JAANA PELKONEN Tolkun ihminen

Kaikki blogit puheenaiheesta Arvopuolueet

Pienituloisia ajatteleva fiksu puolue, joka ei olisi hukassa sukupuoliasioissa?

Suomi tarvitsee uuden puolueen – tällainen olisi sen puolueohjelma

SISÄLLYS

  1. Johdanto 2. Huono hallinto ja monimutkainen vastuunjako kautta yhteiskunnan 3. Infrastruktuuri, liikenne ja viestintä 4. Oikeus 5. Sosiaaliturva 6. Perhe- ja lapsiasiat 7. Ympäristö ja ilmastonmuutos 8. Terveysasiat 9. Työ, työvoima ja eläke 10. Opetus ja kasvatus 11. Kulttuuri ja urheilu 12. Ulkopolitiikka 13. Rahoitus ja verotus 14. Lähdeluettelo

 

1.Johdanto

Miksi kiinnostuin politiikasta?

Nyt tässä eduskuntavaalien alla kaverit Facebookissa, tuntemattomat Twitterissä ja tutut ihan reaalielämässäkin ovat kommentoineet, että "Ai oletko sä kiinnostunut politiikasta, miten ihmeessä, mä en jaksa sitä kyllä yhtään!". Joo, olen kiinnostunut. Ei tämä mikään uusi asia ole. Olen 40-vuotias ja muistan käyttäneeni äänioikeuttani jokaisissa vaaleissa ja puolueeksi valikoitui jo hyvin nuorena kristillisdemokraatit.

Hoiva-Frankesteinin hirviö

Hoivaskandaalia on nyt puitu jo yli viikon verran ja eikä loppua näy.

Uutta inhotusta paljastuu joka puolella ja kansan suuttumus vain kasvaa.

On aika tarkastella tätä skandaalia kokonaisuutena. Kuka on luonut tämän Frankensteinin hirviön? Miten se tuli Suomeen? Kuka siitä on hyötynyt ja miten taloudellisen hyväksikäytön langat punoutuvat poliittiseen valtaan?

Hoivafirmat – naiviutta ja ahneutta

Arvot vai populismi?

Puolueet puhuvat ylväästi omista arvoistaan. Niitä tarkastellessa huomaa, että nykyiset arvot ovat lähinnä kopioita menneisyydestä. Miten arvot sitten näkyvät puolueiden arkipäivässä?

Tulisiko puoluepamppujen edes joskus kaivaa puolueidensa arvot analysoitavaksi ja kysyä hiljaa itseltä eli puoluevaltuustoilta, että mitä arvojen eteen voisi vielä tehdä, vai mennäänkö mainostoimistojen suosituksilla taas vaaleihin?

Politiikan performanssi osa II klo 13.

Elämme poliittisten performanssien aikaa. Osa yksi esitettiin jo Tukholmassa ja osa kaksi esitetään Helsingissä tänään klo 13.00. Eduskunta äänestää tänään ulkoministeri Timo Soinin (sin) epäluottamuslauseesta. Touko Aallon tapauksesta ei äänestetty.

Suomeen tarvitaan uusi työväenpuolue!

Maamme monipuoluejärjestelmä on mahdollistanut kaikenmaailman kummallisuudet.

Suomeen on syntynyt puolueita kuin sieniä sateella, mutta useiden puolueiden arvot ovat kaukana niiden toimien painopisteestä, jolla ovat kannatuksensa ansainneet.

Paras esimerkki on Perussuomalainen  puolue, joka onnistui 'jytkyttämään' = jymäyttämään äänestäjiään paremman elämän toivosta.

Nuttu-elmerit, Tofudemokraatit vai Kehvelit?

Harkimon ja Jungerin ilmoitus tulevasta on sähköistänyt Helsingin poliittisen elämän. Piti oikein lähteä tietolähteiden luokse kahviloihin, soittoruokaloihin ja tulihan sitä sieltä.

Tässä on miltei autenttisia "vuotoja" tulevasta kahden herran puolueesta.

Voitte valita parhaimman. Se, joka osuu oikeaan saa kunniaa ja mainetta.

Sosiaalidemokraattien kahvipöydästä kuului puhinaa ja hammasten kirskunaa mutta jostain puheiden välistä sain kuulla vienot sanat: "TOFU-demokraatit rp." - Todella Fantsut ja Upeat Demokraatit!

Ystävää ei jätetä – edes Pulassa tahi Velassa?

Viime sotien opetuksista eräs tärkeimmistä oli se, että me opimme luottamaan toisiimme. Riippumatta siitä mitä lojui pankkitilillä tai paljonko massia lepäsi lompakossa.

Se tiivistyi sanonnassa: ”kaveria ei jätetä”.

Ketään ei jätetty. Ei haavoittuneena, ei pulassa, ei rauhan aikana eikä kuolemassa.

Perkeellisen ahneuden aika?

Nyt näyttää siltä, että nämä kalliisti lunastetut opetukset on hylätty. Kaveri jätetään, kaverille ei jätetä ja pulassa oleva ystävä jää tien poskeen.  

Sivistyneen vaalirauhan julistus

Minun kansankoulu-urani merkittävimpiä opettajia oli voimistelunopettaja Makkonen

Hän osasi opettaa urheilun ja elämän perusasioita siten, että ne jäivät muistiin. Jalkapallo-ottelun jälkeen käteltiin ja vastustaja oli taas kaveri. Makkonen saarnasi väsymykseen saakka ja kovalla äänellä ”urheilun rehtiyttä” ja ”reilua peliä”. Kirkkoniemen kansankoulu rulasi!

Likasankopolitiikka on palannut

Populismi kansan palveluksessa.

Moninaisuuskulttuuri sallii itseensä kaikki erilaiset kulttuurien muodot paitsi sitä, jota se väittää populismiiin uskovaksi kansanosaksi. Se osa kansasta on kuitenkin näkyvää suurempi, eikä äänestä pelkästään ääriliikkeiksi kutsuttuja puolueita.

Tuo ahdaskatseiseksi kutsuttu kansanosa on kovin jakaantunut ja äänestää surutta kaikkia puolueita. Vihreitä, ruotsalaisia, kokoomusta, keskustaa, kristillisiä, vasemmistoa vaaleanpunaisena ja täyspunaisena sen lisäksi, että se äänestää myös perussuomalaisia ja niiden ohennetta, sinisiä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä