JAANA PELKONEN Tolkun ihminen

Onneen ei ole oikotietä

Suomen talouden kuva on synkkä. Jo seitsemän vuotta sitten alkanut finanssikriisi on muuttunut ensin eurokriisiksi ja sittemmin kasvukriisiksi. Eurooppa ja Suomi eivät houkuttele investointeja. Vientisektorimme on muutamista toivonpilkahduksista huolimatta ongelmissa. Lisäksi suomalainen teollisuus käy samaan aikaan läpi rakennemuutosta eikä kilpailukykymme ole kilpailijamaiden tasolla. Pieni maa pärjää paremmin talouden heilahduksissa, jos oma kotipesä on kunnossa.  
 
Kun vielä 1970-luvulla julkisyhteisöjen menojen osuus oli n. 40 % bruttokansantuotteesta, on se noussut nyt jo 58 %:iin. Valtion velkamme on yli 100 miljardia euroa ja työttömiä on noin 360 000. Vaikeammaksi yhtälö muuttuu, kun siihen lisää Euroopan nopeinta tahtia vanhentuvan väestön, jonka hyvinvointilupauksesta tahdomme pitää kiinni. Kalliit terveydenhuoltopalvelut on rahoitettava yhä pienemmän työssäkäyvän joukon verotuloilla. Elämme yli varojemme.
 
Tässä taloustilanteessa elvyttäminen ei saa velkaista taloutta uudelleen käyntiin. Myös veronkorotusten tie on kuljettu jo loppuun, sillä suomalaisten kokonaisveroaste lähestyy jo maailman huippua ollen 44,7 %.
 
Kun kaikkea muuta pilvilinnojen rakentelusta veronkorotuksiin on jo kokeiltu, pitää seuraavaksi siirtyä sanoista tekoihin. Ainoa kestävä ratkaisu Suomen talouden haasteisiin on uudistaa rakenteet sellaisiksi, että voimme jatkossakin luottaa saavamme ne palvelut joita tarvitsemme. Muutoin edessä on hitaan näivettymisen tie.
 
Valtio ei voi toimia yrittäjänä, mutta se voi luoda puitteet jotka kannustavat yrittämään ja investoimaan eli luomaan uusia työpaikkoja. Työn tekemisen pitää olla nykyistä kannattavampaa. Työntekijöiden mahdollisuutta sopia työehdoista on laajennettava - työtä kun on vaikeaa tehdä, jos sitä ei ole.
 
Tulevaisuudessakin Suomen menestys riippuu osaavista ja koulutetuista ihmisistä sekä periksiantamattomista yrittäjistä. Oikotietä onneen ei ole. Kaiken päätöksenteon tavoitteena on oltava työllisyysasteen nostaminen nykyisestä 68 prosentista 75 prosenttiin. Työllisyyden lisäämiseksi tarvitaan toimenpiteitä uran joka vaiheessa. Yksi keino on lisätä joustoja perhetilanteen mukaan ja huolehtia, että työ on tekijälleen muutoinkin palkitsevaa kuin pelkän tilipussin vuoksi. Olennaista on, että jokainen voi tulla omalla palkallaan toimeen - myös Helsingissä, jossa elinkustannukset ovat jo karanneet aivan liian korkeiksi.  Palkansaajien ostovoimaa on parannettava työn verotusta kauttaaltaan laskemalla. Samalla on noudatettava tiukkaa palkkakuria.
 
Investointien tukkona on tällä hetkellä myös poliittinen pelko - päätöksiä ei ole tehty pitkäjänteisesti, niitä on muutettu ja peruttu. Nykyistä vakaampi sääntely-ympäristö onkin edellytys uudelle talouskasvulle. Tähän voimme vaikuttaa myös kotimaisin toimin. On välttämätöntä, että seuraava hallitus ei poukkoile, vaan ottaa vakaan, työllisyyttä edistävän linjan politiikkansa ohjenuoraksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

ulf fallenius

Paljon kirjoitusta missä virheet taloudessa tuli esiin mutta lääkkeitä ei ollut tarjolla.

Kari Savinen

Ei suuret puheet suuta revi, tästä jäi puuttumaan vain se maahanmuuton lisääminen, joka olisi kokoomuslaisten mukaan tie tulevaisuuteen ja kasvuun !
Palkkojen jäädyttäminen ? mutta kun sillä omalla palkalla pitäisi tulla toimeen vielä 5 - 10 vuoden kuluttua

Myös se kulunut sanonta "työn tarjonnan lisääminen" kuuluu taikasanontojen joukkoon.
Olisi se vielä kiva nähdä, mistä se tarjous tulee ?

Maimitsematta jäi tosin eläkeiän nosto, kun niillä eläkeiässä olevilla on niin kova kysyntä työmarkkinoilla.
Ristiriita on ehkä siinä, kun niille nuorillekin pitäisi saada työtä, mutta kun ne eläkeläiset on pidettävä myös töissä, kun ei ole enää niitä eläkerahastoja riittävästi, kun ne pelattiin välimeren maiden huippusijoituksissa.

Työperäisen maahanmuuton osalta en vielä ole ymmärtänyt täysin sitä, että toisiko se työperäinen maahanmuuttaja ne työt tullessaan vai ei ?

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

"Palkkojen jäädyttäminen?"
Ruotsissa ja Saksassa palkat ovat 10 % ja Virossa 70 % alemmat.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Voisi pyöräyttää onnenpyörää?

Kari Savinen

Eräällä tuttavalla oli kissa jonka nimi oli Konsultti, kysyin nimen alkuperästä, johon tuttava vastasi "kissasta tuli konsultti sen jälkeen kun se leikattiin"

Konsultti on myös henkilö, joka tietää mitä pitäisi tehdä, vaikka ei siihen itse kykene.
Tosin blogin kirjoittajalla ei taida olla sitä tietoakaan mitä tulisi tehdä ?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Kyllä monet tietävät mitä pitäisi tehdä mutta eivät uskalla sanoa koska leimattaisiin populistiksi.

Petteri Hiienkoski

Paljolti olen samoilla linjoilla, mutta mitä ne rakenneuudistukset olisivat? - Valtiontalouden sopeuttamista julkisia menoja leikkaamalla. Seurauksena on talouden kurjistumista, työttömyyden pahenemista ja verotulojen laskua. Mahdollisesti syvempi kriisi kuin 1990-luvun lama. Ja velkaantuminen jatkuu kunnes tulee pohjakosketus. Eli Kreikan tie.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus olisi tärkeä tehdä, mutta silläkään ei valtiontaloutta saada tasapainoon. Yksikään puolue ei ole esittänyt sen suuruusluokan korjausliikettä, jota talouden tasapainottaminen seuraavan vaalikauden aikana edellyttäisi.

Olisiko blogisti valmis kannattamaan seuraavaa ratkaisumallia?
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Kari Savinen

Ei ole tulevaisuutta EU:llakaan.
Aikananaan EU jäsenyydestä äänestettäessä äänestin vastaan, vaikka silloin ei tukena ollut kuin mutu-tuntuma.

Tilanne silloin oli kuin vertaisi sitä teuraaksi vietävään lammaslaumaan, jotka vaistoavat tulevan, mutta kun kaikki muutkin laumasta menevät tuhoa kohti, niin se yksikään ei uskalla tehdä sitä oikeaa ratkaisua ja paeta, kun vielä olisi mahdollista.

Suomi on nyt sellaisessa seurassa, jossa sille on muotoutunut maksumiehen rooli, suurelta osin, tai täysin siitä syystä, että maamme päättäjät ovat nielaisseet syötin kerralla, josta syystä sitä on vaikea enää sylkäistä ulos.
Kovalla työllä sotien jälkeen rakennettu valtio on nyt kuilun partaalla, eikä sillä ole sellaista johtoa, joka sen suunnan uskaltaisi muuttaa.

Vedotaan taloustilanteeseen, muuttuneeseen globaaliin maailmaan, eikä syytä osata hakea omasta itsestä, eli päättäjien toimista.

Vertasin tulevaa liittoa aikanaan muinaiseen Rooman imperiumiin, jonka nousu ja tuho lienee kaikkien historiaa lukeneiden tiedossa.

Kansainliitot eivät juurikaan ole toimineet missään
25 vuotta sitten olin sitä mieltä, että tästä tapellaan vielä eroon, se ei näyttäisi olevan kovinkaan kaukana.

ulf fallenius

Valttia on oma päätäntävalta oman valutan kera,siitä se nousu tulisi mutta tällä keinoin kuin nyt mennään tulee ikuinen lama.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset