdistö ja äänten perässä olevat ensi eduskuntaan mielivät poliitikot.

Toimittajana ymmärrän jotenkin lehdistön halun kaataa bensaa levikkiä nostattavaan liekkiin. Poliitikkojen kohdalla on tämä hieman kummallista. Puolueet kun haluavat ensi vuonna hallitusvastuuta. Siis vastuuta järjestää noiden haukkumiensa viranomaisten toiminta. Sillä sitähän se politiikka on: yhteisten asioiden hoitamista virkamiesten avulla.

 

Vaikka kukaan ei varmaankaan halua neuvojani tämän tunnekiihkon vallassa, annan silti kolme.

1. Poliitikko. Kun suunnittelet vaalikampanjaasi, muista, että juuri sinä olet osa koneistoa, joka määrittelee virkamiesten tehtävät ja velvollisuudet.

Hyvä esimerkki oikein tehdystä vaatimuksesta on perussuomalaisten vaalitavoite: jos puolue pääsee hallitukseen, se kumoaa jätevesiasetuksen (ns. paskalaki). Noin sitä pitää. Tämä on oikea tapa keskustella normien purkamisesta.

 

2. Toimittaja. Kun suunnittelet seuraavaa kohujuttua siitä, kuinka vaikkapa Evira kieltää heinäsirkat ruokafestarilta, käy ensin mielessä läpi, mitä itse asiassa ollaan kieltämässä.

Tuossa Iltalehden uutisoimassa tapauksessa Evira kielsi yhden myyjän yhden heinäsirkkaerän tarjoamisen ruoaksi, sillä myyjällä ei ollut mitään hajua, mistä nuo heinäsirkat oli tuotu sinne keittiöön. Eviran tehtävä on valvoa, että ravintola tietää, mistä sen raaka-aineet tulevat ja mitä hittoa asiakkaille syötetään. Aika perusjuttu.

 

3. Virkamies. Koita jaksaa. Vaalit on ohi puolen vuoden päästä.

]]>
49 http://teemukammonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179922-virkamies-koita-jaksaa#comments Kotimaa Eduskuntavaalit 2015 Norminpurkutalkoot Sääntely Sääntelyn purku Valtio Thu, 13 Nov 2014 12:10:49 +0000 Teemu Kammonen http://teemukammonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179922-virkamies-koita-jaksaa