JAANA PELKONEN Tolkun ihminen

Kestävä kehitys vaatii kestävää toimintaa

Kehityspolitiikka on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kehitysyhteistyöllä pyrimme vahvistamaan kehitysmaiden omia voimavaroja siten, että riippuvuus kehitysavusta vähenee. Suomen kehityspolitiikan päämääränä on köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen. Samalla  panostamme yhteiskuntien vakauteen ja sitä kautta myös pakolaisvirtojen juurisyihin.

Kehitysyhteistyö ei ole pikavoitto, vaan vaatii pitkäkestoista työtä ja sitoutumista. Tulokset ovat pitkäaikaisia ja ulottuvat useiden sukupolvien yli. Erityisesti kehitysmaiden naisten ja tyttöjen tasa-arvon tukeminen ja ammattiin kouluttaminen auttaa koko yhteisöä ja tuo isommassa mittakaavassa yhteiskunnallista vakautta. Jokainen lisävuosi koulussa kasvattaa Lastenoikeusjärjestö Plan Internationalin mukaan tytön elinaikaisia tuloja 10–20%. Naiset sijoittavat 90% tuloistaan takaisin perheidensä hyväksi, miehet vastaavasti 30–40%. Kun sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys halutaan katkaista, tytöt ovat avainasemassa. Kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta Suomen kansa on samaa mieltä; suomalaisista 88% pitää kehitysyhteistyötä tärkeänä ja 76 % pitää nimenomaan naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämistä parhaana tapana vähentää globaalia eriarvoisuutta. 

Rinteen hallituksen ohjelmassa on paljon hyvää kehityspolitiikan kannalta. Tyttöjen ja naisten oikeudet sekä sukupuolten tasa-arvo ovat edelleen painopisteenä ja läpileikkaavana teemana. Hallitusohjelmassa on myös huomioitu EU:n sitoumus tasa-arvoon tähtäävän toimintasuunnitelman tavoitteesta, jossa 85 prosenttia uusista kehitysyhteistyöhankkeista edistää pää- tai osatavoitteena tasa-arvoa.

On tärkeää, että hallitusohjelmassa korostetaan Suomen olevan mukana kantamassa globaalia vastuuta. Hallitusohjelmassa tähdätään YK-sitoumuksen mukaiseen tavoitteeseen käyttää 0,7 prosenttia BKT:sta kehitysyhteistyöhön sekä 0,2 prosenttia tukena vähiten kehittyneille maille. Suomi on laatimassa aikataulutetun tiekartan YK-tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä on hyvä ja konkreettinen toimintamalli.

On arvokasta, että rahoitusta luvataan lisää monenkeskiseen yhteistyöhön, YK:lle ja kansalaisjärjestöille. Panostusta luvataan myös ilmastorahoitukseen sekä humanitaariseen työhön. Hyvää on myös lisäpöytäkirjasta löytyvä merkintä, jossa kerrotaan halusta nostaa kansalaisjärjestölähtöinen kehitysyhteistyö 15 prosenttiin. Kehitysyhteistyön vaikuttavuutta ja politiikkajohdonmukaisuutta halutaan parantaa laatimalla periaatteet, jotka ovat ylivaalikautiset. Tähän työhön on tärkeää osallistaa laajasti kaikkia puolueita ja kansalaisyhteiskuntaa.

Hallitusohjelma lupaa edistää yritysvastuulakia, sillä sen avulla vältetään haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia kuten lapsityövoiman käyttöä. Suomi myös haluaa vahvistaa kehitysmaiden omien verojärjestelmien kehittämistä. Kyseessä on kaikkien etu. Demokraattisesti toimivat yhteiskunnat, laadukas koulutus, kehitysmaiden talouden perustan vahvistaminen ja työpaikat tuovat vakautta koko maailmalle. 

Monista hyvistä asioista huolimatta hallitusohjelmassa riittää vielä parannettavaa kehitysyhteistyön saralla. Rahoitustaso ei vastaa sitoumuksia ja pohjoismaista tasoa. 0,7 % tavoitteen saavuttamiselle ei edelleenkään ole tavoiteaikataulua. Suomen pitää myös oman kansainvälisen asemansa vuoksi lähestyä Pohjoismaista viiteryhmäämme, ja laatia useamman vaalikauden rahoituspolku 0,7 prosentin tavoitteeseen. Se on Kokoomuksen mielestä realistista saavuttaa 2020-luvun loppuun mennessä.

Globaali vastuu tarkoittaa kaikkien osallistumista vastuuseen. Nyt se ei näy riittävästi kestävän kehityksen toimeenpanossa eri ministeriöissä. Kumppanimaat ja kumppanuudet puuttuvat hallitusohjelmasta myös. Kehitysyhteistyön olennainen osa ovat paikalliset toimijat ja järjestöt. Yksityisen sektorin kautta tehtävä kehitysyhteistyö on olennainen osa Suomen kehitysyhteistyötä. Tästä ei myöskään ole mainintaa hallitusohjelmassa. Yritykset kuitenkin luovat työpaikkoja ja taloudellista kasvua. Myös Euroopan parlamentti on hyväksynyt päätöslauselman aiheesta: Yksityinen sektori ja kehitysyhteistyö. 

Hallitusohjelma lupaa paljon, mutta rahallinen lisäys kehitysyhteistyöhön jää kaiken kaikkiaan tällä tietoa aika maltilliseksi. Painopisteitä on siihen nähden paljon – esitetty budjetti ei voi millään riittää kaikkeen. Vaikeita valintoja joudutaan varmasti tekemään. On mielenkiintoista seurata, miten lupaukset toteutuvat ja oikeasti realisoituvat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän AnteroSmki kuva
Antero Säämäki

Kehitysyhteistyö on epäonnistunut väestönkasvun rajoittamisessa.
Maapallon väkiluvun kasvu on ollut 1900-luvulla räjähdysmäistä.
http://steriloimislaki.blogspot.com/p/lapsen-vaiku...

Käyttäjän rikukivela kuva
Riku Kivelä

Tällainen julkisten rahojemme tuhlaaja (eli himovelanottaja) on Kokoomuksen ääniharava!

Kun esimerkiksi (tarkoituksella valittu esimerkki suuren prosentuaalisen leikkauksen takia) Suomen tekemä UNFPA:n rahoituksen raju leikkaaminen on ollut toistuvasti tarkoitushakuisesti esillä julkisuudessa, lainaan tähän yhtä viestiäni toisaalta:

UNFPA:n rahoituksen tarkempi tutkiskelu on niin silmiä avaavaa, että keräänpä alle vähän tilastoja.

Vuosi Valtio (ydin)rahoitus miljoonina US dollareina

2014 Ruotsi 70,3

2014 Norja 69,1

2014 Suomi 60,4

2014 Alankomaat 48,4

2014 Tanska 41,9

2014 Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti 33,1

2014 Yhdysvallat 31,1

2014 Saksa 24,7

2014 Japani 23,8

2014 Sveitsi 16,8

2014 Kanada 14,0

2014 Australia 13,9

2014 Belgia 9,7

2014 Uusi-Seelanti 5,0

2014 Irlanti 4,2

2014 Luksemburg 3,7

2014 Italia 1,4

2014 Ranska 0,75

2014 Itävalta 0 (ei siis yhtään mitään)

2014 Kreikka 0

2014 Espanja 0

2014 Portugali 0

2014 Etelä-Korea 0,1 (106 tuhatta dollaria)

2014 Katar (maailman rikkain maa) 0,0 (30 tuhatta dollaria)

2014 Islanti 0

2015 Ruotsi 57,4

2015 Norja 55,6

2015 Suomi 38,0

2015 Yhdysvallat 30,8

2015 Saksa 21,3

2015 Japani 18,1

2015 Luxemburg 3,2

2015 Ranska 0,6

2015 Espanja 0

2015 Kreikka 0

2016 Ruotsi 59,0

2016 Yhdysvallat 30,7

2016 Suomi 20

2016 Japani 19,0

2016 Ranska 0,8

Taulukko muotoutui sitten vaikeammaksi lukea. En jaksanut laittaa kaikkia kärkimaita 2015 ja 2016, muutama poiminta vain. Oleellista on se, että vihervasemmiston huutama Ruotsi on joka vuosi maailman ykkönen. Ja nämä ovat absoluuttisia rahasummia, ei mitenkään maan kokoon suhteutettuja. Ruotsissa on saman verran asukkaita kuin yhdessä suurkaupungissa ja pienempi BKT per asukas kuin Yhdysvalloissa, silti Ruotsi rahoittaa kaksinkertaisesti verrattuna Yhdysvaltoihin. Aivan häkellyttävää. Joka vuosi Pohjoismaat (ilman Islantia) kärjessä Alankomaiden kera. Norjassa puolet Ruotsin väestöstä, mutta lahjoitussumma Ruotsin luokkaa. Vuonna 2014 Suomi talouden kokoon nähden oli ylivoimainen maailman ykkönen UNFPA:n rahoituksessa!

Käyttäjän rikukivela kuva
Riku Kivelä

Kokoomuksen oppositiolinjana on kirjoituksen perusteella mennä vihervasemmistosta ohi vihervasemmistolaisuudessa.

Eipä näin sitoutumattomana tarvitse edes harkita Kokoomuksen äänestämistä enää. Vaikka siellä on jonkin verran fiksuja ihmisiä, jotka haluavat leikata julkisia menoja. Mutta ääni menee tällaisille tyypeille vertailulukuvertailun yläpäässä, kun alapäähän jäävät parhaat ehdokkaat. Perussuomalaisia äänestämällä ainakin tietää, että ääni menee jollekin, joka suhtautuu leikkaavasti tai jopa kielteisesti kehitysapuun.

Käyttäjän rikukivela kuva
Riku Kivelä

Julkisuudessa ei koskaan mainita sitä, miten YK:n järjestöjen rahoitus on aivan epäreilulla pohjalla ja vain hyvin harvojen varassa. Pohjoismaat, Benelux, Saksa ja Britannia kantavat aivan ylisuurta taakkaa, USA ja Japani suurimpina talouksina suhteessa väistävät vastuutaan. Suuri osa edes ns. perinteisistä teollisuusmaista (UNFCCC:n Liite II) ei anna monelle järjestölle yhtään mitään tai vain nimellisen summan. Moni OECD-maakaan ei osallistu rahoitukseen, kehitysmaista puhumattakaan. Israel hurrasi, kun USA lopetti YK:n Palestiina-järjestön rahoituksen. Israel itse ei rahoita yhtään YK:n järjestöjä, palestiinalaisten rahoitus on läntisen Pohjois-Euroopan vastuulla, kuten kaikkien YK-järjestöjen, hyväntekeväisyyslahjoitusten (Libanonin, Syyrian, Irakin ym. "jälleenrakennuskonferenssit", luonnonkatastrofien lahjoituskeräykset...) WFP:ssa sen sijaan perinteisesti USA on ollut kokoaan vastaavassa osassa Eurooppaan verrattuna.

Koko maailman hyväntekeväisyys on siis vain "valkoisten" eurooppalaisten ja japanilaisten puuhaa. Singapore, Israel, Taivan, Hongkong ym. eivät lahjoita mitään.

Eli kehitysapuhommat tulevat loppumaan, koska nämä kansat ovat tekemässä nopeaa itsemurhaa lisääntymättömyydellään ja maahanmuuttopolitiikallaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset