JAANA PELKONEN Oman tien kulkija

Johtamisen valta ja vastuu

Minulla oli kunnia jakaa Jussi-gaalassa Hella Wuolijoen Juurakon Hulda -näytelmän mukaan nimetty Hulda-palkinto (Palkinnon sai tuotantoyhtiö Rabbit Films, jonka kasvutarina hakee vertaistaan). Hella Wuolijoki teki uskomattoman uran ja eli naisena aikakauteen nähden monipuolisen elämän. 

Jussi-gaalan juhlavaa tunnelmaa varjostivat viime aikaiset paljastukset elokuva-alan epäeettisistä työolosuhteista. Naisena olen lukenut paljastuksia suurta myötätuntoa tuntien. Kiitos rohkeista esilletuloista, kanssasisaret! Monille meistä naisista nämä paljastukset eivät valitettavasti tulleet yllätyksinä. Meistä moni on joutunut työskentelemään työyhteisöissä, jossa on joutunut sietämään epäasiallista käytöstä työpaikan menettämisen pelossa. Suu on helppo tukkia uhkauksella ja pelottelulla. 

Se, miten laaja-alaista ja yleisesti hyväksyttyä nöyryyttämisen ”metodi” on ollut, kertoo jotain huolestuttavaa työyhteisöjemme hyvinvoinnista. Se puhuu kiistatonta kieltään, että olemme epäonnistuneet luomaan turvalliset puitteet nuorille tytöille ja naisille kasvaa vahvoiksi ja voimakkaiksi oman elämänsä sankareiksi. 

Viime aikojen paljastukset ovat tervetulleita. Vain läpinäkyvä työyhteisö voi olla hyvinvoiva työyhteisö. Maassamme kaivataan kipeästi keskustelua vallan mukanaan tuomasta vastuusta. Yhteisön – oli se työpaikka, harrastuskerho, urheilujoukkue tai koulu – vahvuus lepää hyvässä johtajuudessa ja kunnioittavassa vastavuoroisuudessa. Johtajalla – tiimin vetäjällä – on aina vastuu vallastaan. Paljastukset ovat tuoneet kipeästi näkyville, että osalle valta on ollut vain mahdollisuus toteuttaa omia sadistisia ”metodejaan”. 

Johtajan tulisi luoda turvallisuus työyhteisöön, jotta jokainen osaaja saa keskittyä tekemään työnsä hyvin. Hyvän johtajan ei tarvitse pelotella tai kyykyttää. Jos johtaja luottaa työntekijöihinsä, arvostaa ja kunnioittaa heitä, työyhteisö haluaa antaa silloin parastaan. Hyvä johtajuus on hyvää ihmisyyttä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Hieno ytimekäs ja asiallinen kirjoitus! :)

Metoo-kampanjointia vastustavilla sanoisin tässä terveisinä, että tapahtuisiko yhtään mitään tasa-arvoasian edistymistä, jos epäkohdista ja tapahtuneista väärinkäytöksistä ei voida käydä avointa mediakeskustelua? Ja eikö ole yhteiskunnan etu, että valtarakenteet tervehtyvät ja se tarkoittaa myös täysin uudenlaista ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntakulttuuria! Paluuta menneisyyteen ei enää tule.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Olemme onnistuneet kasvattamaan feministisen kanalauman joka on toisaalta niin heikko ettei kykene puhumaan kiusaajilleen ja toisaalta niin .. vahva (?) .. että pystyy revittelemään iltapäivälehdissä kokemuksillaan.

Jaana, olet osa ongelmaa. Kannustat ihmisiä ruikuttamaan mediassa sen sijaan että opettelisivat puhumaan työtovereilleen, esimiehilleen, alaisilleen- ja ylipäätään toisille ihmisille.

Femakot ovat aikamme natseja.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hei Pekka, älä ole nyt noin kohtuuton, se ei sovi yhtään kuvaan jonka olen sinusta ennen saanut.

Minusta Jaana on ihan oikealla asialla kannustamassa kaikkia ihmisiä ja työyhteisöjä avoimeen ja reiluun kanssakäymiseen, jossa kenenkään ylemmän itsevaltaista ja huonoa käytöstä ei hyväksytä.

"Ruikuttaminen" lehdille näyttää olevan ainoa tepsivä keino lopettaa huono ja loukkaava käytös. Olethan sinäkin lukenut naisten huomauttaneen Louhimiehelle hänen käytöksestään, mutta se ei ole silloin, eikä myöhemminkään saanut mitään parannusta aikaiseksi. Muut keinot ovat siis olleet tarpeen myöskin toteuttaa se nyt myöhemmin julkisuuden avulla. Nyt näyttää olevan paljastusten ja rohkeuden aika, joka purkaa vanhoja traumoja ja valtarakenteita.

Louhimies on itse pyytänyt selkeästi anteeksi ja se on minusta ihan hieno ele nyt, koska hän on myöskin myöntänyt tehneensä väärin, eli ei ole syyttänyt naisia valehtelusta, kuten näyttää nyt täällä Puheenvuorossakin monien miesten sitäkin epäilleen. Halpamaista syyttelyä, koska kuulemma todistajiakin on tapahtumille ihan riittävästi löytynyt, En epäile lahjakkaan Louhimiehen omaa kykyä muuttaa tapojaan, mutta luulen sen olevan vielä aika monille muille miehillä kovin vaikeaa.

Ei minusta tämä ole edes mainitsemaasi "kanamaista feminismiä", vaan yksinkertaisesti ihmisten kesken hyvää avointa pyrkimistä vuoropuheluun, josta on myöskin oikeasti tuloksia johonkin parempaan ihan kaikille työyhteisöille.

Onko se sinusta huono asia? Nythän on tullut esille ympäri maailmaa moniakin huonoja työyhteisöjä, joissa pelko ja nöryytys ylempien taholta on ollut vaiettua arkipäivää.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Minusta kyse on hyvin epäoikeudenmukaisesta asioiden käsittelystä. Toki tämä käsitys on riippuvainen lähtöoletuksista jotka keisseille antaa.

Kiusaamisen ja ahdistelun käsittelyn prosessille pitäisi luoda standardit. Ensimmäinen asia, ennenkuin ihmisiä aletaan syyttää mediassa, tulisi aina olla keskustelu omassa porukassa. Seuraavaksi sitten mahdollisesti viranomaiset mukaan. Jos mikään ei auta, sitten on jo syytä ruveta pohtimaan mediatuomioistuinta.

Viimeksi mainitussa ei ole enää puolueettomia tuomareita, reilua mahdollisuutta puolustukseen tai ennalta tiedossa olevaa rangaistusasteikkoa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #10

Pekka, "Ensimmäinen asia, ennenkuin ihmisiä aletaan syyttää mediassa, tulisi aina olla keskustelu omassa porukassa."

Kyllä, tuosta olen samaa mieltä, mutta tässähän tapauksessa oli yritetty jo tuloksetta keskustella, mutta Aku ei ollut sitä mitenkään halunnut huomioida. Ainoaksi keinoksi jäi tämä shokkiherätys, joka ei kenellekään osapuolelle ole mukavaa.

Uskoisin, että nyt tämän jälkeen enemmän kuunnellaan mitä mahdollisesti myöskin muissa yrityksissä alaiset valittavat? Ei tarvita konsultteja tulla haastattelemaan epäkohdista ja kertomaan isolla rahalla, mitä mieltä alaiset ovat mm. johtamistavoista ym. epäkohdista. :)

Kiitos Pekka, kun kuitenkin vastasit minulle, joka täällä Usarissa ei ihan ole tavanomaista. Arvostan!

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Esilletuonti on järkevää ja noista asioista pitäisikin keskustella, mutta sen jälkeinen lynkkaus on aivan päätöntä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Siitä olen täysin samaa mieltä Petri. Toivon, ettei tätä jauheta tämän jälkeen enää vain henkilöön menien, vaan asiallisesti yleistä pararannusta työilmapiiriireihin hakien. Sehän olisi meidän kaikkien etu, sukupuolesta riippumatta.

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson

Pekka, onko kiusattujen lynkkaus sinusta toisarvoista? Miten luulet että he saavat asiansa esille jos siihen ei ole kukaan reagoinut tukemalla heitä?

Moni siirtyy kanssakiusaamaan ennemmin kun rohkeimmat puolustavat kiusatun oikeuksia.
Luuletko että sillä joka olisi arvostellut Louhimiehen toimintatapaa olisi ollut jatkossa hänen tiimissään töitä jos miestä ei olisi herätelty kuten nyt?

Kuten huomaat, Louhimies on takuulla nyt joutunut miettimään tekojaan. Huomasi ilmeisesti jotain itsessään ja herrasmiehenä pyysi kaikilta anteeksi.

Kunnioitan hänen tekoaan sillä tuo jälkimmäinen vaatii miehistä selkärankaa. Toisilla se on valitettavasti valunut vessassa muun jätteen mukana viemäriin.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tiedätkö, sekin herättelee kummasti kun Aluehallintoviranomainen marssii ovesta sisään ja rupeaa selvittämään kiusaamista. AVI tekee sen vieläpä niin että kuuntelee kaikkia osapuolia. Somelynkkaus ei anna mahdollisuutta puolustautua.

Sekin herättelee kun kaveri nykäisee hihasta, pyytää sivuun juttelemaan ja kertoo mikä painaa.

Onhan se mahdollista että lynkkaus oli tässä tapauksessa tehokas ratkaisu, mutta säästäköön jumalat ja jumalattaret meidät siltä että tästä tulee tapa. Ihmiset ansaitsevat oikeudenmukaisen kohtelun etenkin silloin kun heitä syytetään jostakin.

Louhimies sanoi että hän ei ymmärtänyt kiusaavansa. Jos tämä pitää paikkansa, kyse ei ole siitä että kusipää kiusaa ihmisiä koska nauttii siitä. Kyse on silloin siitä, että Louhimiehen ja näyttelijöiden välinen kommunikaatio siitä mitkä näyttelijöiden rajat ovat, ei toiminut.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #18

Pekka: "Sekin herättelee kun kaveri nykäisee hihasta, pyytää sivuun juttelemaan ja kertoo mikä painaa."

Nähtävästi tuo menetelmä ei käy kuin jo ennestään tuttujen poikakavereiden kanssa? Tässähän tapauksessa se ei vain toiminut sinun olettamallasi tavalla.

Minusta oli todella hienoa, että Louhimies jopa loppupuheenvuorossaan kiitti näiden naisnäyttelijöiden ulostuloa, jotta hänkin voi kasvaa vielä ihmisenä paremmaksi. Tuohon samaan nöyrtymiseen kykenisi varmasti aika harva toinen suomalainen mies, joka olisi ollut hänen asemassaan syytettyjen penkillä? Eikä se olisi helppoa naisillekaan?

Puheen luettuani HS:stä tänään, niin uskon vahvasti, että moni näistä kahdeksasta naisnäyttelijästäkin aloittaa Louhimiehen kanssa taas täysin puhtaalta pöydältä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #18

Vahva luotto sulla Pekka AVIin. Veikkaan että ilmoitushetkestä AVI:n tuloon elokuvatuotannon kuvauspaikalle menee sen verran aikaa, että se ei välttämättä ole enää edes olemassa. Jos kerkeää, niin tutkinnan päätteeksi se saattaa jopa antaa varoituksen ja kehoitteen korjata toimintaa.

Jos kävisi niin hämmästyttävästi, että paikalle tultaisiin, niin siinä sitten virkailijan pyöriessä selvittämässä olosuhteita ja haastattelemassa kesken kuvausten, voit varmaan kuvitella mielessäsi tyytyväisyyden asteen väen keskuudessa. Sitten voit perään kuvitella, kun ohjaaja ja tuotantoyhtiö seuraavaan elokuvaan haastattelee rooleihin, niin vaikuttaako se jotenkin. Ei tietenkään, koska lain mukaan se ei saisi vaikuttaa... (sarkasmia)

Toivottavasti ei tule tapaa, mutta edelleenkin myös julkisuutta tarvitaan joissain tilanteissa. Esimerkiksi monet ns vanhan liiton johtajat eivät tunnu ymmärtävän soveliaisuuden rajoja ja eivät he osaamistaan päivitä jostain opaskirjasesta. Julkisuuden kautta tulleet esimerkit ehkä saavat ajattelemaan omaa käytöstä.

Tuota miettiessä tuli mieleen eräät esimiespäivät, jossa kouluttaja puhui selkäänpuukottamisesta ja kunnian ottamisesta itselleen jonkun alaisen tekemisistä. Vieressäni ollut johtaja kuiskasi, että eihän meidän organisaatiossa tuommoista sentään tapahdu. Ko tilanteessa katsoin paremmaksi olla hiljaa ja olla tokaisematta, että niinhän ihan itse useasti teet... ;-) Yllättävän usein ollaan sokeita tekemisille ja jotenkin siihen pitää herättää. Myöhemmin noitakin asioita käytiin kyllä läpi, mutta tuo kysymys oikein hätkähdytti sillä hetkellä ottaen huomioon henkilön oma toiminta.

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson Vastaus kommenttiin #23

Kyllä. Monta instanssia on välissä ennen kuin saat oikeutta. AVI, Poliisi, Syyttäjä ja Käräjäoikeus. Prosessiin voi kulua vuosia ennen kuin asia etenee... jos etenee.

Lopputulos voi olla myös että syyttäjä toteaa ettei vie asiaa eteenpäin käräjäoikeuden ruuhkaan ja kiireisiin vedoten.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että mahdolliset syylliset vapautuisivat rikosvastuusta, vaan sitä että asianosaiset kiusatut joutuvat viemään syytteen itse käräjäoikeiden tutkittavaksi. Näinollen maksamaan myös asianajajan kulut itse.

Et sinä oikeutta AVI:sta saa, mutta hyvin nuo työsuojelutarkastajat työnsä tekevät. Se toteutetaanko yrityksissä heidän ohjeitaan onkin sitten eri asia.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

On sinällään ihan totta, että asiassa ei pitäisi liikaa keskittyä yksittäistapauksiin ja henkilöihin vaan laajempaan ilmiöön ja asiaan.

Käytännön tilanne on kuitenkin se, että ilman esimerkkejä ja osittain myös henkilöitymistä sekä joidenkin henkilöiden ulostuloja tällaisia keskusteluja ei käytäisi laajassa mittakaavassa lainkaan.

Julkisuuden henkilöiden kautta tällaiset asiat nousevat keskusteluun. Yleisluontoiset kannanotot eivät nykyisessä informaatiotulvassa kanna oikeastaan mihinkään. Näin mediamaailma ja ihmisten mielenkiinto eri asioihin vain nykyään toimii enkä usko sen muuttuvan.

Ilman näyttelijöiden asioiden julkisuuteen tuomista emme tällä hetkellä Suomessa keskustelisi koko asiasta kuin pienissä piireissä - valitettavasti, sillä asia on tärkeä ja kaipaa muutosta.

Esimerkiksi rakenteelliseen korruptioon liittyen ovat avoimuutta tutkivat järjestöt kritisoineet Suomea ns whistleblowing-mahdollisuuksien puutteesta esim päättäjien osalta. Tämä tarkoittaa anonyymiä tapaa ilmoittaa väärinkäytöksistä vaikkapa kunnallisessa päätöksenteossa. Tässäkin on kyse tavallaan pelin puhaltamisesta poikki tuomalla asia julkisuuteen, kun sisäinen käsittely ei ole johtanut tuloksiin.

Ilmeisesti suomalaiseen luonteeseen ja kulttuuriin kuuluu jossain määrin se, että asiat pitäisi ratkaista suljettujen ovien takana piilossa julkisuudelta. Päätöksenteko ja myös johtaminen ovat kuitenkin muuttumassa avoimempaan suuntaan ja itse näen sen oikeana suuntana.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Asiat pitää ratkaista oikeudenmukaisesti. Ensisijaisesti itse, toissijaisesti esimerkiksi työsuojelun kautta. Somefanaatikkojen toverituomioistuimilta puuttuu täydellisesti kaikki oikeudenmukaisen käsittelyn elementit.

Suurin ongelma tässä on aivan käsittämätön mustavalkoisuus. Somefanaatikoilla on vain 100% hyviä ja 100% pahoja ihmisiä.

Tämä ei ole keskustelua vaan aivotonta mölyämistä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Tottakai somefanaatikoilta puuttuu oikeudenmukaisen käsittelyn elementit, mutta tällaisissa asioissa itse en viitsi edes käydä kommentteja jostain katsomassa. Sen älämölön voi jättää omaan arvoonsa - puhkukoon keskenään uutisen kommenteissa - EVVK.

Ensisjaisesti ratkaisut varmaan kuten kerrot, mutta tuossa asia ei ole myöskään mustavalkoinen. Blogisti puhuu vallankäytöstä ja asemasta, mitä ei mielestäni voi sivuuttaa.

Olen nähnyt lukuisia kertoja kuinka 2010-luvulla isommissa yrityksissä on tehty yt-neuvottelujen kautta "puhdistuksia", jonne sattumalta ovat valikoituneet useat henkilöt, joilla on ollut hankaluuksia johtajan kanssa. Aivan sama onko tuo alempana hierarkiassa ollut ollut oikeassa tai kuinka osaava hän on, niin lähtö on tullut. Valtaa on käytetty sumeilematta hyväkseen ja jopa työsuojelun varoittama johtaja on porskuttanut vuosikausia samalla linjalla ilman, että siihen on kunnolla pystytty puuttumaan. Suomi on Euroopan helpoimpia maita laittaa ihmisiä pellolle tuotannollis-taloudellisen syin joukkona - sen sijaan yksittäisen työntekijän irtisanominen ei ole niin helppoa.

Pelolla on pidetty ihmisiä hiljaa varsinkin, kun tuli lama ja työttömyys. Osa näistä purkautuu myöhemmin ja tulee esille. Nämä asiat eivät ole helppoja ja vallan väärinkäyttö on ollut yleistä.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #11

Itse näen että mediakäsittely on eräänlaista johtajien pelottelua. Kuten facebook-pomo totesi, metoo on johtanut siihen että valtava määrä miesjohtajia välttelee naisten seuraa pelätessään mahdollisia syytöksiä häirinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta. Tämä on naisten urakehitykselle dramaattinen isku.

Meidän on yksinkertaisesti pystyttävä parempaan. Se kannattaa muistaa että jokaisella pomolla on pomo. Lisäksi Suomen kaltaisessa maassa työnteko ei ole pakko. Jopa minä suosittelen jättämään työt mikäli pomon kanssa ei yksinkertaisesti pysty elämään.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #12

Pekka. "... että valtava määrä miesjohtajia välttelee naisten seuraa pelätessään mahdollisia syytöksiä häirinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta. Tämä on naisten urakehitykselle dramaattinen isku."

Tuota väitettä en kyllä ihan puremati niele! On vaikea uskoa, että meillä olisi naisten joukossa, jotka pystyvät vielä jopa käymään töissä, ja ovat niin tyhmiä ja omaa pesäänsä likaavia naisia, että he keksimällä keksisivät työtovereistaan alhaisia syytteittä ihan aiheetta??

Myönnän tietysti sen, että henkisesti sairaita ja ylineuroottisia naisia (myös miehiä) on myös olemassa, mutta oletan sen jo olevan koko työyhteisön tiedossa jo etukäteen, joten hänet lähinnä passitetaan porukalla työterveyshoitoon?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #14

Ei kyse ollut niinkään naisten tekemisistä vaan miehiin iskostuneista peloista jotka johtivat tälläiseen kaikkia vahingoittavaan toimintamalliin. En minäkään usko että perättömiä syytöksiä olisi kovin paljoa. Oma arvaukseni on se että 5% perättömiä, 90% tahattomia ja 5% silkkaa halua kiusata. Tahattomiin lasken siis sellaiset tapaukset jossa kiusaaja tai "kiusaaja" tekee jotakin jonka toinen kokee kiusaukseksi ilman että kiusaaja tai "kiusaaja" tarkoittaa sitä kiusaukseksi.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #15

Pekka, jos katsot vaikkapa Louhimiehen toiminnasta kerrottuja, niin mitkä 5% olivat perättömiä, mitkä 90% tahattomia ja mitkä 5% sitten halua kiusata?

Jossain määrin epäasiallisten keinojen laittaminen tietämättömyyden alle on sama asia kuin oikeudessa esittäisi lain rikkomisen syyksi ettei tiennyt. Työnantajan ja johtajan tulee tutustua asioihin ja tietää.

En väitä että Louhimies olisi tehnyt asiat tahallaan kiusatakseen vaan pyrkiäkseen tekemään omalla tavallaan parhaan mahdolisen elokuvan. Kuitenkin toimintatavat ovat olleet sellaisia, että aika kujalla pitää olla ellei ole ymmärtänyt niiden olevan kohtuuttomia.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Pekka: "Tämä ei ole keskustelua vaan aivotonta mölyämistä."

En tiedä mistä blogista nyt puhut, sillä minun mielestäni täällä Usarissa käyttäydytään lähes poikkeuksetta ihan hyvin? Vai oletko eri mieltä?

Tiedän kyllä muutamia ystäviäni, joiden mielestä täälläkin on ihan liikaa lähes aivottomia hörhöjä, mutta itse olen kyllä täysin toista mieltä.
Lähes hörhöjen blogeja ja kommentteja ei myöskään onneksi tarvitse koskaan lukea.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Taitavat ne suljetut ovet olla valtavirtaa.
http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Pihla Viitalan kokemukset Käsky-elokuvassa liittyvät ohjaaja Louhimiehen sairaalloisen omituiseen pyrkimykseen korostaa punaisten kärsimyksiä ja valkoisten julmuuksia v. 1918 tapahtumissa.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803242200832453...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Professori Vesa Vareksen kirjoitus oli juuri sitä, mitä olen jo tasapuolisuuden nimissä ennenkin toivonut julkisuudessa paljon selkeämmin ja enemmän käsiteltävän.
Me suomalaiset olemme ihan liikaa aina laput silmillä, kuin hevoset niin ikään. Näemme vain yhteen suuntaan tielle.

"Vares sanoo, että nyky-yhteiskunnan ihmisiltä puuttuu älyllinen uteliaisuus tutkia niiden ihmisten arvomaailmaa, jotka olivat valkoisen puolen tavallisia kansalaisia ja jotka oikeasti ratkaisivat, mihin suuntaan Suomi vuonna 1918 kääntyi.
- He eivät olleet läheskään aina parempiosaisia kuin punaiset, eikä heissä ole tarpeeksi draamaa. Sitä paitsi vanha karikatyyri on helppo ja turvallinen."

Käyttäjän JouniKivel kuva
Jouni Kivelä

"Se, miten laaja-alaista ja yleisesti hyväksyttyä nöyryyttämisen ”metodi” on ollut, kertoo jotain huolestuttavaa työyhteisöjemme hyvinvoinnista. Se puhuu kiistatonta kieltään, että olemme epäonnistuneet luomaan turvalliset puitteet nuorille tytöille ja naisille kasvaa vahvoiksi ja voimakkaiksi oman elämänsä sankareiksi."

Voiko tästä Louhimies kohusta vetää ihan tällaisia johtopäätöksiä. Louhimies on ohjaaja, taiteilija. Tinkimättömät taitelijat menevät useinkin liian pitkälle työskentelyssään. Kun Michelangelo veisti jotain suurista veistoksistaan, hän nukkui telinillä ja veisti. Sonninkiveksistä tehdystä säiliöstä valutettiin veistokohtaan vettä, ettei hän tukehdu kivipölyyn, vesi valui myös telineille ja hänen nankatossunsa olivat kaiken aikaa märät. Tossut imeytyivät jalkoihin, hän ei saanut niitä enää irti, aikanaan ne varmaankin kuluivat pois.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen

"Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen ihmettelee, että vain elokuvan ohjaaja on pantu vastuuseen työolosuhteista ja työilmapiiristä filmausten aikana.

Hänestä elokuvan kuvaukset ovat työpaikka ja siellä olevat freelancer-näyttelijät ja muu henkilökunta ovat normaalisti työlainsäädännön piirissä. Koskisen mukaan kuvauksiin on luotava työsuojeluorganisaatio ja työsuojeluvaltuutettu.

- Filmi- tai tuotantoyhtiöllä on työnantajan vastuu. Myös ohjaaja on työntekijä, tosin työnantajan edustaja, Koskinen sanoo ohjaaja Aku Louhimiehen tapauksen viitaten". http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201803202200...

Jossain määrin on haukuttu väärää puuta. Näyttelijöiden olisi tullut kertoa asiasta Louhimiehen esimiehelle tai sitten viimekädessä yhtiön toimitusjohtajalle. Louhimiehellä tuskin on ollut niin laajoja työnantajan oikeuksia, että hän olisi voinut ottaa tai erottaa työntekijöitä.

Näin yleisesti kun työnantajalla on työn johto- ja valvontaoikeus lain mukaan, niin joskus on sitä myös käytettävä. Esimerkiksi työtapaturma-asioissa työnantajalla on vastuu toiminnasta. Työnantajan tulee hankkia esim. henkilösuojaimet ja valvoa että niitä käytetään. Jos työntekijä ei käytä suojaimia ja loukkaantuu tapaturmassa, niin työnantajaa rangaistaan valvonnan puuttumisesta.

Joskus siis työnantaja joutuu käyttämään isoja kirjaimia neuvoessaan jukuripäisiä työntekijöitä. Sitten tämä johtaminen tulkitaan *ittuiluksi.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Ymmärsivätkö/ymmärtävätkö ohjaajat/näyttelijät rinnastaa tällaisen luovaan taiteeseen perustuvan tuotannon samanlaiseksi työpaikaksi kuin esim. tehdas tai muu tuotanto- tai palveluala työnjohtoineen ja työntekijöineen? Joissa työnantajan ja työntekijäin edustajien myötä on valvottu laillisuuden ja sopimusten noudattaminen (työsuojelu-/työehtosopimuslaki).

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset