Masennus http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/137600/all Mon, 03 Jun 2019 06:30:00 +0300 fi Kun masennuksesta tulee ystävä. http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276884-kun-masennuksesta-tulee-ystava <p>Tänään junassa lähellä istuva nainen ihmetteli puhelimeen isoon ääneen sitä, millainen ihminen sairastaa masennusta. Tämä lause johti ajatusketjuun, jonka avaan teille sunnuntain kunniaksi.</p> <p>Ai millainen? Ihan tavallinen ihminen, yleensä herkkä, sellainen, jonka jokin elämän osa-alue ei välttämättä ole mennyt putkeen. Sellainen, joka hymyilee, painaa ja puristaa, sellainen josta ei millään näkisi sitä ulos, ellei tietäisi. Sellainen joka itkee, tai sellainen joka ei itke.</p> <p>Sellainen, kuten minä.</p> <p>Olen sairastanut masennuksen eri muotoja vuosia, ehkä jo niin kauan, että luulen sen olevan osa minua, sellainen kuin olen. En ole enää varma siitä, millainen on Auri, joka ei ole masentunut. Masennuksesta on tullut paras ystävä, sellainen, jonka olemassaoloon voi luottaa. Ystävä, joka muistuttaa olemassaolostaan säännöllisesti, yleensä silloin kun sinulla on tylsää.</p> <p>Masennukseni on aikojen saatossa edennyt lievästä erittäin vaikeaan, joka tarkoittaa sitä, että ystäväni on todellakin halunnut tulla jäädäkseen. Nyt kun tämä taakka tuntuu helpottavan, herää kysymys, entä jos en halua luopua siitä? Entä jos en halua syödä lääkkeitä, jotka helpottavat oloani? Kun juuri olen tullut tutuksi itseni kanssa, herää pelko siitä, mitä tämän takaa löytyy. Ajatus sen selvittämisestä tuntuu raskaalta. Ei tämä sairaus niin kamala ole, että hankkiutuisin siitä eroon. Niin olen ajatelllut.</p> <p>En usko olevani ajatusteni kanssa yksin.</p> <p>Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet hurjaa vauhtia ja sairauspoissaolojen määrä on kasvanut kolmessa vuodessa Terveystalon tiedotteen mukaan 53 prosenttia. Mielenterveysongelmat eivät ole enää vain nuorilla liian yleisiä, vaan ne yleistyvät myös työelämässä.</p> <p>Voisin listata monia syitä siihen, mistä luulen tämän johtuvan. Haluaisin kuitenkin keskittyä siihen, miten tätä ongelmaa lähdetään ratkaisemaan. Tai ennenkaikkea, miten sitä ei ratkaista.</p> <p>Kuten sanoin, masennukseni on vain pahentunut ensimmäisen diagnoosin jälkeen. Silloin sain hoidoksi unilääkkeitä ja &ldquo;kyllä se siitä&rdquo;-lausahduksen. No, ei se siitä. Vuosi sen jälkeen hakeuduin uudestaan hoitoon, kun en yksinkertaisesti enää päässyt sängystä ylös enkä pystynyt tekemään töitä. Olin vuoden ollut &ldquo;hoidossa&rdquo;, kun lääkäri totesi, että sairastan jo vaikean masennuksen lisäksi työuupumusta. Ennenkaikkea onnistunut hoito sairauden alkumetreillä, vai mitä?</p> <p>Tämän diagnoosin (eli vuosi sairauden toteamisen jälkeen) sain lopulta työterveyden kautta kolme terapiakäyntiä ja uudet lääkkeet unilääkkeideni tueksi. Ajattelin, että kaikki on varmasti hyvin, nyt saan ammattilaisapua, ehkä se tietää, miksi tämä sairaus tuli juuri minulle.</p> <p>Kolmen terapiakäynnin jälkeen koin hetken olevani uudelleensyntynyt. Muutin toiselle paikkakunnalle ja aloitin elämäni puhtaalta pöydältä, terapeutti oli sanonut, että voin palata töihin ja olo paranee, kunhan syön lääkkeitä säännöllisesti. Uskoin häntä. Kunhan muistan lääkkeet.</p> <p>Puoli vuotta tämän jälkeen laitoin terveydenhuoltoon pyynnön siitä, että hoitoani jatkettaisi. En halunnut elää elämääni lääkkeiden varassa. Melkein puoli vuotta pyynnöstä ehti kulua, kun sain ajan hoidontarpeen arviointiin. Tällöin diagnoosi oli jo erittäin vaikea masennus. Oloni oli toivoton. Olin toiminut juuri niin kuin aiempi hoitohenkilökuntani oli käskenyt, mutta olo vain paheni. En ymmärtänyt. Kyseenalaistin täysin sen, kuka olen. Ja ennenkaikkea sen, mikä minusta tekee sen, mikä olen.</p> <p>Nyt, kun uusi hoito on aloitettu, olen ajatellut kirkkaammin. Olen nauranut enemmän ja nauttinut pienistä asioista. Olen kuitenkin edelleen hoitojonossa, enkä ole päässyt terapiaan. Pitkäaikaisesta psykoterapiasta puhumattakaan. Olen alkanut pitää itsestäni, mutta onko minua ilman ystävääni masennusta?</p> <p>Onko se oikein, että &ldquo;hyvinvointivaltiomme&rdquo; jättää kansalaisensa näin heitteille? Niin heitteille, että masennuksesta tulee normaali olotila ja osa kansalaista? Missä on ennaltaehkäisy, missä on tukeva toiminta, missä on tarpeiden mukainen hoito? Milloin ymmärretään, että lääkkeet eivät ole hoito? Milloin meidän tunnollinen kansalainen uskaltaa vaatia hoitoa?</p> <p>Kirjoitin tämän viinilasi kädessä, miettien masennuksen olomuotoa. Tiedän, etten ole yksin. Tiedän, että tarina on todella henkilökohtainen, mutta jos tällä tarinalla tavoitan edes yhden, joka miettii masennuksesta luopumista, oli se sen arvoista. Teksti on niin henkilökohtainen, että minun täytyi kysyä yhdeltä jos toiselta sitä, voiko tällaista edes julkaista. Haittaako tällaisen julkaiseminen ehkä työelämääni pääsyä? Tai elämääni ja läheisteni elämää muuten? Mutta jos tämä maailma ei ole valmis tällaiselle tekstille, millä vuosituhannella se sitten on? Pian mielenterveysongelmista puhutaan kansantautina. Minä en halua valtiota, jossa yhdestä suurimmista terveydellisistä uhkista ei voida puhua.</p> <p>Jos minä en ole yksin, et ole sinäkään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään junassa lähellä istuva nainen ihmetteli puhelimeen isoon ääneen sitä, millainen ihminen sairastaa masennusta. Tämä lause johti ajatusketjuun, jonka avaan teille sunnuntain kunniaksi.

Ai millainen? Ihan tavallinen ihminen, yleensä herkkä, sellainen, jonka jokin elämän osa-alue ei välttämättä ole mennyt putkeen. Sellainen, joka hymyilee, painaa ja puristaa, sellainen josta ei millään näkisi sitä ulos, ellei tietäisi. Sellainen joka itkee, tai sellainen joka ei itke.

Sellainen, kuten minä.

Olen sairastanut masennuksen eri muotoja vuosia, ehkä jo niin kauan, että luulen sen olevan osa minua, sellainen kuin olen. En ole enää varma siitä, millainen on Auri, joka ei ole masentunut. Masennuksesta on tullut paras ystävä, sellainen, jonka olemassaoloon voi luottaa. Ystävä, joka muistuttaa olemassaolostaan säännöllisesti, yleensä silloin kun sinulla on tylsää.

Masennukseni on aikojen saatossa edennyt lievästä erittäin vaikeaan, joka tarkoittaa sitä, että ystäväni on todellakin halunnut tulla jäädäkseen. Nyt kun tämä taakka tuntuu helpottavan, herää kysymys, entä jos en halua luopua siitä? Entä jos en halua syödä lääkkeitä, jotka helpottavat oloani? Kun juuri olen tullut tutuksi itseni kanssa, herää pelko siitä, mitä tämän takaa löytyy. Ajatus sen selvittämisestä tuntuu raskaalta. Ei tämä sairaus niin kamala ole, että hankkiutuisin siitä eroon. Niin olen ajatelllut.

En usko olevani ajatusteni kanssa yksin.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet hurjaa vauhtia ja sairauspoissaolojen määrä on kasvanut kolmessa vuodessa Terveystalon tiedotteen mukaan 53 prosenttia. Mielenterveysongelmat eivät ole enää vain nuorilla liian yleisiä, vaan ne yleistyvät myös työelämässä.

Voisin listata monia syitä siihen, mistä luulen tämän johtuvan. Haluaisin kuitenkin keskittyä siihen, miten tätä ongelmaa lähdetään ratkaisemaan. Tai ennenkaikkea, miten sitä ei ratkaista.

Kuten sanoin, masennukseni on vain pahentunut ensimmäisen diagnoosin jälkeen. Silloin sain hoidoksi unilääkkeitä ja “kyllä se siitä”-lausahduksen. No, ei se siitä. Vuosi sen jälkeen hakeuduin uudestaan hoitoon, kun en yksinkertaisesti enää päässyt sängystä ylös enkä pystynyt tekemään töitä. Olin vuoden ollut “hoidossa”, kun lääkäri totesi, että sairastan jo vaikean masennuksen lisäksi työuupumusta. Ennenkaikkea onnistunut hoito sairauden alkumetreillä, vai mitä?

Tämän diagnoosin (eli vuosi sairauden toteamisen jälkeen) sain lopulta työterveyden kautta kolme terapiakäyntiä ja uudet lääkkeet unilääkkeideni tueksi. Ajattelin, että kaikki on varmasti hyvin, nyt saan ammattilaisapua, ehkä se tietää, miksi tämä sairaus tuli juuri minulle.

Kolmen terapiakäynnin jälkeen koin hetken olevani uudelleensyntynyt. Muutin toiselle paikkakunnalle ja aloitin elämäni puhtaalta pöydältä, terapeutti oli sanonut, että voin palata töihin ja olo paranee, kunhan syön lääkkeitä säännöllisesti. Uskoin häntä. Kunhan muistan lääkkeet.

Puoli vuotta tämän jälkeen laitoin terveydenhuoltoon pyynnön siitä, että hoitoani jatkettaisi. En halunnut elää elämääni lääkkeiden varassa. Melkein puoli vuotta pyynnöstä ehti kulua, kun sain ajan hoidontarpeen arviointiin. Tällöin diagnoosi oli jo erittäin vaikea masennus. Oloni oli toivoton. Olin toiminut juuri niin kuin aiempi hoitohenkilökuntani oli käskenyt, mutta olo vain paheni. En ymmärtänyt. Kyseenalaistin täysin sen, kuka olen. Ja ennenkaikkea sen, mikä minusta tekee sen, mikä olen.

Nyt, kun uusi hoito on aloitettu, olen ajatellut kirkkaammin. Olen nauranut enemmän ja nauttinut pienistä asioista. Olen kuitenkin edelleen hoitojonossa, enkä ole päässyt terapiaan. Pitkäaikaisesta psykoterapiasta puhumattakaan. Olen alkanut pitää itsestäni, mutta onko minua ilman ystävääni masennusta?

Onko se oikein, että “hyvinvointivaltiomme” jättää kansalaisensa näin heitteille? Niin heitteille, että masennuksesta tulee normaali olotila ja osa kansalaista? Missä on ennaltaehkäisy, missä on tukeva toiminta, missä on tarpeiden mukainen hoito? Milloin ymmärretään, että lääkkeet eivät ole hoito? Milloin meidän tunnollinen kansalainen uskaltaa vaatia hoitoa?

Kirjoitin tämän viinilasi kädessä, miettien masennuksen olomuotoa. Tiedän, etten ole yksin. Tiedän, että tarina on todella henkilökohtainen, mutta jos tällä tarinalla tavoitan edes yhden, joka miettii masennuksesta luopumista, oli se sen arvoista. Teksti on niin henkilökohtainen, että minun täytyi kysyä yhdeltä jos toiselta sitä, voiko tällaista edes julkaista. Haittaako tällaisen julkaiseminen ehkä työelämääni pääsyä? Tai elämääni ja läheisteni elämää muuten? Mutta jos tämä maailma ei ole valmis tällaiselle tekstille, millä vuosituhannella se sitten on? Pian mielenterveysongelmista puhutaan kansantautina. Minä en halua valtiota, jossa yhdestä suurimmista terveydellisistä uhkista ei voida puhua.

Jos minä en ole yksin, et ole sinäkään.

]]>
5 http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276884-kun-masennuksesta-tulee-ystava#comments Masennus Mielenterveys Mielenterveystyö Sosiaalipolitiikka Mon, 03 Jun 2019 03:30:00 +0000 Auri Siika-aho http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276884-kun-masennuksesta-tulee-ystava
Vakava kansansairauden syy - ilmastonmuutos ja maailmanlopulla pelottelu http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273388-vakava-kansansairauden-syy-ilmastonmuutos-ja-maailmanlopulla-pelottelu <p>&nbsp;</p><p>Punavihervasemmisto Kokoomuksen ja Keskustan vakaalla tuella ja pikkupuolueiden myötävaikutuksella on pyrkinyt tekemään eduskuntavaaleista ilmastovaalit.&nbsp; Aiheena se sopii Perussuomalaisille siitä huolimatta, että ainoana puolueena vastustamme hysteeristä maailmanlopulla pelottelua.</p><p>&nbsp;</p><p>Nuo ilmastohysteerikot ovat jo saaneet aikaan vakavan uuden kansansairauden leviämisen. Jatkuva kauhukuvien maalaaminen aivan ovella olevasta katastrofista on vastuutonta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Erityisen tuomittavaa on aiheuttaa pelkoa lapsissa. Lapsia jopa käytetään hyväksi poliittisten tavoitteiden edistämiseksi. Se on järkyttävää.&nbsp; Monet aikuisetkin ovat pelottelulle herkkiä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Meillä yli 400 000 ihmistä syö masennusläkkeitä. Tätä lukua ei pidä kasvattaa pelottelulla ja uhkailulla. Masennus on äärimmäisen vakava sairaus. Se johtaa työkyvyttömyyteen ja pitkiin hoitojaksoihin. Lääkekustannukset kasvavat. Sitä sairastava menettää tuloja ja kasvattaa yhteiskunnan menoja. Läheisille se on myös valtava rasite ja kriisi.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt on alettu järjestämään &quot;ilmastoahdistuskursseja&quot; tai vastaavia tilaisuuksia. Näitä joudutaan laajentamaan, mikäli järki ei voita ilmastohysterian lopettamiseksi. Voi vain kuvitella, miten suuret sote-yhtiöt jo suunnittelevat rahastusmahdollisuuksiaan tällä asialla. Veronmaksajat maksavat on sotea tai ei.</p><p>&nbsp;</p><p>Valitettavasti jo nyt punavihervasemmisto tukijoineen on saanut suurta vahinkoa aikaan. Vaaleissa on viimeinen mahdollisuus kääntää suunta ja katkaista maailmanlopulla uhkailut.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ilmastonmuutoksen vastustamiseksi tulee kiireesti ottaa järki ja malttia käyttöön.&nbsp; Me voimme ja meidän pitää tehdä monia toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi ja hiilinielujen kasvattamiseksi. Ne tulee kuitenkin tehdä ilman hysteeristä vouhotusta&nbsp; vastuullisesti.</p><p>&nbsp;</p><p>On väitetty, että Perussuomalaiset eivät halua tehdä mitään ilmastoasioissa. Väite on täysin väärä ja valheellinen. Teemme ja tuemme kaikkia järkeviä toimenpiteitä, mutta emme järjettömiä. Pelottelusta varoitamme kaikkia!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Punavihervasemmisto Kokoomuksen ja Keskustan vakaalla tuella ja pikkupuolueiden myötävaikutuksella on pyrkinyt tekemään eduskuntavaaleista ilmastovaalit.  Aiheena se sopii Perussuomalaisille siitä huolimatta, että ainoana puolueena vastustamme hysteeristä maailmanlopulla pelottelua.

 

Nuo ilmastohysteerikot ovat jo saaneet aikaan vakavan uuden kansansairauden leviämisen. Jatkuva kauhukuvien maalaaminen aivan ovella olevasta katastrofista on vastuutonta. 

 

Erityisen tuomittavaa on aiheuttaa pelkoa lapsissa. Lapsia jopa käytetään hyväksi poliittisten tavoitteiden edistämiseksi. Se on järkyttävää.  Monet aikuisetkin ovat pelottelulle herkkiä. 

 

Meillä yli 400 000 ihmistä syö masennusläkkeitä. Tätä lukua ei pidä kasvattaa pelottelulla ja uhkailulla. Masennus on äärimmäisen vakava sairaus. Se johtaa työkyvyttömyyteen ja pitkiin hoitojaksoihin. Lääkekustannukset kasvavat. Sitä sairastava menettää tuloja ja kasvattaa yhteiskunnan menoja. Läheisille se on myös valtava rasite ja kriisi.

 

Nyt on alettu järjestämään "ilmastoahdistuskursseja" tai vastaavia tilaisuuksia. Näitä joudutaan laajentamaan, mikäli järki ei voita ilmastohysterian lopettamiseksi. Voi vain kuvitella, miten suuret sote-yhtiöt jo suunnittelevat rahastusmahdollisuuksiaan tällä asialla. Veronmaksajat maksavat on sotea tai ei.

 

Valitettavasti jo nyt punavihervasemmisto tukijoineen on saanut suurta vahinkoa aikaan. Vaaleissa on viimeinen mahdollisuus kääntää suunta ja katkaista maailmanlopulla uhkailut. 

 

Ilmastonmuutoksen vastustamiseksi tulee kiireesti ottaa järki ja malttia käyttöön.  Me voimme ja meidän pitää tehdä monia toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi ja hiilinielujen kasvattamiseksi. Ne tulee kuitenkin tehdä ilman hysteeristä vouhotusta  vastuullisesti.

 

On väitetty, että Perussuomalaiset eivät halua tehdä mitään ilmastoasioissa. Väite on täysin väärä ja valheellinen. Teemme ja tuemme kaikkia järkeviä toimenpiteitä, mutta emme järjettömiä. Pelottelusta varoitamme kaikkia!

]]>
48 http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273388-vakava-kansansairauden-syy-ilmastonmuutos-ja-maailmanlopulla-pelottelu#comments hallitus Ilmastopolitiikka Masennus Punavihreät Thu, 04 Apr 2019 04:57:15 +0000 Toimi Kankaanniemi http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273388-vakava-kansansairauden-syy-ilmastonmuutos-ja-maailmanlopulla-pelottelu
Ei itkeä saa ei meluta, Suomi on jälleen onnelisin maa... http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272084-ei-itkea-saa-ei-meluta-suomi-on-jalleen-onnelisin-maa Toista vuotta peräkkäin Suomi on jälleen valittu maailman onnellisimmaksi maaksi, nyt selvällä erolla muihin jota se onnistui kuluneen vuoden aikana kasvattamaan. Mitä sitten seurasi viime valintakerran jälkeen? No, yleisessä keskustelussa masentuneiden Suomalaisten ahdistusta alettiin vähättelemään ja ankarimmat ihmiset jopa denialisoivat masennuksen. Välistä tuntui että keskustelu oli riistäytyä käsistä kun netissä huudella "ei Suomessa voi olla masennusta". Ei sen pitäisi mennä niin, mutta tämä lienee vain pientä. Mitäs siitä. Iloitaan ja hymyillään siitä että Suomi on jälleen onnellisin.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 41 http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272084-ei-itkea-saa-ei-meluta-suomi-on-jalleen-onnelisin-maa#comments Ahdistus Masennus Onnellisin maa Onnellisuus Vähättely Wed, 20 Mar 2019 05:54:50 +0000 Daniel Malinen http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272084-ei-itkea-saa-ei-meluta-suomi-on-jalleen-onnelisin-maa Terapiatakuulla toimintakykyä ja täysipainoista elämää http://sirkkuhildn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270710-terapiatakuulla-toimintakykya-ja-taysipainoista-elamaa <p><em>&quot;Kärsin lukioaikana masennuksesta vuoden ajan, ennen kuin terveydenhoitaja sai minut ymmärtämään mistä on kyse. Sain lähetteen psykologille jonne minun piti päästä 1-3 viikon sisällä, koska masennukseen liittyi myös alkoholi, viiltely ja lääkkeet. Ajan sain kolmen kuukauden päähän. Nyt äitinä mietin kauhulla, jos omalle lapselleni tapahtuisi jonain päivänä jotain sen takia, ettei asiaan reagoitu tarpeeksi nopeasti.&quot;</em> Näin kertoi ystäväni omasta tilanteestaan.</p><p>Suuri osa suomalaisista kokee jonkinasteisia mielenterveyden ongelmatilanteita elämänsä varrella. Monet tilanteista ovat tilapäisiä ja lyhytkestoisia, eikä suuria toimenpiteitä ongelman hoitamiseen välttämättä tarvita. Usein keskustelu läheisten kanssa voi auttaa, mutta joskus tarvittaisiin ulkopuolista ammattilaista hetkeksi tai hieman pidemmäksi aikaa. Hyvissä ajoin ja nopeasti aloitettu apu voisi estää monia ongelmia muuttumasta pitkäkestoisiksi ja elämää rajoittaviksi.</p><p>Kansalaisaloite terapiatakuusta lähtee täysin oikeasta ajatuksesta eli edellä mainitun avun takaamisesta jokaiselle sitä arvioinnin perusteella tarvitsevalle. Nykyinen järjestelmä on hyvin raskas, rajoitettu ja prosessin kestot ovat liian pitkiä. Terapiaa voi kyllä saada, mutta se on maksettava itse yksityiseltä. Kaikilla ei ole tähän varaa.</p><p>Tällä hetkellä terapiaan pääsy on erittäin epätasa-arvoista. Uudellamaalla terapioihin pääsee kolme kertaa useammin kuin Lapissa, vaikka mielenterveysmittareiden mukaan tarve Lapissa on suurempi. Kansalaisaloitteessa esitetty lakimuutos varmistaisi tasapuolisuuden koko maassa.</p><p>Varhaisella puuttumisella on merkittäviä kansanterveydellisiä ja taloudellisia vaikutuksia. Erityisesti nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syynä on yhä useammin mielenterveyssyyt. Terapiatakuu voisi olla osaltaan vaikuttamassa siihen, että yhä useampi pystyy toimimaan työelämässä ja elämään täysipainoista elämää.</p><p>Käy sinäkin allekirjoittamassa kansalaisaloite osoitteessa: <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3890">https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3890</a></p><p>Sirkku Hildén (sd.)</p><p>Kirjoittaja on lahtelainen terveydenhoitaja ja kansanedustajaehdokas</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Kärsin lukioaikana masennuksesta vuoden ajan, ennen kuin terveydenhoitaja sai minut ymmärtämään mistä on kyse. Sain lähetteen psykologille jonne minun piti päästä 1-3 viikon sisällä, koska masennukseen liittyi myös alkoholi, viiltely ja lääkkeet. Ajan sain kolmen kuukauden päähän. Nyt äitinä mietin kauhulla, jos omalle lapselleni tapahtuisi jonain päivänä jotain sen takia, ettei asiaan reagoitu tarpeeksi nopeasti." Näin kertoi ystäväni omasta tilanteestaan.

Suuri osa suomalaisista kokee jonkinasteisia mielenterveyden ongelmatilanteita elämänsä varrella. Monet tilanteista ovat tilapäisiä ja lyhytkestoisia, eikä suuria toimenpiteitä ongelman hoitamiseen välttämättä tarvita. Usein keskustelu läheisten kanssa voi auttaa, mutta joskus tarvittaisiin ulkopuolista ammattilaista hetkeksi tai hieman pidemmäksi aikaa. Hyvissä ajoin ja nopeasti aloitettu apu voisi estää monia ongelmia muuttumasta pitkäkestoisiksi ja elämää rajoittaviksi.

Kansalaisaloite terapiatakuusta lähtee täysin oikeasta ajatuksesta eli edellä mainitun avun takaamisesta jokaiselle sitä arvioinnin perusteella tarvitsevalle. Nykyinen järjestelmä on hyvin raskas, rajoitettu ja prosessin kestot ovat liian pitkiä. Terapiaa voi kyllä saada, mutta se on maksettava itse yksityiseltä. Kaikilla ei ole tähän varaa.

Tällä hetkellä terapiaan pääsy on erittäin epätasa-arvoista. Uudellamaalla terapioihin pääsee kolme kertaa useammin kuin Lapissa, vaikka mielenterveysmittareiden mukaan tarve Lapissa on suurempi. Kansalaisaloitteessa esitetty lakimuutos varmistaisi tasapuolisuuden koko maassa.

Varhaisella puuttumisella on merkittäviä kansanterveydellisiä ja taloudellisia vaikutuksia. Erityisesti nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syynä on yhä useammin mielenterveyssyyt. Terapiatakuu voisi olla osaltaan vaikuttamassa siihen, että yhä useampi pystyy toimimaan työelämässä ja elämään täysipainoista elämää.

Käy sinäkin allekirjoittamassa kansalaisaloite osoitteessa: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3890

Sirkku Hildén (sd.)

Kirjoittaja on lahtelainen terveydenhoitaja ja kansanedustajaehdokas

]]>
2 http://sirkkuhildn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270710-terapiatakuulla-toimintakykya-ja-taysipainoista-elamaa#comments Kansalaisaloite Masennus Mielenterveys Terapiatakuu Sun, 03 Mar 2019 19:48:04 +0000 Sirkku Hildén http://sirkkuhildn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270710-terapiatakuulla-toimintakykya-ja-taysipainoista-elamaa
Kenen tukijoukoissa sinä seisot? http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270383-kenen-tukijoukoissa-sina-seisot <p>Pahoinvointivaltio. Niin tätä valtiota nykyään voi nimittää.</p><p>Nuoret syrjäytyvät eivätkä saa apua. Julkisen terveydenhuollon terapiaan jonot ovat pahimmillaan vuosia ja ihmiset pyritään hoitamaan lääkkeillä ilman todellista ymmärrystä pahoinvoinnin syistä. Valtio ei hoida masennuksen syytä, se hoitaa oiretta lääkityksellä. Toivotaan, että ongelma katoaa itsestään. Noh, yllätytkö, kun sanon ettei se katoa itsestään?</p><p>Politiikan vasen laita huutaa äänekkäästi kyllä vähemmistöjen oikeuksista, samalla kun suomalaisia ja heidän hyvinvointia laiminlyödään. Mielenterveysongelmat repivät nuorta väestöämme hajalle.</p><p>Sain pysäyttävän tekstin kansalaisen tähänastisesta elämästä. Hänen elämänsä eskaloitui siihen, että hän menetti koulupaikkansa masennuksen takia. Miten tämä voi olla mahdollista? Näinkö valtio huolehtii omistansa?</p><p>&ldquo;Mt-ongelmieni historia on pitkä. En muista edes aikaa, jolloin ne eivät jollain tavalla olisi olleet elämässä mukana. Lapsuudessa se jo alkoi, vuosia kestänyt koulukiusaaminen. Se jätti pysyvät jäljet mieleen, joista tuskinpa koskaan parannun.</p><p>Pahinta tässä on, että jos koulussa ei ollut hyvä olla, ei sitä ollut kotonakaan. Vanhemmat olivat heikosti läsnä elämässä ja riitelivät paljon keskenään. Äiti oli jopa väkivaltainen isää kohtaan. Joskus jopa minua kohtaan. Elin kotona pelon vallassa, samoin koulussa. Vanhempien ero oli huojennus ja muutin isäni luo, jolloin kotiolot parantuivat. Äitini kanssa en ole enää tekemisissä aikuisiällä ja tarkoituksena ei ole ollakaan.</p><p>Korkeakouluun lähtiessä muutin toiselle paikkakunnalle, masennus mukanani. Silloin se ei ollut vielä vaikea, mutta pian oireet olivat jälleen voimakkaampia. En pystynyt nukkumaan useisiin päiviin, oli mahdotonta keskittyä ja olin erittäin yksinäinen. Sain entistä voimakkaampia lääkkeitä, mutta lopulta koin parhaaksi vaihtoehdoksi vaihtaa koulua sellaiselle paikkakunnalle, jossa oli jo valmiiksi kavereita.</p><p>Opiskelu oli edelleen vaikeaa. Ei masennus mihinkään kadonnut ja tein melkein itsemurhan tuolloin. Jokin suojeluvaisto oli kuitenkin vielä olemassa, soitin hätäkeskukseen. Masennus oli kulkenut vuosia mukana ja opiskelu ja arkielämä oli vaikeaa, välillä jopa mahdotonta. Opiskeluajasta menikin muutamat ensimmäiset vuodet pallotellessa opiskelun ja sairaslomien välillä. Tuona aikana saamani &rdquo;hoito&rdquo; oli suorastaan täysi vitsi. Kokeiltiin vain eri lääkkeitä ja katsottiin etten ole tappamassa itseäni, roikuin koko ajan löysässä hirressä. En varmasti ole tässä yhteydessä ainoa.</p><p>Sairastelusta huolimatta koitin opiskella, vaikka masennus ja aiempien elämänkokemusten traumat vaivasivat. Etenin, mutta hitaasti. Koululle tämä ei riittänyt ja menetin opiskelupaikkani, jolloin elämältä katosi täysin pohja. Koululle ei edes riittänyt lääkärintodistus selvityksenä siitä, miksi opinnot eivät etene suunnitelmien mukaisesti. Mielenterveysongelmat eivät olleet peruste opiskeluoikeuden jatkamiselle, vaikka opiskeluoikeus oli lopulta parasta terveydenhoitoa. Se piti sentään jotenkin mukana yhteiskunnassa ja antoi olon etenemisestä. Ilman sitä vaan roikun mukana vailla suuntaa.</p><p>Suomen mielenterveystyöstä ei ole positiivista sanottavaa. Ajat ovat kiven alla ja nekään eivät ole psykiatreille ja lääkäreille. Terapiaa minulle on luvattu vuosikaudet ja olen jo todennut, etten sitä koskaan saa. Se on pelkkä lupaus potilaille, sillä ei heille nyt voida sanoa, että parempaa apua et koskaan saa ja elämänlaatu säilyy tuollaisena ellet jostain ihmeen syystä parane. Lääkkeillä lähinnä pystytään turruttamaan pahimmat olot ja tekemään ihmisistä zombeja, mutta tervettä ihmistä niillä ei saada. Oikeaa apua saa vasta, kun olet jo yrittänyt itsemurhaa tosissaan.</p><p>Olen jo luopunut toivosta saada normaali elämä. Olen lähestulkoon jo syrjäytynyt yhteiskunnasta ja hoitamattomien mielenterveysongelmien takia en oikein usko tilanteeni tästä paranevan. Hoitoa ei ole tarjolla ja vaikka saisinkin uuden opiskelupaikan, niin opinnot eivät etene sen paremmin mitä aiemminkaan. Tuskin olen kovin haluttua työvoimaakaan, kun työkokemus on vähäistä ja sisältää suuria aukkoja masennuksen takia.</p><p>Suomesta puhutaan paljon hyvinvointivaltiona. Minun pitäisi olla se, jota koitetaan niillä hyvinvointivaltion palveluilla saada kuntoon ja yhteiskunnan jäseneksi. Niitä palveluita ei lopulta vain ole, ei ainakaan mielenterveysongelmaisille. Eikä koulukaan sairastelua ottanut huomioon, vaikka minusta olisi parasta, että opinnot sentään jotenkin etenevät ja terveydentilan rajoissa yritän.</p><p>En ole yksittäistapaus. Internetistä kyllä löytää samassa tilanteessa olevia nuoria paljon. Se on välillä pitänyt mielialaa yllä, ettei tilanteeni ole niin huono kuin joillain muilla. Ei ole velkaa eikä päihdeongelmia. Osa turruttaa oman surkean olonsa alkoholilla tai muilla aineilla, mutta itse en ole koskaan alkoholia käyttänyt.</p><p>Minun tilanteessani olevia ei juuri kuunnella. Toivottavasti joku nyt tämän luettuaan miettisi, mitä pitäisi tehdä toisin. Nuoriso voi huonosti ja sillä on oikeutetusti sellainen olo ettei ketään kiinnosta.&rdquo;</p><p>Kun sain viestin, itkin. Miksi tilanteelle ei tehdä mitään? Hän ei ole todellakaan ainoa.</p><p>Lähdettäiskö siitä liikkeelle, että:</p><ul><li><p><strong>kunnollinen opinto-ohjaus peruskouluun, jokaiselle paikka, mihin jatkaa</strong></p></li><li><p><strong>priorisoidaan rahankäyttö niin, että rahaa ja resursseja löytyy mielenterveystyöhön riittävästi</strong></p></li><li><p><strong>mielenterveyspalveluiden jonot lyhyemmiksi, kuukaudet (tai vuodet) voi olla pahimmillaan tappavan pitkiä</strong></p></li><li><p><strong>hoidon laatua parannettava, lääke ei ole hoito, vaan ensiapu</strong></p></li></ul><p>Kuten aiemmin sanoin, politiikan vasen laita huutaa vähemmistöjen hyvinvoinnista. Minä haluan huutaa syrjäytyneiden hyvinvoinnista. Jos vasen laita seisoo vähemmistöjen tukijoukoissa, seison minä mielenterveysongelmaisten ja syrjäytyneiden tukijoukoissa.</p><p>Kenen tukijoukoissa sinä seisot?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pahoinvointivaltio. Niin tätä valtiota nykyään voi nimittää.

Nuoret syrjäytyvät eivätkä saa apua. Julkisen terveydenhuollon terapiaan jonot ovat pahimmillaan vuosia ja ihmiset pyritään hoitamaan lääkkeillä ilman todellista ymmärrystä pahoinvoinnin syistä. Valtio ei hoida masennuksen syytä, se hoitaa oiretta lääkityksellä. Toivotaan, että ongelma katoaa itsestään. Noh, yllätytkö, kun sanon ettei se katoa itsestään?

Politiikan vasen laita huutaa äänekkäästi kyllä vähemmistöjen oikeuksista, samalla kun suomalaisia ja heidän hyvinvointia laiminlyödään. Mielenterveysongelmat repivät nuorta väestöämme hajalle.

Sain pysäyttävän tekstin kansalaisen tähänastisesta elämästä. Hänen elämänsä eskaloitui siihen, että hän menetti koulupaikkansa masennuksen takia. Miten tämä voi olla mahdollista? Näinkö valtio huolehtii omistansa?

“Mt-ongelmieni historia on pitkä. En muista edes aikaa, jolloin ne eivät jollain tavalla olisi olleet elämässä mukana. Lapsuudessa se jo alkoi, vuosia kestänyt koulukiusaaminen. Se jätti pysyvät jäljet mieleen, joista tuskinpa koskaan parannun.

Pahinta tässä on, että jos koulussa ei ollut hyvä olla, ei sitä ollut kotonakaan. Vanhemmat olivat heikosti läsnä elämässä ja riitelivät paljon keskenään. Äiti oli jopa väkivaltainen isää kohtaan. Joskus jopa minua kohtaan. Elin kotona pelon vallassa, samoin koulussa. Vanhempien ero oli huojennus ja muutin isäni luo, jolloin kotiolot parantuivat. Äitini kanssa en ole enää tekemisissä aikuisiällä ja tarkoituksena ei ole ollakaan.

Korkeakouluun lähtiessä muutin toiselle paikkakunnalle, masennus mukanani. Silloin se ei ollut vielä vaikea, mutta pian oireet olivat jälleen voimakkaampia. En pystynyt nukkumaan useisiin päiviin, oli mahdotonta keskittyä ja olin erittäin yksinäinen. Sain entistä voimakkaampia lääkkeitä, mutta lopulta koin parhaaksi vaihtoehdoksi vaihtaa koulua sellaiselle paikkakunnalle, jossa oli jo valmiiksi kavereita.

Opiskelu oli edelleen vaikeaa. Ei masennus mihinkään kadonnut ja tein melkein itsemurhan tuolloin. Jokin suojeluvaisto oli kuitenkin vielä olemassa, soitin hätäkeskukseen. Masennus oli kulkenut vuosia mukana ja opiskelu ja arkielämä oli vaikeaa, välillä jopa mahdotonta. Opiskeluajasta menikin muutamat ensimmäiset vuodet pallotellessa opiskelun ja sairaslomien välillä. Tuona aikana saamani ”hoito” oli suorastaan täysi vitsi. Kokeiltiin vain eri lääkkeitä ja katsottiin etten ole tappamassa itseäni, roikuin koko ajan löysässä hirressä. En varmasti ole tässä yhteydessä ainoa.

Sairastelusta huolimatta koitin opiskella, vaikka masennus ja aiempien elämänkokemusten traumat vaivasivat. Etenin, mutta hitaasti. Koululle tämä ei riittänyt ja menetin opiskelupaikkani, jolloin elämältä katosi täysin pohja. Koululle ei edes riittänyt lääkärintodistus selvityksenä siitä, miksi opinnot eivät etene suunnitelmien mukaisesti. Mielenterveysongelmat eivät olleet peruste opiskeluoikeuden jatkamiselle, vaikka opiskeluoikeus oli lopulta parasta terveydenhoitoa. Se piti sentään jotenkin mukana yhteiskunnassa ja antoi olon etenemisestä. Ilman sitä vaan roikun mukana vailla suuntaa.

Suomen mielenterveystyöstä ei ole positiivista sanottavaa. Ajat ovat kiven alla ja nekään eivät ole psykiatreille ja lääkäreille. Terapiaa minulle on luvattu vuosikaudet ja olen jo todennut, etten sitä koskaan saa. Se on pelkkä lupaus potilaille, sillä ei heille nyt voida sanoa, että parempaa apua et koskaan saa ja elämänlaatu säilyy tuollaisena ellet jostain ihmeen syystä parane. Lääkkeillä lähinnä pystytään turruttamaan pahimmat olot ja tekemään ihmisistä zombeja, mutta tervettä ihmistä niillä ei saada. Oikeaa apua saa vasta, kun olet jo yrittänyt itsemurhaa tosissaan.

Olen jo luopunut toivosta saada normaali elämä. Olen lähestulkoon jo syrjäytynyt yhteiskunnasta ja hoitamattomien mielenterveysongelmien takia en oikein usko tilanteeni tästä paranevan. Hoitoa ei ole tarjolla ja vaikka saisinkin uuden opiskelupaikan, niin opinnot eivät etene sen paremmin mitä aiemminkaan. Tuskin olen kovin haluttua työvoimaakaan, kun työkokemus on vähäistä ja sisältää suuria aukkoja masennuksen takia.

Suomesta puhutaan paljon hyvinvointivaltiona. Minun pitäisi olla se, jota koitetaan niillä hyvinvointivaltion palveluilla saada kuntoon ja yhteiskunnan jäseneksi. Niitä palveluita ei lopulta vain ole, ei ainakaan mielenterveysongelmaisille. Eikä koulukaan sairastelua ottanut huomioon, vaikka minusta olisi parasta, että opinnot sentään jotenkin etenevät ja terveydentilan rajoissa yritän.

En ole yksittäistapaus. Internetistä kyllä löytää samassa tilanteessa olevia nuoria paljon. Se on välillä pitänyt mielialaa yllä, ettei tilanteeni ole niin huono kuin joillain muilla. Ei ole velkaa eikä päihdeongelmia. Osa turruttaa oman surkean olonsa alkoholilla tai muilla aineilla, mutta itse en ole koskaan alkoholia käyttänyt.

Minun tilanteessani olevia ei juuri kuunnella. Toivottavasti joku nyt tämän luettuaan miettisi, mitä pitäisi tehdä toisin. Nuoriso voi huonosti ja sillä on oikeutetusti sellainen olo ettei ketään kiinnosta.”

Kun sain viestin, itkin. Miksi tilanteelle ei tehdä mitään? Hän ei ole todellakaan ainoa.

Lähdettäiskö siitä liikkeelle, että:

  • kunnollinen opinto-ohjaus peruskouluun, jokaiselle paikka, mihin jatkaa

  • priorisoidaan rahankäyttö niin, että rahaa ja resursseja löytyy mielenterveystyöhön riittävästi

  • mielenterveyspalveluiden jonot lyhyemmiksi, kuukaudet (tai vuodet) voi olla pahimmillaan tappavan pitkiä

  • hoidon laatua parannettava, lääke ei ole hoito, vaan ensiapu

Kuten aiemmin sanoin, politiikan vasen laita huutaa vähemmistöjen hyvinvoinnista. Minä haluan huutaa syrjäytyneiden hyvinvoinnista. Jos vasen laita seisoo vähemmistöjen tukijoukoissa, seison minä mielenterveysongelmaisten ja syrjäytyneiden tukijoukoissa.

Kenen tukijoukoissa sinä seisot?

]]>
10 http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270383-kenen-tukijoukoissa-sina-seisot#comments Masennus Mielenterveystyö Nuorten syrjäytyminen Syrjäytymisen ehkäisy Tue, 26 Feb 2019 17:51:52 +0000 Auri Siika-aho http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270383-kenen-tukijoukoissa-sina-seisot
YLE tappaa suomalaisia! http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267347-yle-tappaa-suomalaisia <p>Reilu neljä vuotta sitten alkaneen yhteiskunnallisen aktivoitumiseni yksi suurimpia oivalluksia oli se, että ymmärsin suoran yhteyden &rdquo;suomisysteemin&rdquo; suomalaisille rakentaman nykytodellisuuden ja toisaalta suomalaisten maailmanennätystason itsemurhien, masennuksen, alkoholismin, koulukiusaamisen, työpaikkakiusaamisen, perheväkivallan jne välillä.</p> <p><strong>Noiden kahden asian välistä yhteyttä olen siitä asti kutsunut &rdquo;systeemistressiksi&rdquo;.</strong></p> <p>Suomi on vakavasti ylipolitisoitunut. Suomi on toisille epätasa-arvoinen kaverisosiaalikapitalismi ja toisille nöyryyttävä almutalous. Valtapuoluediktatuurimme meille pukemasta salakavalasta henkisestä pakkopaidasta kärsii käytännössä jokainen suomalainen &ndash; luovuuden vapautta kaipaavat kaltaiseni ihmiset enemmän, nykypelin vääriä sääntöjä pinnistellen opettelemaan kykenevät hieman vähemmän. Tuskin edes nykysysteemin &rdquo;menestyjät&rdquo; ovat nykypelin voittajia? Samalla tietenkin maksamme maailman korkeimpia veroja...</p> <p>Kuppi valuu yksilöllä nykyajan yhteiskunnassa jo muutenkin helposti yli. Kaiken päälle vielä tuleva täysin ylimääräinen systeemistressi on se lopullinen niitti tai jopa naula suomalaisen arkkuun. Moni ajautuu ennenpitkää jopa itsemurhaan tai muihin vakaviin henkisiin sopeutumisongelmiin, moni ei enää kestä.</p> <p><strong>&rdquo;Maailman onnellisin kansa?&quot;</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p><img src="http://www.taho.fi/wp-content/uploads/2017/02/tilasto2.png" /></p> <p>***</p> <p>Se, että tässä väärässä nykypelissä hoksaa jotain oleellista, jopa sellaista mikä voisi estää suomalaisten kuolemia, ei todellakaan tarkoita sitä, että ne keinot riemuiten otettaisiin käyttöön. Oppini etulinjasta silmät auki, korvat kuulolla yli neljä vuotta, ruohonjuuritasolla:</p> <p>Ensinnäkin suomisysteemi on jo niin täynnä yksilötason latistusta tavallisten kansalaisten osalle erilaisilla tavoilla, että moni suomalainen ei enää yksinkertaisesti mitenkään jaksa ottaa haltuun asioita omaa vihaansa tai väsymistään pidemmälle &ndash; elämä on hengissä säilymistä, kirjaimellisesti. Vaikka tämän porukan saisi jossain nettiryhmässä keskenään porukalla haukkumaan vallanpitäjiä, mitä se muuttaa asioita tai mihinkään vaikuttaa?</p> <p>Toiseksi, meillä olisi myös älykkäitä ja tunnettuja ihmisiä vetämään muutosta yhdessä kaltaisteni kanssa, mutta monet heistä ovat pelkkiä mukahaastajia, suorastaan hovinarreja. He ovat myös tärkeitä nykysysteemin ylläpidon kannalta &ndash; näyttää ihan siltä kuin joku tekisi jotain...</p> <p>Mutta mitä tapahtuu kun Hirvimäki ilmestyy näiden hovinarrihaastajien eteen pyytämään mukaan muutokseen? He juoksevat karkuun tai parhaimmassa tapauksessa jäävät jankkaamaan siitä, että jotain asiaa ei pitäisi tehdä kun sillä ei ole tarpeeksi peukkuja tms &rdquo;oleellista&rdquo;. He kyllä tietävät, että ko asiat pitäisi tehdä, mutta oikeasti he ovat pelkureita, joilla on liikaa menetettävää. Siksi he juoksevat karkuun, ja siksi hekin oireilevat. Syyllisyydentuntokin painaa?</p> <p>Kolmanneksi koska valtamedia, koska YLE &ndash; jos et tiedä miten härskisti suomalainen &rdquo;puolueettomaksi&rdquo; itseään väittävä valtamedia toimii kokonaisuudesta lähtevää hyvää ruohonjuuritason muutosta <em>vastaan</em> lue blogini: <u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266013-toimittajakapina" target="_blank">&rdquo;Toimittajakapina&rdquo;.</a></u></p> <p>&nbsp;</p> <p>***</p> <p>Olemme itse vastuussa vain siitä, että edellä kuvattu systeeminen latistus ei vaikuta omaan toimintaamme muutoksentekijöinä, se riittää - muuten ne tappaa meitin ja teitin! Muutoksen tärkein lenkki olet sinä itse:</p> <ol><li>Ota asia haltuusi - luulo ei ole tiedon väärti!</li><li>Luota omaan intuitioosi - maailma ei ole koskaan pelkkää &rdquo;faktaa&rdquo;!</li><li>Älä vilkuile sivuillesi - rohkeutta suomalaiset!</li><li>Tee - vain konkreettiset teot saavat aikaan tulosta!</li></ol> <p>Otetaan asiaksi alkuun &rdquo;vain&rdquo; YLE, mennään askel kerrallaan. &rdquo;Valtamedia on osa ongelmaa&rdquo;, joten ei tämä toisaalta mikään pieni askel ole, vaan oikea jättiaskel jos se yhdessä otetaan.</p> <p><strong>Laatimani 9.1.2018 käynnistynyt kansalaisaloite <em><u><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3708" target="_blank">&rdquo;YLE alas, kansa ylös!&rdquo;:</a></u></em></strong></p> <p><em>&rdquo;Lakia Yleisradio Oy:stä muutetaan seuraavasti:&nbsp;</em><br /><br /><em>1) Lisätään 1 &sect;:ään (Yhtiön asema) seuraava kohta:&nbsp;<br /><br />&rdquo;Yleisradio Oy on suomalaisten yleisradioyhtiö.&rdquo;&nbsp;<br /><br />2) Lisätään 5 &sect;:ään (Hallintoneuvosto) seuraavat kohdat:&nbsp;<br /><br />&rdquo;Hallintoneuvoston jäsenistä saa olla vain se osuus eduskuntapuolueiden kansanedustajia (tai heidän lähipiiriään) kuin eduskuntapuolueet ovat saaneet ääniä eduskuntavaaleissa kaikista äänioikeutetuista.&rdquo;&nbsp;<br /><br />&rdquo;Muut hallintoneuvoston jäsenet nimittää eduskunta Yleisradio Oy:n hallituksen esityksestä. Heidän on edustettava eduskuntapuolueista riippumattomia tahoja tai oltava eduskuntapuolueista riippumattomia yksityishenkilöitä.&rdquo;&nbsp;<br /><br />3) Lisätään 6 c &sect;:ään (Hallitus) seuraavat kohdat:&nbsp;<br /><br />&rdquo;Yhtiön hallituksen jäsenet eivät saa olla sidoksissa eduskuntapuolueisiin ja heidän tulee edistää kaikin puolin puolueetonta tiedonvälitystä.&rdquo;&nbsp;<br /><br />&rdquo;Yhtiön toimitusjohtaja ei saa olla sidoksissa eduskuntapuolueisiin ja hänen tulee edistää kaikin puolin puolueetonta tiedonvälitystä.&rdquo; (kohtaan hallituksen tehtävät, 1)&nbsp;<br /><br />&rdquo;Yleisradio Oy:n hallitus esittelee eduskunnalle Ylen hallintoneuvoston muut kuin eduskuntapuolueita edustavat jäsenehdokkaat. (kohtaan hallituksen tehtävät, 6)&rdquo;</em></p> <p>&nbsp;</p> <p>***</p> <p><strong>Lue tarkemmat perustelut ja allekirjoita&nbsp;<em><u><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3708" target="_blank">YLE alas, kansa ylös!</a></u></em> kansalaisaloite.fi:ssä.</strong>&nbsp;</p> <p>Anna peukkua, kommentoi, jaa, kerro kavereille ja pyydä ne allekirjoittamaan, mene kadulle, tee blogi... tee asioita sillä tasolla kuin haluat ja ehdit. Jokainen teko on teko hyvän asian puolesta ja ilman niitä muutos ei tapahdu koskaan! Rohkeat suomalaiset yhdessä, silloin kaikki on mahdollista - muuten ne tappaa meitin ja teitin!</p> <p><strong>Muutoksen etulinja siirtyy lauantaina hetkeksi <u><a href="https://www.facebook.com/events/2763533940538663/" target="_blank">Narinkkatorille</a></u>&nbsp;- tervetuloa mukaan!</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>***</p> <p>11.1.2019</p> <p>Herttoniemi, Helsinki</p> <p>Petri Hirvimäki</p> <p>&nbsp;</p> <p>***</p> <p><u><a href="http://nukkuvat.fi/" target="_blank">Nukkuvien puolue - Nukkuvat (ml. sähköinen kannattajakorttikeräys)</a></u></p> <p><u><a href="https://www.facebook.com/groups/nukkuvat.fi" target="_blank">Keltaliivitontut Facebookissa</a></u></p> <p><u><a href="https://www.youtube.com/channel/UCLv_-mb8kIVDRAw-gUULvEg/videos?view_as=subscriber" target="_blank">Hirvimäki Political Youtubessa</a></u></p> <p><u><a href="http://www.petrihirvimaki.com/" target="_blank">petrihirvimaki.com</a></u></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Reilu neljä vuotta sitten alkaneen yhteiskunnallisen aktivoitumiseni yksi suurimpia oivalluksia oli se, että ymmärsin suoran yhteyden ”suomisysteemin” suomalaisille rakentaman nykytodellisuuden ja toisaalta suomalaisten maailmanennätystason itsemurhien, masennuksen, alkoholismin, koulukiusaamisen, työpaikkakiusaamisen, perheväkivallan jne välillä.

Noiden kahden asian välistä yhteyttä olen siitä asti kutsunut ”systeemistressiksi”.

Suomi on vakavasti ylipolitisoitunut. Suomi on toisille epätasa-arvoinen kaverisosiaalikapitalismi ja toisille nöyryyttävä almutalous. Valtapuoluediktatuurimme meille pukemasta salakavalasta henkisestä pakkopaidasta kärsii käytännössä jokainen suomalainen – luovuuden vapautta kaipaavat kaltaiseni ihmiset enemmän, nykypelin vääriä sääntöjä pinnistellen opettelemaan kykenevät hieman vähemmän. Tuskin edes nykysysteemin ”menestyjät” ovat nykypelin voittajia? Samalla tietenkin maksamme maailman korkeimpia veroja...

Kuppi valuu yksilöllä nykyajan yhteiskunnassa jo muutenkin helposti yli. Kaiken päälle vielä tuleva täysin ylimääräinen systeemistressi on se lopullinen niitti tai jopa naula suomalaisen arkkuun. Moni ajautuu ennenpitkää jopa itsemurhaan tai muihin vakaviin henkisiin sopeutumisongelmiin, moni ei enää kestä.

”Maailman onnellisin kansa?"

 

***

Se, että tässä väärässä nykypelissä hoksaa jotain oleellista, jopa sellaista mikä voisi estää suomalaisten kuolemia, ei todellakaan tarkoita sitä, että ne keinot riemuiten otettaisiin käyttöön. Oppini etulinjasta silmät auki, korvat kuulolla yli neljä vuotta, ruohonjuuritasolla:

Ensinnäkin suomisysteemi on jo niin täynnä yksilötason latistusta tavallisten kansalaisten osalle erilaisilla tavoilla, että moni suomalainen ei enää yksinkertaisesti mitenkään jaksa ottaa haltuun asioita omaa vihaansa tai väsymistään pidemmälle – elämä on hengissä säilymistä, kirjaimellisesti. Vaikka tämän porukan saisi jossain nettiryhmässä keskenään porukalla haukkumaan vallanpitäjiä, mitä se muuttaa asioita tai mihinkään vaikuttaa?

Toiseksi, meillä olisi myös älykkäitä ja tunnettuja ihmisiä vetämään muutosta yhdessä kaltaisteni kanssa, mutta monet heistä ovat pelkkiä mukahaastajia, suorastaan hovinarreja. He ovat myös tärkeitä nykysysteemin ylläpidon kannalta – näyttää ihan siltä kuin joku tekisi jotain...

Mutta mitä tapahtuu kun Hirvimäki ilmestyy näiden hovinarrihaastajien eteen pyytämään mukaan muutokseen? He juoksevat karkuun tai parhaimmassa tapauksessa jäävät jankkaamaan siitä, että jotain asiaa ei pitäisi tehdä kun sillä ei ole tarpeeksi peukkuja tms ”oleellista”. He kyllä tietävät, että ko asiat pitäisi tehdä, mutta oikeasti he ovat pelkureita, joilla on liikaa menetettävää. Siksi he juoksevat karkuun, ja siksi hekin oireilevat. Syyllisyydentuntokin painaa?

Kolmanneksi koska valtamedia, koska YLE – jos et tiedä miten härskisti suomalainen ”puolueettomaksi” itseään väittävä valtamedia toimii kokonaisuudesta lähtevää hyvää ruohonjuuritason muutosta vastaan lue blogini: ”Toimittajakapina”.

 

***

Olemme itse vastuussa vain siitä, että edellä kuvattu systeeminen latistus ei vaikuta omaan toimintaamme muutoksentekijöinä, se riittää - muuten ne tappaa meitin ja teitin! Muutoksen tärkein lenkki olet sinä itse:

  1. Ota asia haltuusi - luulo ei ole tiedon väärti!
  2. Luota omaan intuitioosi - maailma ei ole koskaan pelkkää ”faktaa”!
  3. Älä vilkuile sivuillesi - rohkeutta suomalaiset!
  4. Tee - vain konkreettiset teot saavat aikaan tulosta!

Otetaan asiaksi alkuun ”vain” YLE, mennään askel kerrallaan. ”Valtamedia on osa ongelmaa”, joten ei tämä toisaalta mikään pieni askel ole, vaan oikea jättiaskel jos se yhdessä otetaan.

Laatimani 9.1.2018 käynnistynyt kansalaisaloite ”YLE alas, kansa ylös!”:

”Lakia Yleisradio Oy:stä muutetaan seuraavasti: 

1) Lisätään 1 §:ään (Yhtiön asema) seuraava kohta: 

”Yleisradio Oy on suomalaisten yleisradioyhtiö.” 

2) Lisätään 5 §:ään (Hallintoneuvosto) seuraavat kohdat: 

”Hallintoneuvoston jäsenistä saa olla vain se osuus eduskuntapuolueiden kansanedustajia (tai heidän lähipiiriään) kuin eduskuntapuolueet ovat saaneet ääniä eduskuntavaaleissa kaikista äänioikeutetuista.” 

”Muut hallintoneuvoston jäsenet nimittää eduskunta Yleisradio Oy:n hallituksen esityksestä. Heidän on edustettava eduskuntapuolueista riippumattomia tahoja tai oltava eduskuntapuolueista riippumattomia yksityishenkilöitä.” 

3) Lisätään 6 c §:ään (Hallitus) seuraavat kohdat: 

”Yhtiön hallituksen jäsenet eivät saa olla sidoksissa eduskuntapuolueisiin ja heidän tulee edistää kaikin puolin puolueetonta tiedonvälitystä.” 

”Yhtiön toimitusjohtaja ei saa olla sidoksissa eduskuntapuolueisiin ja hänen tulee edistää kaikin puolin puolueetonta tiedonvälitystä.” (kohtaan hallituksen tehtävät, 1) 

”Yleisradio Oy:n hallitus esittelee eduskunnalle Ylen hallintoneuvoston muut kuin eduskuntapuolueita edustavat jäsenehdokkaat. (kohtaan hallituksen tehtävät, 6)”

 

***

Lue tarkemmat perustelut ja allekirjoita YLE alas, kansa ylös! kansalaisaloite.fi:ssä. 

Anna peukkua, kommentoi, jaa, kerro kavereille ja pyydä ne allekirjoittamaan, mene kadulle, tee blogi... tee asioita sillä tasolla kuin haluat ja ehdit. Jokainen teko on teko hyvän asian puolesta ja ilman niitä muutos ei tapahdu koskaan! Rohkeat suomalaiset yhdessä, silloin kaikki on mahdollista - muuten ne tappaa meitin ja teitin!

Muutoksen etulinja siirtyy lauantaina hetkeksi Narinkkatorille - tervetuloa mukaan!

 

***

11.1.2019

Herttoniemi, Helsinki

Petri Hirvimäki

 

***

Nukkuvien puolue - Nukkuvat (ml. sähköinen kannattajakorttikeräys)

Keltaliivitontut Facebookissa

Hirvimäki Political Youtubessa

petrihirvimaki.com

]]>
6 http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267347-yle-tappaa-suomalaisia#comments Itsemurhat Kansalaisaloite Masennus Onnellisuus Yleisradio Fri, 11 Jan 2019 19:54:22 +0000 Petri Hirvimäki http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267347-yle-tappaa-suomalaisia
Yksinäinen joulu http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266240-yksinainen-joulu <p>Joulu on perinteisesti pysähtymisen aikaa. Jouluna vietämme aikaa läheistemme kanssa, tapaamme ystäviämme ja muistamme myös niitä rakkaitamme, jotka eivät enää ole luonamme. Moni viettää kuitenkin tämänkin joulun yksin - tahtomattaan. Emme elä enää kolmen sukupolven pihapiireissä. Perheenjäsenet saattavat elää ympäri Suomea tai maailmaa. Pysähtyminen yksin saattaa ahdistaa.</p><p>Arviolta 400 000 suomalaista kokee itsensä yksinäiseksi. Kyseessä ei ole vain yhden ikäryhmän kokemus, sillä yksinäisyydestä kärsivät kaikenikäiset. Yksinäisen lapsen polku on herkästi yksinäisen nuoren, aikuisen ja vanhuksen polku. Näin ei pitäisi olla, vaan meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta kukaan ei joudu jäämään yksin.</p><p>Pienten lasten kohdalla yhteisön tuoman tuen tarve korostuu. Tiedämme, että huono-osaisuus periytyy ja kasautuu. Siksi laadukkaan varhaiskasvatuksen tulisi olla kaikkien lasten ulottuvilla. Varhaiskasvatuksen voima näkyy erilaisista taustoista tulevien lasten tasa-arvoistamisessa. Mitä nuorempana opimme luomaan ystävyyssuhteita, sitä vahvemmin ehkäisemme yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Kaikille lapsille täytyy myös mahdollistaa vähintään yksi mieleinen harrastus. Liikkuva, harrastava ja osallistuva lapsi on liikkuva nuori ja aikuinen. Tiimitekeminen ja treenit luovat tarvittavaa me-henkeä.</p><p>Lisääntynyt lapsiperheiden pahoinvointi on yksi tämän hetken kipeimpiä ongelmia maassamme. Kolmen sukupolven pihapiirin puuttuminen jättää monet lapsiperheet yksin lasten kasvatushaasteiden ja arjen murheiden kanssa. Esimerkiksi HelsinkiMission äiti- ja isämentoritoiminta vastaa tähän kysyntään ja auttaa yksinäisiä vanhempia arjen haasteissa.</p><p>Aikuisiän yksinäisyys jatkuu helposti myös ikäihmisenä. Suomessa yli kolmannes Ikäihmisistä kärsii yksinäisyydestä usein tai jatkuvasti. Yksinäisyys voi aiheuttaa masennusta ja vakavia mielenterveysongelmia. Se on usein myös syrjäytymisen ja alkoholiongelmien taustalla. Vanhuusiän masennus on hyvin usein seurausta yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta. Raja-aitojen madaltaminen työn ja vapaaehtoistoiminnan osalta helpottaisi ongelmaa. Esimerkiksi Sitran selvityksen mukaan yhä useampi hyväkuntoinen eläkeläinen tahtoisi olla avuksi, mutta tiukka sääntely vastuukysymyksineen on liian usein esteenä. Läheisten tuen ja läsnäolon lisäksi ikäihmiset tarvitsevat ikäistensä seuraa. Hyviä tuloksia on saatu ystäväpiiritoiminnasta sekä erilaisista ryhmätoimintamuodoista. Senioripassin tulisi olla kaikkien eläkeläisten saatavilla, jotta kodista lähdettäisiin liikkumaan. Usein itse liikuntatuokiota tärkeämpää ovat kohtaamiset toisten saman ikäisten kanssa.</p><p>Paras lääke yksinäisyyteen on toinen ihminen. Jokainen meistä voi olla toisellemme lähimmäinen. Voimme ottaa toisia huomioon, kysellä kuulumiset, katsoa silmiin ja olla toisen ajatuksista ja tuntemuksista kiinnostunut. Jokainen voi myös omien voimavarojensa mukaan osallistua eri järjestöjen ystävätoimintaan ja aloittaa ystävystymisen vaikka omasta naapurista</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joulu on perinteisesti pysähtymisen aikaa. Jouluna vietämme aikaa läheistemme kanssa, tapaamme ystäviämme ja muistamme myös niitä rakkaitamme, jotka eivät enää ole luonamme. Moni viettää kuitenkin tämänkin joulun yksin - tahtomattaan. Emme elä enää kolmen sukupolven pihapiireissä. Perheenjäsenet saattavat elää ympäri Suomea tai maailmaa. Pysähtyminen yksin saattaa ahdistaa.

Arviolta 400 000 suomalaista kokee itsensä yksinäiseksi. Kyseessä ei ole vain yhden ikäryhmän kokemus, sillä yksinäisyydestä kärsivät kaikenikäiset. Yksinäisen lapsen polku on herkästi yksinäisen nuoren, aikuisen ja vanhuksen polku. Näin ei pitäisi olla, vaan meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta kukaan ei joudu jäämään yksin.

Pienten lasten kohdalla yhteisön tuoman tuen tarve korostuu. Tiedämme, että huono-osaisuus periytyy ja kasautuu. Siksi laadukkaan varhaiskasvatuksen tulisi olla kaikkien lasten ulottuvilla. Varhaiskasvatuksen voima näkyy erilaisista taustoista tulevien lasten tasa-arvoistamisessa. Mitä nuorempana opimme luomaan ystävyyssuhteita, sitä vahvemmin ehkäisemme yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Kaikille lapsille täytyy myös mahdollistaa vähintään yksi mieleinen harrastus. Liikkuva, harrastava ja osallistuva lapsi on liikkuva nuori ja aikuinen. Tiimitekeminen ja treenit luovat tarvittavaa me-henkeä.

Lisääntynyt lapsiperheiden pahoinvointi on yksi tämän hetken kipeimpiä ongelmia maassamme. Kolmen sukupolven pihapiirin puuttuminen jättää monet lapsiperheet yksin lasten kasvatushaasteiden ja arjen murheiden kanssa. Esimerkiksi HelsinkiMission äiti- ja isämentoritoiminta vastaa tähän kysyntään ja auttaa yksinäisiä vanhempia arjen haasteissa.

Aikuisiän yksinäisyys jatkuu helposti myös ikäihmisenä. Suomessa yli kolmannes Ikäihmisistä kärsii yksinäisyydestä usein tai jatkuvasti. Yksinäisyys voi aiheuttaa masennusta ja vakavia mielenterveysongelmia. Se on usein myös syrjäytymisen ja alkoholiongelmien taustalla. Vanhuusiän masennus on hyvin usein seurausta yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta. Raja-aitojen madaltaminen työn ja vapaaehtoistoiminnan osalta helpottaisi ongelmaa. Esimerkiksi Sitran selvityksen mukaan yhä useampi hyväkuntoinen eläkeläinen tahtoisi olla avuksi, mutta tiukka sääntely vastuukysymyksineen on liian usein esteenä. Läheisten tuen ja läsnäolon lisäksi ikäihmiset tarvitsevat ikäistensä seuraa. Hyviä tuloksia on saatu ystäväpiiritoiminnasta sekä erilaisista ryhmätoimintamuodoista. Senioripassin tulisi olla kaikkien eläkeläisten saatavilla, jotta kodista lähdettäisiin liikkumaan. Usein itse liikuntatuokiota tärkeämpää ovat kohtaamiset toisten saman ikäisten kanssa.

Paras lääke yksinäisyyteen on toinen ihminen. Jokainen meistä voi olla toisellemme lähimmäinen. Voimme ottaa toisia huomioon, kysellä kuulumiset, katsoa silmiin ja olla toisen ajatuksista ja tuntemuksista kiinnostunut. Jokainen voi myös omien voimavarojensa mukaan osallistua eri järjestöjen ystävätoimintaan ja aloittaa ystävystymisen vaikka omasta naapurista

]]>
2 http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266240-yksinainen-joulu#comments Helsinkimissio Masennus Yksinäisyys Fri, 21 Dec 2018 08:07:30 +0000 Jaana Pelkonen http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266240-yksinainen-joulu
Jokaisella on oikeus katkaista jalkansa! http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265487-jokaisella-on-oikeus-katkaista-jalkansa <p><br />Masennuksesta puhutaan paljon ja mielen sairauksista juuri nyt ja tiettyyn sävyyn. Minusta tuntuu, että kyllä niistä on jo jauhettu monia vuosikymmeniä. Tuntuu kuin olisi jäänyt päälle jokin levy, joka toistaa sanomaa, jota ei enää erityisemmin tarvittaisi, nimittäin sitä, että masennus, uupuminen tai mikä tahansa mielen sairaus on todellakin sairaus ja siihen pitää suhtautua sairautena. Keitä ja missä ovat ne ihmiset, jotka väittävät toista ja halveksivat sairastuneita?</p><p><br />Eikö mielialalääkkeiden popsiminenkin ole nykyisin niin yleistä, että eihän se nyt millään voi olla mikään juttu! Vai itseäänkö ihmiset häpeävät ja syyllistävät?&nbsp;</p><p><br />Nyt on muotia puhua, että ihmisellä on OIKEUS UUPUA. Hetkinen, eikö oikeus ole yleensä jotain sellaista mukavaa, jonka asianomainen haluaa saada? On oikeus perustoimeentuloon, koulutukseen, saada apua, oikeus saada sairaalahoitoa jne. Kuka haluaa uupua ts. masentua? Jos uupumista tai masennusta pidetään sairautena, niin eikö sairastuminen ole vain ikävä tosiasia, jonka yhteydessä ei ole relevanttia puhua oikeudesta. Miten olisi oikeus sairastua syöpään, oikeus saada flunssa tai oikeus liukastua kadulla ja iskeä päänsä jäähän?</p><p><br />Tiedän kyllä kielitieteellisen koulutuksen saaneena, että sanojen merkitys muuttuu. Tässä on ehkä yksi sanan oikeus merkityksen laajentumissuunta. Mutta tässä kuitenkin ehkä töksähtää minulla muukin kuin sanan oikeus uusi merkityslaajennus. Tuollainen kielenkäyttö nimenomaan asettaa mielen sairaudet eri asemaan kuin muut. Eräs otsikko kysyy: Saako unelmatyössä uupua? Jaha, entä saako päätetyöntekijän niska väsyä? Saavatko postinjakajan pohkeet rasittua?</p><p><br />Kovasti tuntuu olevan liikkeellä oikeutta uupua ja toisaalta oikeutta menestyä. Miten olisi keskitie: OIKEUS OLLA UUPUMATTA. Se vaatii nykyaikana hieman itsekkyyttä ja hyvää itsetuntoa. Jokaisen uupuneen kohdalla korostetaan, kuinka he ovat tehneet NIIN paljon työtä, että ei se nyt ole ihme. Masentuneet ovat kuin jotain kansallissankareita: he ovat tehneet NIIN rajusti duunia, että ovat vallan uupuneet.&nbsp;</p><p><br />Mutta menepä ja sano, että en nyt vain viitsi tehdä sitä tai tätä, teen sitten kun siltä tuntuu. Ei siitä kauheasti päänsilittelyjä tule, vaikka se on tehokas keino ehkäistä uupumista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Masennuksesta puhutaan paljon ja mielen sairauksista juuri nyt ja tiettyyn sävyyn. Minusta tuntuu, että kyllä niistä on jo jauhettu monia vuosikymmeniä. Tuntuu kuin olisi jäänyt päälle jokin levy, joka toistaa sanomaa, jota ei enää erityisemmin tarvittaisi, nimittäin sitä, että masennus, uupuminen tai mikä tahansa mielen sairaus on todellakin sairaus ja siihen pitää suhtautua sairautena. Keitä ja missä ovat ne ihmiset, jotka väittävät toista ja halveksivat sairastuneita?


Eikö mielialalääkkeiden popsiminenkin ole nykyisin niin yleistä, että eihän se nyt millään voi olla mikään juttu! Vai itseäänkö ihmiset häpeävät ja syyllistävät? 


Nyt on muotia puhua, että ihmisellä on OIKEUS UUPUA. Hetkinen, eikö oikeus ole yleensä jotain sellaista mukavaa, jonka asianomainen haluaa saada? On oikeus perustoimeentuloon, koulutukseen, saada apua, oikeus saada sairaalahoitoa jne. Kuka haluaa uupua ts. masentua? Jos uupumista tai masennusta pidetään sairautena, niin eikö sairastuminen ole vain ikävä tosiasia, jonka yhteydessä ei ole relevanttia puhua oikeudesta. Miten olisi oikeus sairastua syöpään, oikeus saada flunssa tai oikeus liukastua kadulla ja iskeä päänsä jäähän?


Tiedän kyllä kielitieteellisen koulutuksen saaneena, että sanojen merkitys muuttuu. Tässä on ehkä yksi sanan oikeus merkityksen laajentumissuunta. Mutta tässä kuitenkin ehkä töksähtää minulla muukin kuin sanan oikeus uusi merkityslaajennus. Tuollainen kielenkäyttö nimenomaan asettaa mielen sairaudet eri asemaan kuin muut. Eräs otsikko kysyy: Saako unelmatyössä uupua? Jaha, entä saako päätetyöntekijän niska väsyä? Saavatko postinjakajan pohkeet rasittua?


Kovasti tuntuu olevan liikkeellä oikeutta uupua ja toisaalta oikeutta menestyä. Miten olisi keskitie: OIKEUS OLLA UUPUMATTA. Se vaatii nykyaikana hieman itsekkyyttä ja hyvää itsetuntoa. Jokaisen uupuneen kohdalla korostetaan, kuinka he ovat tehneet NIIN paljon työtä, että ei se nyt ole ihme. Masentuneet ovat kuin jotain kansallissankareita: he ovat tehneet NIIN rajusti duunia, että ovat vallan uupuneet. 


Mutta menepä ja sano, että en nyt vain viitsi tehdä sitä tai tätä, teen sitten kun siltä tuntuu. Ei siitä kauheasti päänsilittelyjä tule, vaikka se on tehokas keino ehkäistä uupumista. 

 

]]>
21 http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265487-jokaisella-on-oikeus-katkaista-jalkansa#comments Demokratian ja oikeuden puolesta Ihmisen mielenterveys Masennus Työuupumus Uupuminen Sat, 08 Dec 2018 20:26:55 +0000 Esa-Jussi Salminen http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265487-jokaisella-on-oikeus-katkaista-jalkansa
Uusi Asiakas- ja potilaslaki http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263053-uusi-asiakas-ja-potilaslaki <p>Suomessa erilaisia mieliala- ja masennuslääkkeitä syö noin 450.000 ihmistä. Tästä huolimatta aihe on tabu, eikä omia psykologisia, saati psykiatrisia ongelmiaan ja huoliaan kehtaa monelle kertoa. Resepti kouraan ja kotiin tuntuu olevan åitkälti nykyinen mielenterveyshoitomme.</p><p>Vaikka mielenterveyskuntoutujia on suuri määrä ja tästä johtuvat kustannukset maallemme kattavia, ei asioihin puututa ja niitä nosteta riittävästi esille. Myös useat poliitikot tuntuvat karsastavan aihetta.</p><p>Näiden ihmisten hoito on retuperällä, ja mikäli SOTE jonakin kauheana päivänä tallaisenaan tulee, on tämä joukko yksi niistä, jotka jäävät väliinputoajiksi.</p><p>Nyt <strong>Mielenterveys- ja päihdehuoltoa koskeva erillislaki on poistumassa </strong>ja tilalle on tulossa kaikkia terveydenhuollon asiakkaita koskeva laki: Asiakas- ja potilaslaki. Uusi laki tulee sisältämään säännöksiä itsemääräämisoikeudesta, asiakkaan ja potilaan asemasta, mielenterveys- ja päihdehuollosta.</p><p>Aiemman, vuodelta 1990 peräisin olevan erillisen mielenterveys- ja päihdehuoltolainsäädännön on koettu leimaavan asiakkaita. Yksikään aiemmista hallituksista ei ole asiaa saanut saatettua loppuun.</p><p>Hyviäkin uudistuksia on tulossa: yhtenä tärkeimpänä asiana uudessa laissa korostetaan <strong>hoitosuhteen jatkuvuutta</strong>. Tällä pyritään siihen, etteivät hoitosuhteet katkeaisi ja asiakkaat eivät jäisi heitteille ja hoidotta. Palveluja on myös tarkoitus yhtenäistää: asumis- ja kuntouttavat palvelut tullaan linkittämään yhteen.</p><p>Lakiin on tekeillä myös uudistus, jonka mukaan <strong>asiakassuunnitelma on aina tehtävä</strong> ja sosiaalihuoltolain on taattava, että suunnitelmaan kirjattuja palveluita tarjotaan asiakkaille. &nbsp;Uudessa laissa otetaan kantaa myös siihen, että somaattisen eli fyysisen ja psyykkisen puolen hoidot yhdistetään.</p><p>Mielestäni yllä mainitut asioiden olisi pitänyt olla jo aikaisemmin itsestään selviä. Ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus ja kun henkinen puoli sairastaa, kärsii myös somatiikka ja vice versa.</p><p>Suomessa on lukuisia hyviä palveluita, mutta kaikki irrallisia, ja osa kolmannen sektorin tarjoamia.</p><p>Olen aiemminkin kritisoinut maatamme siitä, että pitääkö täällä itsestään selvyydet kirjata lakiin, jotta niiden oletetaan toteutuvan. Lakikaan ei valitettavasti takaa kuitenkaan sitä, että saisimme palvelut, jotka meille kuuluisivat. Saatikka, että ihminen huomioitaisiin psykosomaattisena kokonaisuutena ja ymmärrettäisiin katsoa kauaskantoisesti erilaisten asioiden panos-tuotossuhdetta.</p><p>Luotamme liikaa kolmannen sektorin toimijoihin, jotka lahjoitustensa varassa puurtavat ihmisiä auttaen. Valtiolla tulisi olla selkeämpi rooli ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden tukemisessa. Nykyinen palvelujen saatavuuden taso on liian alhainen huolimatta jatkuvasti kiristyvästä verotuksesta.</p><p>Miksi maksamme kiristyviä veroja, jos emme saa meille kuuluvia palveluita?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa erilaisia mieliala- ja masennuslääkkeitä syö noin 450.000 ihmistä. Tästä huolimatta aihe on tabu, eikä omia psykologisia, saati psykiatrisia ongelmiaan ja huoliaan kehtaa monelle kertoa. Resepti kouraan ja kotiin tuntuu olevan åitkälti nykyinen mielenterveyshoitomme.

Vaikka mielenterveyskuntoutujia on suuri määrä ja tästä johtuvat kustannukset maallemme kattavia, ei asioihin puututa ja niitä nosteta riittävästi esille. Myös useat poliitikot tuntuvat karsastavan aihetta.

Näiden ihmisten hoito on retuperällä, ja mikäli SOTE jonakin kauheana päivänä tallaisenaan tulee, on tämä joukko yksi niistä, jotka jäävät väliinputoajiksi.

Nyt Mielenterveys- ja päihdehuoltoa koskeva erillislaki on poistumassa ja tilalle on tulossa kaikkia terveydenhuollon asiakkaita koskeva laki: Asiakas- ja potilaslaki. Uusi laki tulee sisältämään säännöksiä itsemääräämisoikeudesta, asiakkaan ja potilaan asemasta, mielenterveys- ja päihdehuollosta.

Aiemman, vuodelta 1990 peräisin olevan erillisen mielenterveys- ja päihdehuoltolainsäädännön on koettu leimaavan asiakkaita. Yksikään aiemmista hallituksista ei ole asiaa saanut saatettua loppuun.

Hyviäkin uudistuksia on tulossa: yhtenä tärkeimpänä asiana uudessa laissa korostetaan hoitosuhteen jatkuvuutta. Tällä pyritään siihen, etteivät hoitosuhteet katkeaisi ja asiakkaat eivät jäisi heitteille ja hoidotta. Palveluja on myös tarkoitus yhtenäistää: asumis- ja kuntouttavat palvelut tullaan linkittämään yhteen.

Lakiin on tekeillä myös uudistus, jonka mukaan asiakassuunnitelma on aina tehtävä ja sosiaalihuoltolain on taattava, että suunnitelmaan kirjattuja palveluita tarjotaan asiakkaille.  Uudessa laissa otetaan kantaa myös siihen, että somaattisen eli fyysisen ja psyykkisen puolen hoidot yhdistetään.

Mielestäni yllä mainitut asioiden olisi pitänyt olla jo aikaisemmin itsestään selviä. Ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus ja kun henkinen puoli sairastaa, kärsii myös somatiikka ja vice versa.

Suomessa on lukuisia hyviä palveluita, mutta kaikki irrallisia, ja osa kolmannen sektorin tarjoamia.

Olen aiemminkin kritisoinut maatamme siitä, että pitääkö täällä itsestään selvyydet kirjata lakiin, jotta niiden oletetaan toteutuvan. Lakikaan ei valitettavasti takaa kuitenkaan sitä, että saisimme palvelut, jotka meille kuuluisivat. Saatikka, että ihminen huomioitaisiin psykosomaattisena kokonaisuutena ja ymmärrettäisiin katsoa kauaskantoisesti erilaisten asioiden panos-tuotossuhdetta.

Luotamme liikaa kolmannen sektorin toimijoihin, jotka lahjoitustensa varassa puurtavat ihmisiä auttaen. Valtiolla tulisi olla selkeämpi rooli ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden tukemisessa. Nykyinen palvelujen saatavuuden taso on liian alhainen huolimatta jatkuvasti kiristyvästä verotuksesta.

Miksi maksamme kiristyviä veroja, jos emme saa meille kuuluvia palveluita?

 

 

 

 

 

 

]]>
6 http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263053-uusi-asiakas-ja-potilaslaki#comments Ihmisen mielenterveys Julkinen terveydenhuolto Laki Masennus Wed, 24 Oct 2018 07:22:20 +0000 Tanja Vahvelainen http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263053-uusi-asiakas-ja-potilaslaki
Koulun oppitunti jota ei ole http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260325-koulun-oppitunti-jota-ei-ole Olen miettinyt ihmisiä elämäni varrella . Joilla ongelmia ajoittain nähdä vaikean päivän yli ja nähdä ylihuomisenkin yli jotta siel se hyvä kaunis päivä on . Se päivä ei ole aina nyt . Mutta jotta lyhyt näköisistä ratkaisuista mielialavaje kuopas olevan aivotoiminta ja katse osaisi nähdä kauaskantoiseksi . Jonkun sortin mentaalipuolen kehitystä itse suggestio oppituntei tarvittas peruskouluissa ala- ja yläasteel . Itselkin huonoi päivii ja niitä on jokaikisel . Mutta kouluissa minun tietääkseni vieläkään tuollasten äärimmäisten tarpeellisten taitojen oppimisiin ymmärretä satsata .<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 0 http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260325-koulun-oppitunti-jota-ei-ole#comments Kauko näköisyys Koulutus Lyhyt näköisyys Masennus Sat, 01 Sep 2018 10:48:53 +0000 Timo Aunio http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260325-koulun-oppitunti-jota-ei-ole Onko masennus ennemminkin merkki terveydestä kuin sairauden oire? http://janikuusela11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260211-onko-masennus-ennemminkin-merkki-terveydesta-kuin-sairauden-oire <p>Filosofi&nbsp;<strong>Sami Pihlströmin</strong>&nbsp;mukaan elämässä tärkeintä on moraali, ja juuri siinä jokainen epäonnistuu jatkuvasti. Jotta moraalinen toiminta ylipäätään olisi mahdollista, pitää katse kääntää negatiiviseen, elämän synkkiin puoliin. Siinä missä positiivinen ajattelu pohtii lätkäjoukkueen menestymistä, negatiivinen filosofia tutkii keskitysleirin kärsimyksiä. (<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/29/elama-on-ongelma-joka-ei-ratkea-filosofi-varoittaa-positiivisen-ajattelun">Lähde:&nbsp;https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/29/elama-on-ongelma-joka-ei-ratkea-filosofi-varoittaa-positiivisen-ajattelun</a>)&nbsp;</p> <p>Länsimaisen moraalin suurin opettaja Jeesus nasaretilainen julisti autuaaksi heidät, jotka valittavat murheellisena tätä maailmanmenoa. &quot;Autuaita ovat ahdistuneet, sillä he saavat lohdutuksen.&quot; Nykyaika korostaa kaiken näkemistä positiivisesti - ilman murhetta. Facebook ja Instagram pursuavat ylipirteistä, teennäisen iloisista ja onnen täyteisistä päivityksistä. Masentunut ja murheellinen ihminen ei ole trendikäs. Päinvastoin&nbsp;ympäristö käskee, että sinun pitää olla onnellinen, pirteä ja iloinen, jotta olisit hyväksytty tai että sinulla olisi paljon tykkääjiä.</p> <p>Masentunut ihminen kokee olevansa alempaa kastia kuin muut - he, jotka edelleen jaksavat puurtaa ja olla täysillä mukana tämän yhteiskunnan rattaissa. Masennusta hoidetaan verhon takana - poissa toisten silmistä, poissa toisten mielestä. Se on kuin synti. Masenutunut häpeää sairauttaan niin kuin se olisi hänen oma vikansa. Usein auttajat antavatkin ymmärtää, että masentuneessa on jotakin vikaa, koska tämä ei saa mielihyvää niistä asioista, joista muut vielä saavat - jääkiekosta, formuloista, Cheekistä, kissan ristiäisistä, presidentin vauvasta, napakympistä tai omasta selfiestä.</p> <p>Minusta masennusta tulisi hoitaa kuten homoutta tai transuja. Masentuneen tulee tulla kaapista ulos. Mutta usein kun masentunut tekee tämän, vaikkapa facebook päivityksellä, hän saa niskaansa paskaryöpyn. Ei kannustavaa palautetta eikä selkään taputtajia vaan &quot;viisaita neuvoja&quot;, useimmiten toisten perusteluja siitä, kuinka he itse eivät koe olevansa masentuneita, eivätkä voi mitenkään ymmärtää masentunutta. Masennus on synti. Häpeä. Heikkouden merkki.</p> <p>Mutta jos asiaan otetaan toinen tulokulma. Lainaten filosofi Jiddu Krishnamurtia, <em>ei ole terveyden merkki sopeutua sairaaseen yhteiskuntaan</em>. Julistiko Jeesus masentuneet autuaiksi juuri sen vuoksi, että heidän sisimpänsä ei voi hyväksyä moraalin rappiota? Onko masennus ennemminkin merkki terveydestä kuin sairauden oire?</p> <p>Filosofi Pihlström korostaa, että&nbsp;<em>Elämää eletään surun kautta, ei ilon. On ihmisen osa olla surun, kuoleman ja rajallisuuden keskellä.&nbsp;</em>Ei ole trendikästä puhua kuolemasta tai muista ikävistä asioista. Ne halutaan sivuuttaa. Työntää pois silmistä, pois mielestä. Mutta kuitenkin ne ovat sinussa. Jos et salli niiden tulla mieleesi, ne kalvavat sinua alitajuisesti. Siksi ihmiset täyttävät mielensä kaikella muulla - jotta eivät kuulisi ja tuntisi sisällään olevaa ahdistusta.</p> <p>Oman teoriani mukaan tuo sisimpäämme sullottu ahdistus on itse asiassa vapahtajamme. Sen kohtaaminen on toki vaikeaa, koska luontomme taistelee sitä vastaan. Emme halua myöntää itsellemme, että olemme murheellisia, masentuneita ja monin tavoin ahdistettuja. Pelkäämme tulevamme hylätyiksi sellaisina. Ja monesti ympäristö tekeekin niin - hylkää masentuneen. Siksi pidämme &quot;möykkymme&quot; piilossa itseltämme ja toisilta.</p> <p>Mutta ennen pitkää liha väsyy. Viimeistään kuolinvuoteella ahdistus tunkeutuu tajuntaamme, sillä mieli ei enää jaksa padota sitä sisimpäämme. Meistä tulee vihdoin autuaita, sillä autuaita ovat ne, jotka valittavat murheellisina. Autuaita ovat ne, joita ahdistaa. Ahdistuksen myöntäminen ja hyväksyminen johtaa autuuteen. Ei tarvitse enää teeskennellä tai näytellä onnellista. Voi olla avoimesti yhtä aikaa sekä ahdistunut että autuas. Vapautumalla masennukseen, vapautuu masennuksesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Filosofi Sami Pihlströmin mukaan elämässä tärkeintä on moraali, ja juuri siinä jokainen epäonnistuu jatkuvasti. Jotta moraalinen toiminta ylipäätään olisi mahdollista, pitää katse kääntää negatiiviseen, elämän synkkiin puoliin. Siinä missä positiivinen ajattelu pohtii lätkäjoukkueen menestymistä, negatiivinen filosofia tutkii keskitysleirin kärsimyksiä. (Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/29/elama-on-ongelma-joka-ei-ratkea-filosofi-varoittaa-positiivisen-ajattelun

Länsimaisen moraalin suurin opettaja Jeesus nasaretilainen julisti autuaaksi heidät, jotka valittavat murheellisena tätä maailmanmenoa. "Autuaita ovat ahdistuneet, sillä he saavat lohdutuksen." Nykyaika korostaa kaiken näkemistä positiivisesti - ilman murhetta. Facebook ja Instagram pursuavat ylipirteistä, teennäisen iloisista ja onnen täyteisistä päivityksistä. Masentunut ja murheellinen ihminen ei ole trendikäs. Päinvastoin ympäristö käskee, että sinun pitää olla onnellinen, pirteä ja iloinen, jotta olisit hyväksytty tai että sinulla olisi paljon tykkääjiä.

Masentunut ihminen kokee olevansa alempaa kastia kuin muut - he, jotka edelleen jaksavat puurtaa ja olla täysillä mukana tämän yhteiskunnan rattaissa. Masennusta hoidetaan verhon takana - poissa toisten silmistä, poissa toisten mielestä. Se on kuin synti. Masenutunut häpeää sairauttaan niin kuin se olisi hänen oma vikansa. Usein auttajat antavatkin ymmärtää, että masentuneessa on jotakin vikaa, koska tämä ei saa mielihyvää niistä asioista, joista muut vielä saavat - jääkiekosta, formuloista, Cheekistä, kissan ristiäisistä, presidentin vauvasta, napakympistä tai omasta selfiestä.

Minusta masennusta tulisi hoitaa kuten homoutta tai transuja. Masentuneen tulee tulla kaapista ulos. Mutta usein kun masentunut tekee tämän, vaikkapa facebook päivityksellä, hän saa niskaansa paskaryöpyn. Ei kannustavaa palautetta eikä selkään taputtajia vaan "viisaita neuvoja", useimmiten toisten perusteluja siitä, kuinka he itse eivät koe olevansa masentuneita, eivätkä voi mitenkään ymmärtää masentunutta. Masennus on synti. Häpeä. Heikkouden merkki.

Mutta jos asiaan otetaan toinen tulokulma. Lainaten filosofi Jiddu Krishnamurtia, ei ole terveyden merkki sopeutua sairaaseen yhteiskuntaan. Julistiko Jeesus masentuneet autuaiksi juuri sen vuoksi, että heidän sisimpänsä ei voi hyväksyä moraalin rappiota? Onko masennus ennemminkin merkki terveydestä kuin sairauden oire?

Filosofi Pihlström korostaa, että Elämää eletään surun kautta, ei ilon. On ihmisen osa olla surun, kuoleman ja rajallisuuden keskellä. Ei ole trendikästä puhua kuolemasta tai muista ikävistä asioista. Ne halutaan sivuuttaa. Työntää pois silmistä, pois mielestä. Mutta kuitenkin ne ovat sinussa. Jos et salli niiden tulla mieleesi, ne kalvavat sinua alitajuisesti. Siksi ihmiset täyttävät mielensä kaikella muulla - jotta eivät kuulisi ja tuntisi sisällään olevaa ahdistusta.

Oman teoriani mukaan tuo sisimpäämme sullottu ahdistus on itse asiassa vapahtajamme. Sen kohtaaminen on toki vaikeaa, koska luontomme taistelee sitä vastaan. Emme halua myöntää itsellemme, että olemme murheellisia, masentuneita ja monin tavoin ahdistettuja. Pelkäämme tulevamme hylätyiksi sellaisina. Ja monesti ympäristö tekeekin niin - hylkää masentuneen. Siksi pidämme "möykkymme" piilossa itseltämme ja toisilta.

Mutta ennen pitkää liha väsyy. Viimeistään kuolinvuoteella ahdistus tunkeutuu tajuntaamme, sillä mieli ei enää jaksa padota sitä sisimpäämme. Meistä tulee vihdoin autuaita, sillä autuaita ovat ne, jotka valittavat murheellisina. Autuaita ovat ne, joita ahdistaa. Ahdistuksen myöntäminen ja hyväksyminen johtaa autuuteen. Ei tarvitse enää teeskennellä tai näytellä onnellista. Voi olla avoimesti yhtä aikaa sekä ahdistunut että autuas. Vapautumalla masennukseen, vapautuu masennuksesta.

]]>
3 http://janikuusela11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260211-onko-masennus-ennemminkin-merkki-terveydesta-kuin-sairauden-oire#comments Ahdistus Häpeä Masennus Moraali Suru Thu, 30 Aug 2018 11:27:12 +0000 Jani Kuusela http://janikuusela11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260211-onko-masennus-ennemminkin-merkki-terveydesta-kuin-sairauden-oire
Mielekästä työtä vai masennusta? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258831-mielekasta-tyota-vai-masennusta <p>Jokaisella pitäisi olla oikeus mielekkääseen työhön. Työhön, josta saa sellaista palkkaa, että pärjää ilman sosiaalietuuksia, tai ainakin ilman toimeentulotukea. Suomessa kuitenkin on paljon sellaisia työläisiä joiden palkka on niin mitätön, että palkan lisäksi pitää voimavaroja käyttää toimeentulotuen hakemiseen, ja monenlaiseen muuhun &quot;kikkailuun&quot;, jotta pärjää.</p><p>Työn pitäisi olla mielekästä. Työn mielekkyys pitää sisällään sen, että pomo on sopivasti empaattinen ja reilu. Ketään ei pitäisi pakottaa olemaan paskahommissa paskan pomon alaisuudessa.&nbsp; Siten Suomessa kuitenkin toimitaan. Se on takuuvarmasti yksi syy siihen, että Suomessa on niin paljon masentuneita.</p><p>Töistä poisjäämisen, eli irtisanoutumisen, hyväksyttävänä syynä pitäisi voida olla: pomo oli paska, työilmapiiri oli paska, ja muut tuonkaltaiset tekijät. Jos joutuu tekemään töitä huonossa työilmapiirissä, ehkä jopa kiusattuna, niin sillä voi olla varsin vakavat seuraukset - siksi ketään ei pitäisi pakottaa vastenmielisiin työtehtäviin tai työpaikkoihin.</p><p>Olen varma, että on olemassa suuri joukko ihmisiä jotka tekevät vaikka niitä paskahommia, kunhan vain työilmapiiri on hyvä ja kannustava. Paskassa ilmapiirissä paskahommat johtavat ongelmiin, ehkä jopa mielenterveysongelmiin. Ne johtavat jopa niin pahoihin ongelmiin, että työntekijä ei paskapaikan paskahomman jälkeen enää töihin kykene - <a href="http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242948-pitaisiko-perustaa-itsemurha-sivusto-ei-kukaan-itseaan-huvikseen-tapa">ei ehkä kykene edes töitä hakemaan</a>.</p><p>Ongelmia joita joillakin työpaikoilla on ei ratkaista nykymallin pakoilla eikä karensseilla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jokaisella pitäisi olla oikeus mielekkääseen työhön. Työhön, josta saa sellaista palkkaa, että pärjää ilman sosiaalietuuksia, tai ainakin ilman toimeentulotukea. Suomessa kuitenkin on paljon sellaisia työläisiä joiden palkka on niin mitätön, että palkan lisäksi pitää voimavaroja käyttää toimeentulotuen hakemiseen, ja monenlaiseen muuhun "kikkailuun", jotta pärjää.

Työn pitäisi olla mielekästä. Työn mielekkyys pitää sisällään sen, että pomo on sopivasti empaattinen ja reilu. Ketään ei pitäisi pakottaa olemaan paskahommissa paskan pomon alaisuudessa.  Siten Suomessa kuitenkin toimitaan. Se on takuuvarmasti yksi syy siihen, että Suomessa on niin paljon masentuneita.

Töistä poisjäämisen, eli irtisanoutumisen, hyväksyttävänä syynä pitäisi voida olla: pomo oli paska, työilmapiiri oli paska, ja muut tuonkaltaiset tekijät. Jos joutuu tekemään töitä huonossa työilmapiirissä, ehkä jopa kiusattuna, niin sillä voi olla varsin vakavat seuraukset - siksi ketään ei pitäisi pakottaa vastenmielisiin työtehtäviin tai työpaikkoihin.

Olen varma, että on olemassa suuri joukko ihmisiä jotka tekevät vaikka niitä paskahommia, kunhan vain työilmapiiri on hyvä ja kannustava. Paskassa ilmapiirissä paskahommat johtavat ongelmiin, ehkä jopa mielenterveysongelmiin. Ne johtavat jopa niin pahoihin ongelmiin, että työntekijä ei paskapaikan paskahomman jälkeen enää töihin kykene - ei ehkä kykene edes töitä hakemaan.

Ongelmia joita joillakin työpaikoilla on ei ratkaista nykymallin pakoilla eikä karensseilla.

]]>
0 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258831-mielekasta-tyota-vai-masennusta#comments Masennus Mielenterveys Työllisyys Työn mielekkyys Työttömyys Mon, 30 Jul 2018 19:41:40 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258831-mielekasta-tyota-vai-masennusta
Mielenterveyden avohoito on heitteillejättöä http://kaijaolinarvola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257143-mielenterveyden-avohoito-on-heitteillejattoa <p>&nbsp;</p><p>Nykyinen mielenterveyden ns. avohoito on jo perustaltaan yhtä kuin heitteillejättö. Jos potilas ei saavu sovittuun tapaamiseen hoitava taho ei ole velvoitettu ottamaan yhteyttä. Näin kertoi Mielenterveyden Keskusliiton lakimies <strong>Merja</strong> <strong>Karvinen</strong>.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Syitähän tulematta jättämiseen voi olla monia. Voi olla, että potilas on niin masentunut ja ahdistunut, ettei hän&nbsp; kykene. Mutta voi olla niinkin raadollinen syy, että ei ole rahaa bussilippuun tai ei ole puhelinta eikä puheaikaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Laitospaikkojahan ei enää juuri ole. Esimerkiksi Raaseporissa on kahdeksan paikka, jossa potilasta ei pitkään pidetä. Osaston nimikin on &quot;hauskasti&quot; mobiiliosasto.</p><p>&nbsp;</p><p>Merja Karvisen mukaan joillain paikkakunnilla voidaan kysellä potilaan perään, mutta ei ole mitään lakia tai asetusta, joka tähän velvoittaisi. Kaikki riippuu hoitavan tahon hyväntahtoisuudesta tai sitoutuneisuudesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Parhaillaan kaikki on Merja Karvisen mukaan sekaisin ja sotkussa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt uuden lain valmistelu on käynnissä ja työtä johtaa hallitusneuvos <strong>Lotta</strong> <strong>Hämeen</strong>-<strong>Anttila</strong>.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kun tiedustelin Karviselta, voisinko ottaa yhteyttä neuvokseen, hän sanoi, että lain laatijoilla on nyt niin kiire, että parempi olla ottamatta ja keskittyä hautajaisten valmisteluun. Vastasin, että jäljistä päätellen, ei kovin kummoista kiirettä päättäjillä ja valmistelijoilla ole.</p><p>&nbsp;</p><p>Lotta Hämeen-Anttilan tavoittaa Valtioneuvoston numerosta 029516001.</p><p><a href="mailto:etunimi.sukunimi@smt.fi" rel="noreferrer noreferrer" target="_blank">etunimi.sukunimi@smt.fi</a></p><p><a href="mailto:kirjaamo@smt.fi" rel="noreferrer noreferrer" target="_blank">kirjaamo@smt.fi</a></p><p>&nbsp;</p><p>Jos jollain sattuu olemaan hyviä ehdotuksia uuteen lakiin, niin pistäkää kirjettä menemään.</p><p>&nbsp;</p><p>P.S. En voi mitään sille, että mieleeni tulee, että tämä käytäntö on tämän fasistisen yhteiskunnan keino päästä eroon nk. heikommasta aineksesta. Ei&nbsp; tarvitse rappareiden muurata uuneja. Määrätään vain itsemurhariskissä oleville ahdistuneille ja masentuneille, loppuun palaneille ihmisille Lyricaa. Bigfarma kiittää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Nykyinen mielenterveyden ns. avohoito on jo perustaltaan yhtä kuin heitteillejättö. Jos potilas ei saavu sovittuun tapaamiseen hoitava taho ei ole velvoitettu ottamaan yhteyttä. Näin kertoi Mielenterveyden Keskusliiton lakimies Merja Karvinen

 

Syitähän tulematta jättämiseen voi olla monia. Voi olla, että potilas on niin masentunut ja ahdistunut, ettei hän  kykene. Mutta voi olla niinkin raadollinen syy, että ei ole rahaa bussilippuun tai ei ole puhelinta eikä puheaikaa.

 

Laitospaikkojahan ei enää juuri ole. Esimerkiksi Raaseporissa on kahdeksan paikka, jossa potilasta ei pitkään pidetä. Osaston nimikin on "hauskasti" mobiiliosasto.

 

Merja Karvisen mukaan joillain paikkakunnilla voidaan kysellä potilaan perään, mutta ei ole mitään lakia tai asetusta, joka tähän velvoittaisi. Kaikki riippuu hoitavan tahon hyväntahtoisuudesta tai sitoutuneisuudesta.

 

Parhaillaan kaikki on Merja Karvisen mukaan sekaisin ja sotkussa. 

 

Nyt uuden lain valmistelu on käynnissä ja työtä johtaa hallitusneuvos Lotta Hämeen-Anttila

 

Kun tiedustelin Karviselta, voisinko ottaa yhteyttä neuvokseen, hän sanoi, että lain laatijoilla on nyt niin kiire, että parempi olla ottamatta ja keskittyä hautajaisten valmisteluun. Vastasin, että jäljistä päätellen, ei kovin kummoista kiirettä päättäjillä ja valmistelijoilla ole.

 

Lotta Hämeen-Anttilan tavoittaa Valtioneuvoston numerosta 029516001.

etunimi.sukunimi@smt.fi

kirjaamo@smt.fi

 

Jos jollain sattuu olemaan hyviä ehdotuksia uuteen lakiin, niin pistäkää kirjettä menemään.

 

P.S. En voi mitään sille, että mieleeni tulee, että tämä käytäntö on tämän fasistisen yhteiskunnan keino päästä eroon nk. heikommasta aineksesta. Ei  tarvitse rappareiden muurata uuneja. Määrätään vain itsemurhariskissä oleville ahdistuneille ja masentuneille, loppuun palaneille ihmisille Lyricaa. Bigfarma kiittää.

]]>
9 http://kaijaolinarvola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257143-mielenterveyden-avohoito-on-heitteillejattoa#comments Bigfarma Heitteillejättö Itsemurha Masennus Mielenterveys Tue, 19 Jun 2018 10:59:05 +0000 Kaija Olin-Arvola http://kaijaolinarvola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257143-mielenterveyden-avohoito-on-heitteillejattoa
10 hälytysmerkkiä nuoren masennuksesta http://kronberglena.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254759-10-halytysmerkkia-nuoren-masennuksesta <p>&nbsp;</p><p>Teini-iän tunnemyrskyjen takaa voi löytyä myös mielenterveysongelmia.</p><p>Mielialanvaihtelut kuuluvat nuoruuteen, mutta niiden taustalla voi olla jotain vakavampaakin. <a href="https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/lasten-ja-nuorten-mielenterveys/nuorten-mielenterveys/nuorten-masennusoireilu-ja-masennustilat">Masennusoireita esiintyy yli 20 prosentilla nuorista ja 5&ndash;10 prosenttia nuorista sairastaa masennusta</a> (THL).<br /><br />Teini elää valtavassa hormonimyrskyssä ja vetäytyminen on usein täysin normaalia. Väestöliiton sivujen mukaan murrosiässä tunteiden vuoristoradat ovat myös täysin tavallisia ja herkkään ikään liittyviä asioita.<br /><br /><em>Tunteita on paljon. Melkein joka hetkeen omansa. Murrosiässä koetaan uudenlaisia ja voimakkaita tunteita, myös sellaisia mitä aiemmin ei ole tuntenut, </em>Väestöliiton sivuilla kuvaillaan.<br /><br />Sivuilla todetaan myös, että &rdquo;<em>harva aikuinen selviäisi enää murrosiän kaltaisesta ajanjaksosta samalla tavoin kuin nuoret selviävät</em>&rdquo;.<br /><br />Nuorella on myös tarve itsenäistymiseen ja suhde vanhempiin muuttuu. Se voi tuntua vanhemmista tuskalliselta, mutta nuorelle on myös annettava omaa tilaa ja osoittaa luottamusta häntä kohtaan. Toisin sanoen, ei pidä loukkaantua, jos nuori ei kaipaa vanhemman seuraa samalla tavalla kuin aiemmin.<br /><br />Välittämisen ja rakkauden määrä vanhempia kohtaan ei ole muuttunut, mutta tapa ilmaista asioita on.<br /><br />Nuori saattaa siis vetäytyä aika ajoin omiin oloihinsa, muuta mikä on vielä normaalia?<br /><br />Terveystalon mukaan mielialan laskun erottaa masennustilasta se, että oireet ovat ajoittaisia ja nuoren toimintakyky säilyy: hän on kiinnostunut koulunkäynnistä, huolehtii terveydestään, harrastaa ja ylläpitää ihmissuhteita.</p><p>10 merkkiä, jotka voivat kertoa masennuksesta</p><ol><li>Masennuksen ydinoireita ovat kaksi viikkoa jatkunut masentunut mieliala, mielenkiinnon ja mielihyvän kokemisen katoaminen.</li><li>Väsymys tai uupumus siitäkin huolimatta, että nukkuu riittävästi.</li><li>Ärtyneisyys.</li><li>Ruokahalumuutokset.</li><li>Itsetuhoiset ajatukset.</li><li>Keskittymisvaikeudet.</li><li>Unihäiriöt.</li><li>Itsetunnon heikkeneminen.</li><li>Arvottomuuden, syyllisyyden ja tyhjyyden tunne.</li><li>Fyysiset oireet, kuten päänsärky, vatsakipu tai jatkuva levottomuus.</li></ol><p>Muista kysyä!</p><p>Nuorella itsellään ei välttämättä ole riittävää kykyä tunnistaa masennusta. &rdquo;Mitäs sinulle tänään kuuluu?&rdquo; onkin varsin hyvä kysymys, <a href="https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/vanhemmille_ammattilaisille/tietoa_vanhemmille/Pages/kuinka-vanhempi-voi-auttaa-ja-tukea-nuorta.aspx">muistutetaan Nuortenmielenterveystalo.fi-sivustolla</a>.<br /><br />Tärkeintä on se, että vanhemmat ovat kiinnostuneita nuoren arkisesta elämästä. Kuulumisien kysyminen osoittaa nuorelle, että hänestä ollaan kiinnostuneita ja hänestä välitetään, vaikka nuorelta ei saisikaan heti vastausta.<br /><br />Nuorelta kannattaa aina kysyä asioista suoraan, oli vastaus mikä tahansa.</p><p>Hyvät suhteet vanhempiin yksi ehkäisevä tekijä</p><p>Mielenterveysseura toteaa verkkosivuillaan, että masennustilojen todennäköisyys lisääntyy voimakkaasti murrosiässä. Ajoittainen alakuloisuus ja surumielisyys ovat tavallisia.<br /><br />Mielenterveysseuran mukaan nuoren ihmisen masennus voi poiketa aikuisen masennusoireista siinä, että nuoren mieliala on entistä useammin ärtynyt ja vihainen. Asiaan kannattaa kiinnittää huomiota, jos käytös muuttuu täysin entisestä.<br /><br />Sivuilla kerrotaan, että masentuneelle nuorelle sosiaalinen tuki on erittäin tärkeää. Tilanteen paranemista edistävät hyvät suhteet ystäviin ja vanhempiin.<br /><br />Hyvät sosiaaliset suhteet voivat myös ehkäistä masennuksen kehittymistä, Potilaan Lääkärilehti kirjoittaa. Lehden mukaan yksi masennukselta suojaaviksi tekijöiksi on todettu esimerkiksi vanhempien ja muiden aikuisten tuki.</p><p>Luottamus on teinille tärkeää</p><p>Vaikka kyse ei olisikaan vakavasta masennuksesta tai muusta vastaavasta, teinin kanssa eläessä negatiiviset tunteet voivat olla kotona turhankin paljon läsnä.<br /><br />Niin voi käydä, jos tilanteet ovat usein myrskyisiä ja rajoja koetellaan.<br /><br />Jos tuntuu siltä, että nuorta on vaikea tukea ja auttaa riittävästi, ammattiapua kannattaa hakea ajoissa.<br /><br />Kun negatiiviset tunteet mylläävät perheessä, vanhempi saattaa kokea olevansa epäonnistunut, vaikka katse pitäisi suunnata enemmän nuoren kehittymiseen ja olla myös armollinen sekä itselleen, että nuorelle.<br /><br />Luottamuksen osoittaminen on myös yksi hyvin tärkeä asia nuoren kasvamisessa, hyvinvoinnissa ja kehittymisessä. Se voi tuntua vanhemmasta joskus erittäin vaikealta, jopa mahdottomalta.<br /><br />&ndash;&thinsp;Sanotaan, että aikuinen, joka luottaa murrosikäiseen, on hullu. Ei siis saa luottaa, että nuori heti osaa, eikä erehtyisi! Toisaalta ei voi vaatia, että nuori osaa heti. Nuori saa harjoitella, kompastella ja välillä kaatua, kun harjoittelee pärjäämistä, lastenpsykiatri <a class="person" href="https://www.is.fi/haku/?query=raisa+cacciatore">Raisa Cacciatore </a>kirjoittaa verkkosivuillaan.<br /><br />Vanhemman on suojeltava lasta ja pyrittävä takaamaan turvalliset puitteet, mutta se ei saisi heikentää luottamusta. Se tosin vaatii aikuiselta vankkaa kärsivällisyyttä.<br /><br />Cacciatore kirjoittaa:<br /><br />&ndash;&thinsp;Jatkuva nuoren epäily, haistelu ja kuulustelu ei auta nuorta. Joskus se puolustaa paikkaansa, mutta ei saa leijua vakiotunteena nuoren kanssa oltaessa. Moni tosi luotettava ja parhaansa yrittävä nuori loukkaantuu: &rdquo;Ne salaa ei luota muhun! Koko ajan on syyllinen olo, enkä edes tiedä mistä mua epäillään.&rdquo; Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun luottamusta ei voi ikinä ansaita.<br /><br />&ndash;&thinsp;Se voi johtaa siihen, että sitten toimii niin, kuin jo epäillään. Lakkaa yrittämästä.<br /><br /><em>Lähteet: Terveystalo, Väestöliitto, Raisacacciatore.fi</em></p><p><a href="https://www.is.fi/haku/?query=Noora%20Valkonen,%20Josefiina%20Baraka">Noora Valkonen, Josefiina Baraka, Ilta-Sanomat 02.05.2018</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Teini-iän tunnemyrskyjen takaa voi löytyä myös mielenterveysongelmia.

Mielialanvaihtelut kuuluvat nuoruuteen, mutta niiden taustalla voi olla jotain vakavampaakin. Masennusoireita esiintyy yli 20 prosentilla nuorista ja 5–10 prosenttia nuorista sairastaa masennusta (THL).

Teini elää valtavassa hormonimyrskyssä ja vetäytyminen on usein täysin normaalia. Väestöliiton sivujen mukaan murrosiässä tunteiden vuoristoradat ovat myös täysin tavallisia ja herkkään ikään liittyviä asioita.

Tunteita on paljon. Melkein joka hetkeen omansa. Murrosiässä koetaan uudenlaisia ja voimakkaita tunteita, myös sellaisia mitä aiemmin ei ole tuntenut, Väestöliiton sivuilla kuvaillaan.

Sivuilla todetaan myös, että ”harva aikuinen selviäisi enää murrosiän kaltaisesta ajanjaksosta samalla tavoin kuin nuoret selviävät”.

Nuorella on myös tarve itsenäistymiseen ja suhde vanhempiin muuttuu. Se voi tuntua vanhemmista tuskalliselta, mutta nuorelle on myös annettava omaa tilaa ja osoittaa luottamusta häntä kohtaan. Toisin sanoen, ei pidä loukkaantua, jos nuori ei kaipaa vanhemman seuraa samalla tavalla kuin aiemmin.

Välittämisen ja rakkauden määrä vanhempia kohtaan ei ole muuttunut, mutta tapa ilmaista asioita on.

Nuori saattaa siis vetäytyä aika ajoin omiin oloihinsa, muuta mikä on vielä normaalia?

Terveystalon mukaan mielialan laskun erottaa masennustilasta se, että oireet ovat ajoittaisia ja nuoren toimintakyky säilyy: hän on kiinnostunut koulunkäynnistä, huolehtii terveydestään, harrastaa ja ylläpitää ihmissuhteita.

10 merkkiä, jotka voivat kertoa masennuksesta

  1. Masennuksen ydinoireita ovat kaksi viikkoa jatkunut masentunut mieliala, mielenkiinnon ja mielihyvän kokemisen katoaminen.
  2. Väsymys tai uupumus siitäkin huolimatta, että nukkuu riittävästi.
  3. Ärtyneisyys.
  4. Ruokahalumuutokset.
  5. Itsetuhoiset ajatukset.
  6. Keskittymisvaikeudet.
  7. Unihäiriöt.
  8. Itsetunnon heikkeneminen.
  9. Arvottomuuden, syyllisyyden ja tyhjyyden tunne.
  10. Fyysiset oireet, kuten päänsärky, vatsakipu tai jatkuva levottomuus.

Muista kysyä!

Nuorella itsellään ei välttämättä ole riittävää kykyä tunnistaa masennusta. ”Mitäs sinulle tänään kuuluu?” onkin varsin hyvä kysymys, muistutetaan Nuortenmielenterveystalo.fi-sivustolla.

Tärkeintä on se, että vanhemmat ovat kiinnostuneita nuoren arkisesta elämästä. Kuulumisien kysyminen osoittaa nuorelle, että hänestä ollaan kiinnostuneita ja hänestä välitetään, vaikka nuorelta ei saisikaan heti vastausta.

Nuorelta kannattaa aina kysyä asioista suoraan, oli vastaus mikä tahansa.

Hyvät suhteet vanhempiin yksi ehkäisevä tekijä

Mielenterveysseura toteaa verkkosivuillaan, että masennustilojen todennäköisyys lisääntyy voimakkaasti murrosiässä. Ajoittainen alakuloisuus ja surumielisyys ovat tavallisia.

Mielenterveysseuran mukaan nuoren ihmisen masennus voi poiketa aikuisen masennusoireista siinä, että nuoren mieliala on entistä useammin ärtynyt ja vihainen. Asiaan kannattaa kiinnittää huomiota, jos käytös muuttuu täysin entisestä.

Sivuilla kerrotaan, että masentuneelle nuorelle sosiaalinen tuki on erittäin tärkeää. Tilanteen paranemista edistävät hyvät suhteet ystäviin ja vanhempiin.

Hyvät sosiaaliset suhteet voivat myös ehkäistä masennuksen kehittymistä, Potilaan Lääkärilehti kirjoittaa. Lehden mukaan yksi masennukselta suojaaviksi tekijöiksi on todettu esimerkiksi vanhempien ja muiden aikuisten tuki.

Luottamus on teinille tärkeää

Vaikka kyse ei olisikaan vakavasta masennuksesta tai muusta vastaavasta, teinin kanssa eläessä negatiiviset tunteet voivat olla kotona turhankin paljon läsnä.

Niin voi käydä, jos tilanteet ovat usein myrskyisiä ja rajoja koetellaan.

Jos tuntuu siltä, että nuorta on vaikea tukea ja auttaa riittävästi, ammattiapua kannattaa hakea ajoissa.

Kun negatiiviset tunteet mylläävät perheessä, vanhempi saattaa kokea olevansa epäonnistunut, vaikka katse pitäisi suunnata enemmän nuoren kehittymiseen ja olla myös armollinen sekä itselleen, että nuorelle.

Luottamuksen osoittaminen on myös yksi hyvin tärkeä asia nuoren kasvamisessa, hyvinvoinnissa ja kehittymisessä. Se voi tuntua vanhemmasta joskus erittäin vaikealta, jopa mahdottomalta.

– Sanotaan, että aikuinen, joka luottaa murrosikäiseen, on hullu. Ei siis saa luottaa, että nuori heti osaa, eikä erehtyisi! Toisaalta ei voi vaatia, että nuori osaa heti. Nuori saa harjoitella, kompastella ja välillä kaatua, kun harjoittelee pärjäämistä, lastenpsykiatri Raisa Cacciatore kirjoittaa verkkosivuillaan.

Vanhemman on suojeltava lasta ja pyrittävä takaamaan turvalliset puitteet, mutta se ei saisi heikentää luottamusta. Se tosin vaatii aikuiselta vankkaa kärsivällisyyttä.

Cacciatore kirjoittaa:

– Jatkuva nuoren epäily, haistelu ja kuulustelu ei auta nuorta. Joskus se puolustaa paikkaansa, mutta ei saa leijua vakiotunteena nuoren kanssa oltaessa. Moni tosi luotettava ja parhaansa yrittävä nuori loukkaantuu: ”Ne salaa ei luota muhun! Koko ajan on syyllinen olo, enkä edes tiedä mistä mua epäillään.” Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun luottamusta ei voi ikinä ansaita.

– Se voi johtaa siihen, että sitten toimii niin, kuin jo epäillään. Lakkaa yrittämästä.

Lähteet: Terveystalo, Väestöliitto, Raisacacciatore.fi

Noora Valkonen, Josefiina Baraka, Ilta-Sanomat 02.05.2018

]]>
0 http://kronberglena.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254759-10-halytysmerkkia-nuoren-masennuksesta#comments Ammatillinen koulutus syrjäytyminen nuoret työelämä Hyvä vanhemmuus Lapset ja nuoret Masennus Masennuslääkkeet Murrosikä Wed, 02 May 2018 16:42:06 +0000 Lena Krokberg http://kronberglena.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254759-10-halytysmerkkia-nuoren-masennuksesta
Ei-kaivattu yksinäisyys http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248136-ei-kaivattu-yksinaisyys <p>Joulu ja vuodenvaihde tuovat monelle kaivatun tauon arjen aherrukseen, kiireeseen ja hulinaan. Usealle pitkät pyhät merkitsevät kuitenkin &rdquo;ei-kaivattua&rdquo; yksinäisyyttä. Yksinäisyys on yleinen ja vakava ongelma Suomessa. Se ei kosketa ainoastaan yhtä ihmisryhmää tai sukupolvea, vaan läpileikkaa koko yhteiskuntaa. Yksinäisyyttä pidetään jopa yhtä suurena terveysriskinä kuin tupakointia. Se myös tappaa kolme kertaa varmemmin kuin ylipaino. Tutkimusten mukaan yksinäisyys kohottaa jopa 14 prosentilla varhaisen kuoleman riskiä.</p><p>Useista tutkimuksista on käynyt ilmi se, että jos lapsi ei löydä ystävää seitsemännen luokan syyslukukaudella, hän on todennäköisesti yksinäinen koko yläasteen ajan. Teini-iän yksinäisyys luo helposti syrjäytymisen kierteen, eikä luonnollisesti luo hyvää pohjaa aikuiseksi kasvamisessa. Yli puolet aikuisista yksinäisistä onkin ollut yksinäisiä jo teininä.</p><p>Aikuisiän yksinäisyys jatkuu helposti myös ikäihmisenä. Suomessa noin 300 000 yli 70-vuotiasta kärsii yksinäisyydestä usein tai jatkuvasti. Yksinäisyys voi aiheuttaa masennusta, ahdistusta, jopa skitsofreniaa ja itsetuhoisuutta. Se on usein myös syrjäytymisen ja alkoholiongelmien taustalla. Vanhuusiän masennus on hyvin usein seurausta yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta.</p><p>Jokainen meistä on varmasti tuntenut jossakin vaiheessa elämäänsä jonkinlaista yksinäisyyttä. On hyvä tiedostaa, että on olemassa sekä hyvää että huonoa yksinäisyyttä. Vaikeinta yksinäisyys voi olla erityisesti silloin, kun se ei ole itsestä riippuvaista, vaan tulee ympärillä olevalta yhteisöltä.</p><p>Kolmas sektori ja järjestöt tekevät äärimmäisen tärkeää työtä syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisemisessä. Olen vieraillut useissa syrjäytymisen vastaista työtä tekevissä järjestöissä, kuten esimerkiksi HelsinkiMissiossa, FinFamissa ja Diakonissalaitoksen Vamoksessa. Järjestöjen ja viranomaisten yhteistyötä on tulevaisuudessa tehostettava etsimällä uusia yhteistyön muotoja ja hälvennettävä rajaa julkisen ja kolmannen sektorin välillä. Lisäksi raja-aitojen madaltaminen työn ja vapaaehtoistoiminnan osalta helpottaisi ongelmaa. Esimerkiksi Sitran selvityksen mukaan yhä useampi hyväkuntoinen eläkeläinen tahtoisi olla avuksi, mutta tiukka sääntely vastuukysymyksineen on liian usein esteenä.</p><p>Pidän myös tärkeänä, että yksinäisyydestä ja sen aiheuttamista haitoista puhuttaisiin enemmän kouluissa ja etenkin mediassa. Asian näkyväksi tekeminen edesauttaa sen torjumisessa. Yksinäisyys on lisääntynyt jatkuvasti 2000-luvulla ja siitä on jopa ennustettu seuraavaa kansantautia. Jos yksinäisyys räjähtää käsiin, koituu siitä valtavat kustannukset hyvinvointivaltiolle. On arvioitu, että nuorena syrjäytynyt henkilö aiheuttaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonan euron kustannukset elämänsä aikana &ndash; inhimillisestä menetyksestä puhumattakaan.</p><p>Yhteiskunta voi tehdä oman osansa yksinäisyyden ehkäisemisessä, mutta kaikkea vastuuta ei voi siirtää viranomaisille. Ihminen tarvitsee toista ihmistä ja ennen kaikkea aikaa sekä kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Lapsi tarvitsee vanhempiaan ja vanhemmat lapsiaan, nuori ystäviään ja ikäihminen läheisiään. Jokaisen meidän kansalaisvelvollisuuksiin kuuluu lähimmäisistä huolehtiminen ja välittäminen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joulu ja vuodenvaihde tuovat monelle kaivatun tauon arjen aherrukseen, kiireeseen ja hulinaan. Usealle pitkät pyhät merkitsevät kuitenkin ”ei-kaivattua” yksinäisyyttä. Yksinäisyys on yleinen ja vakava ongelma Suomessa. Se ei kosketa ainoastaan yhtä ihmisryhmää tai sukupolvea, vaan läpileikkaa koko yhteiskuntaa. Yksinäisyyttä pidetään jopa yhtä suurena terveysriskinä kuin tupakointia. Se myös tappaa kolme kertaa varmemmin kuin ylipaino. Tutkimusten mukaan yksinäisyys kohottaa jopa 14 prosentilla varhaisen kuoleman riskiä.

Useista tutkimuksista on käynyt ilmi se, että jos lapsi ei löydä ystävää seitsemännen luokan syyslukukaudella, hän on todennäköisesti yksinäinen koko yläasteen ajan. Teini-iän yksinäisyys luo helposti syrjäytymisen kierteen, eikä luonnollisesti luo hyvää pohjaa aikuiseksi kasvamisessa. Yli puolet aikuisista yksinäisistä onkin ollut yksinäisiä jo teininä.

Aikuisiän yksinäisyys jatkuu helposti myös ikäihmisenä. Suomessa noin 300 000 yli 70-vuotiasta kärsii yksinäisyydestä usein tai jatkuvasti. Yksinäisyys voi aiheuttaa masennusta, ahdistusta, jopa skitsofreniaa ja itsetuhoisuutta. Se on usein myös syrjäytymisen ja alkoholiongelmien taustalla. Vanhuusiän masennus on hyvin usein seurausta yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta.

Jokainen meistä on varmasti tuntenut jossakin vaiheessa elämäänsä jonkinlaista yksinäisyyttä. On hyvä tiedostaa, että on olemassa sekä hyvää että huonoa yksinäisyyttä. Vaikeinta yksinäisyys voi olla erityisesti silloin, kun se ei ole itsestä riippuvaista, vaan tulee ympärillä olevalta yhteisöltä.

Kolmas sektori ja järjestöt tekevät äärimmäisen tärkeää työtä syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisemisessä. Olen vieraillut useissa syrjäytymisen vastaista työtä tekevissä järjestöissä, kuten esimerkiksi HelsinkiMissiossa, FinFamissa ja Diakonissalaitoksen Vamoksessa. Järjestöjen ja viranomaisten yhteistyötä on tulevaisuudessa tehostettava etsimällä uusia yhteistyön muotoja ja hälvennettävä rajaa julkisen ja kolmannen sektorin välillä. Lisäksi raja-aitojen madaltaminen työn ja vapaaehtoistoiminnan osalta helpottaisi ongelmaa. Esimerkiksi Sitran selvityksen mukaan yhä useampi hyväkuntoinen eläkeläinen tahtoisi olla avuksi, mutta tiukka sääntely vastuukysymyksineen on liian usein esteenä.

Pidän myös tärkeänä, että yksinäisyydestä ja sen aiheuttamista haitoista puhuttaisiin enemmän kouluissa ja etenkin mediassa. Asian näkyväksi tekeminen edesauttaa sen torjumisessa. Yksinäisyys on lisääntynyt jatkuvasti 2000-luvulla ja siitä on jopa ennustettu seuraavaa kansantautia. Jos yksinäisyys räjähtää käsiin, koituu siitä valtavat kustannukset hyvinvointivaltiolle. On arvioitu, että nuorena syrjäytynyt henkilö aiheuttaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonan euron kustannukset elämänsä aikana – inhimillisestä menetyksestä puhumattakaan.

Yhteiskunta voi tehdä oman osansa yksinäisyyden ehkäisemisessä, mutta kaikkea vastuuta ei voi siirtää viranomaisille. Ihminen tarvitsee toista ihmistä ja ennen kaikkea aikaa sekä kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Lapsi tarvitsee vanhempiaan ja vanhemmat lapsiaan, nuori ystäviään ja ikäihminen läheisiään. Jokaisen meidän kansalaisvelvollisuuksiin kuuluu lähimmäisistä huolehtiminen ja välittäminen. 

 

 

]]>
21 http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248136-ei-kaivattu-yksinaisyys#comments Kotimaa Joulun yksinäisyys Masennus Yksinäisyys Sun, 24 Dec 2017 05:57:25 +0000 Jaana Pelkonen http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248136-ei-kaivattu-yksinaisyys