JAANA PELKONEN Oman tien kulkija

Takuu turvasta

Suomen ja Ruotsin välinen puolustusliitto olisi merkittävä askel puolustusyhteistyöstä yhteiseen kovan turvallisuuden tuottamiseen. Puolustusliitto vaatisi valtioiden välisen sopimuksen ja yhteisen komentojärjestelmän sekä mittavia yhteisharjoituksia, joilla varmistettaisiin joukkojen toimintakyky tositilanteessa.
 
Tuoreessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa todetaan, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka pitää yllä mahdollisuutta sotilaalliseen liittoutumiseen. Suomen ja Ruotsin välinen valtiosopimus olisi yksi mahdollinen liittoutumisen muoto, joka edistäisi kiistatta maamme turvallisuutta ja vakautta.
 
Kahdenvälistä puolustusyhteistyötä maidemme välillä voidaan syventää kuitenkin myös monin muin konkreettisin keinoin. Toukokuussa 2016 järjestetty yhteinen merisotaharjoitus Swefinex oli tästä hyvä esimerkki. Harjoituksessa simuloitiin muun muassa sukellusvenetorjuntaa Gotlannin ympäristössä. Lopullisena päämääränä on muodostaa yhteinen merellinen taisteluryhmä, jota voidaan käyttää kriisi- ja konfliktitilanteissa molemmille maille elintärkeän meriliikenteen suojaamiseen. Vastaavanlainen harjoitus voidaan järjestää Gotlannin edustalla simuloimaan Ahvenanmaan suojaamista konfliktitilanteissa.
 
Pohjoismaiden välinen yhteistyö ei rajoitu pelkästään sotilaallisen valmiuden kehittämiseen, vaan työtä turvallisuuden tuottamiseksi tehdään laajasti. Suomi toimii tämän vuoden NORDEFCO:n puheenjohtajana, jolloin voimme edistää muun muassa tilannekuvan vaihtoa, sotilaallisen avun antamista ja vastaanottamista sekä varakenttien käyttömahdollisuuksia sotilaallisessa tarkoituksessa.

Toisaalta myös Euroopan unioni on ottanut selkeäksi prioriteetikseen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisen. Sekä Suomen että Ruotsin etu on toimia yhdessä EU:n puolustusyhteistyön vahvistamiseksi. Yhteistyö etenee parhaiten pienissä maaryhmissä. Komission ehdotus EU:n yhteisestä puolustusrahastosta toisi molemmille maille kustannussäästöjä yhteisissä puolustushankinnoissa sekä vauhdittaisi puolustusalan kehitystä pohjoismaissa.
 
Samaan aikaan puolustusyhteistyön mahdollisuuksia tulee jatkuvasti kehittää myös Suomen sisällä. On tärkeää saattaa loppuun mahdollisimman ripeästi lakimuutos, jonka tarkoituksena on luoda puolustusvoimille edellytykset antaa ja vastaanottaa kansainvälistä sotilaallista apua.
 
Suomen ja Ruotsin välinen puolustusliitto olisi yksi turvallisuuttamme vahvistava osatekijä. Monista positiivista puolistaan huolimatta se ei kuitenkaan korvaisi Nato-jäsenyyttä. Suomen jäsenyys Natossa vahvistaisi turvallisuuspoliittista asemaamme ja nostaisi merkittävästi kynnystä loukata Suomen alueellista koskemattomuutta. Jäsenyys myös lisäisi päätösvaltaamme omaa turvallisuuttamme koskevissa asioissa. 
 
Naton rauhankumppaneina Suomi ja Ruotsi ovat monessa suhteessa etuoikeutettuja. Meiltä ei puutu kuin se kaikkein oleellisin: takuu turvasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Luulisin tilanteen muuttuvan lähitulevaisuudessa niin, että kokkaritkin alkavat julistaa Suomen ja Venäjän välisen YYA-sopimuksen olevan välttämätön. Venäjä peittoaa Ruotsin mennen tullen.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Suomen ja Ruotsin välinen puolustusliitto on ymmärtääkseni torjuttu Ruotsissa ja siitä on Suomessakin luovuttu epärealistisena, vaikka edelleen selvitellään, kuinka pitkälle menevää yhteistyötä voidaan tehdä.

Tuo "köyhän miehen Nato", eli Tuppurainen Tappuraisen takuumiehenä, olisikin kehnonpuoleinen korvike oikealle Natolle.

Suomen valtionjohto on näköalattomasti sössinyt tärkeimmän asiansa, kansallisesta turvallisuudestamme huolehtimisen pahojen päivien varalle. Etenkin Halosen-Tuomiojan aikoinaan tekemät linjaukset ovat siinä häpeällisessä osassa, mutta kovin korkeita arvosanoja on vaikea jakaa muillekaan 1991 jälkeen vallan kahvassa olleille.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Vähän hassua muuten on, että Suomessa samat ihmiset, jotka kaiken aikaa ovat irvailleet että Ruotsi on ajanut armeijansa alas, saattavat haikailla Suomen ja Ruotsin puolustusliiton perään. Ei ole kovin johdonmukaista.

Ajatus siitä, että puolustusliitto Ruotsin kanssa takaisi Suomen turvallisuuden, ei ole tästä maailmasta - ihan jo siksi että Ruotsi ei sellaista halua.

Ainoa mikä voi turvata Suomen turvallisuuden ja estää spekulaatiot Suomen kuulumisesta Venäjän etupiiriin, on Nato-jäsenyys. EU:kaan ei ole puolustusliitto eikä siitä sellaista tule.

Olen samaa mieltä Hannun kanssa siitä että Suomen turvallisuuspolitiikka on parin viime vuosikymmenen aikana sössitty ja pahasti.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Jos Nato-jäsenyys ei suomalaisille kelpaa, niin Venäjän kanssa solmittava puolustusliitto jää ainoaksi vaihtoehdoksi!

Jaakko Häkkinen

Suomen puolustusvoimat:
- 30 500 (palveluksessa)
- 230 000 (sodanajan vahvuus)
- 900 000 (reservissä)

Ruotsin puolustusvoimat:
- 20 000 (palveluksessa)
- 30 000 (reservissä)

Viron puolustusvoimat:
- 6 000 (palveluksessa)
- 60 000 (reservissä)

Mahdollisesti eri maissa laskentaperusteet eroavat... Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että "Itämeren Puolustusliiton" piirissä Suomi jäisi nettomaksajaksi: konfliktin sattuessa muut maat tukeutuisivat Suomen reserviin. Puolustusvoimien menoja olisi siksi mahdollisesti tasattava maiden välillä? (Suojelurahaa. ;) )

Toisaalta Ruotsilla ei ole maarajaa Venäjän kanssa, joten todennäköisin skenaario olisi, että ruotsalaisjoukot tulisivat Suomeen auttamaan nimeltämainitsematonta miehittäjää vastaan. Suomi ei juurikaan hyötyisi Viron kanssa liittoutumisesta paitsi symbolisesti: Suomenlahtea vahtiva veljeskansojen liitto täydentäisi Itämeren kuvion.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset